Unoh­din kat­soa SubTV:ltä alku­vii­kosta tul­leen ohjel­man­mit­tai­sen Kuol­lei­den aamun­koitto -mai­nok­sen vaikka olin niin aiko­nut tehdä (muis­tin­kin sen vasta L. B:n mai­nit­tua siitä). No onneksi se kui­ten­kin tuli pika­uusin­tana heti vii­meyönä, joten otin sen nau­halle ja kat­se­lin äsken samalla kun sulat­te­lin savu­lo­hi­pas­taa. Seu­raus: #

 #

Vaikka teat­teri oli mel­kein tyhjä niin piti ottaa pai­kat mel­kein lai­dasta, ja kaksi lip­pua koska tai­vut­te­lin mukaan myös X:n, joka uhkasi läh­teä teat­te­rista jos elo­kuva kävisi sie­tä­mät­tö­män ahdis­ta­vaksi. Jos ei olisi läh­te­nyt niin oli­sin luul­ta­vasti men­nyt kat­so­maan tuon omin päin jo tänä iltana. #

Haus­kinta tässä ehkä on se, että jos se mai­nok­sessa haas­ta­tel­tu­jen näyt­te­li­jöi­den ja ennen kaik­kea ohjaa­jan jori­noista olisi ollut kiinni niin oli­si­vatpa tain­neet liput jäädä varaa­matta. Eli vain se 10 minuut­tia itse elo­ku­vaa, joka tuossa näy­tet­tiin, vakuutti. Mutta aina­kin tuon pät­kän perus­teella näyt­tää siltä, että ohjaaja onkin enem­män­kin oman työnsä kuin mai­nos­pu­hei­den mie­hiä, eli oli hoi­ta­nut sen hom­mansa kyllä hyvin kii­tet­tä­västi. #

Veik­kai­sin, että moi­sella tari­nalla ei voi kuvi­tel­la­kaan teke­vänsä mitään suurta tai­de­teosta tai sano­maa välit­tä­vää elo­ku­vaa. Sel­laista en tästä odo­ta­kaan, vaan viih­dyt­tä­vää elo­ku­vaa. Sii­nä­kin kate­go­riassa olen kui­ten­kin maus­sani mel­koi­sen nirso, eikä minuun yleensä vetoa mikään suu­ren luo­kan mainstream-seikkailu. Siksi olin­kin posi­tii­vi­sesti yllät­ty­nyt siitä, että tuon näke­mäni pät­kän perus­teella tässä on, kuten olin ounas­tel­lut­kin, hie­man saman­laista otetta kuin 28 päi­vää myö­hem­min -elo­ku­vassa. Ei siis mitään “epä­to­den­nä­köi­syyttä uhma­ten kou­ral­li­nen san­ka­reita nujer­taa yli­voi­mai­sen vihol­li­sen” -tyyp­pistä surul­lista ame­rik­ka­lais­soo­paa. Aina­kin toi­von niin, ja alku­pe­räi­sen Night of the Living Dead -elo­ku­van näh­neenä tie­dän, ettei se ole tar­peen tyy­lik­kään lopun aikaan­saa­mi­seksi. Olen­ko­han itse asiassa kos­kaan näh­nyt­kään elo­ku­vaa, jossa tuolla epä­to­den­nä­köi­set san­ka­rit -kuviolla olisi aikaan­saatu tyy­li­käs loppu? #

Alku­pe­räi­sestä puheen ollen, sii­näpä vasta pelot­tava elo­kuva, voi jee­sus! Ilmei­sesti Rome­rolla ja minulla on jotain niin perin­poh­jai­sesti saman­kal­taista kuol­lei­den­pel­koa, että se tie­tää täs­mäl­leen mistä her­mo­lan­goista kis­koa mil­lä­kin het­kellä, jotta elo­ku­vaa kat­sel­les­saan on täy­sin sen armoilla tapah­tu­mien kään­tyessä aina kohti huo­nom­paa. Ame­rik­ka­lais­ten met­sän­pelko on aina minua kor­pi­seu­tu­jen kas­vat­tina sää­lit­tä­nyt ja huvit­ta­nut niin että The Blair Witch Pro­jec­tin tyyp­pis­ten elo­ku­vien kat­se­lu­ko­ke­mus on kär­si­nyt siitä aivan suun­nat­to­masti. Kuol­lei­den­pelko on näh­däk­seni samalla tavalla nau­ret­tava, luon­nosta vie­raan­tu­neen ihmi­sen kei­no­te­koi­nen ongelma, josta kui­ten­kin kär­sin itse samalla tavalla kuin ilmei­sesti esi­mer­kiksi juuri Blair Witc­hiä arvos­tava yleisö myyt­ti­sen syn­kän met­sän pelosta. #

“This is like the flood that hap­pe­ned during Noah’s time, or the destruc­tion of Sodom and Gomor­rah! We ARE being punis­hed for our sins! The dead are rising, and Judg­ment Day is upon us!” #

IMDb: Memo­rable quo­tes for Elä­vien kuol­lei­den yö (30th Anni­ver­sary Edi­tio­nin lisä­koh­tauk­set) #

Unoh­din kat­soa SubTV:ltä alku­vii­kosta tul­leen ohjel­man­mit­tai­sen Kuol­lei­den aamun­koitto -mai­nok­sen vaikka olin niin aiko­nut tehdä (muis­tin­kin sen vasta L. B:n mai­nit­tua siitä). No onneksi se kui­ten­kin tuli pika­uusin­tana heti vii­meyönä, joten...