marginaali

Frankenstein vs. zombi

#24327. Keskiviikko, 19. lokakuuta 2011 klo 19.17.19, kirjoittanut Jani.

Ihmet­te­len sitä, ettei Fran­kens­tei­nin hir­viön tari­naa ole onnis­tut­tu elvyt­tä­mään samoin kuin Dracu­lan, tai vam­pyy­rien noin ylei­sem­min. Tuli ensin mie­leen, että jos­pa se joh­tuu vain sii­tä, että vam­pyy­rit ja ero­tiik­ka kuu­lu­vat yhteen, eikä Fran­kens­tei­nin tari­nas­sa sel­lais­ta kyt­kös­tä ole. Mut­ta sit­ten muis­tin, että zom­be­ja on kyl­lä käy­tet­ty nyky­ai­kai­sis­sa­kin tari­nois­sa var­sin hyvin, eikä nii­hin­kään lii­ty ero­tiik­kaa. #

Tämä­kin liit­tyy uniin sikä­li, että näin yhte­nä yönä unta, joka oli cros­so­ver Rome­ron Elä­vien kuol­lei­den yös­tä ja Uni­ver­sa­lin Fran­kens­tei­nis­ta. Sii­nä ihmis­pää­hen­ki­löt… tai siis, elä­vät… tai siis, ei-kuol­leet… äh, no kui­ten­kin, jou­tui­vat tur­vau­tu­maan Fran­kens­tei­nin hir­viön suo­je­luk­seen zom­beil­ta. #

Sel­lai­nen ase­tel­ma — kym­me­nen mie­hen voi­min varus­tet­tu ihmi­sen hen­kiin­he­rät­tä­mä kuol­lut vas­taan tun­te­mat­to­man voi­man hen­kiin­he­rät­tä­mien kuol­lei­den jouk­kiot — oli­si minus­ta var­sin vai­kut­ta­va, mut­ta se edel­lyt­täi­si val­ve-elo­ku­va­maa­il­mas­sa sitä, että Fran­kens­tei­nin hir­viön hah­mo oli­si elvy­tet­ty yhtä uskot­ta­vas­ti kuin zom­bit. Eikä sel­lais­ta ole tie­tääk­se­ni vie­lä tapah­tu­nut. Mis­tä kii­kas­taa, Hol­lywood? #

Luominen

#17051. Lauantai, 5. helmikuuta 2011 klo 17.26.46, kirjoittanut Jani.

Vaih­doin tämän­päi­väi­sen sali­käyn­nin lumen­luo­mi­seen. Tai oikeas­taan kävin jo tors­tai­na salil­la tämän­päi­väi­sen edes­tä, tämä lumen­luo­mi­nen oli vain bånus­ta. Sen lisäk­si ei kyl­lä sit­ten oikeas­taan yhtään mitään muu­ta. No syö­mis­tä. Syö­mis­tä, syö­mis­tä, jat­ku­vaa syö­mis­tä. Se tun­tuu tosis­saan het­kit­täin vähin­tään yhtä ras­kaal­ta kuin pai­no­jen kans­sa ähki­mi­nen. #

Änf, kyl­lä­pä nyt tekee tiuk­kaa! #

No, mil­lä olen viih­dyt­tä­nyt itseä­ni! Mitä olen luke­nut, kuun­nel­lut, kat­sel­lut! #

No se zen-kir­ja oli aika­mois­ta tuu­baa, piti jät­tää kes­ken. Sit­ten eilen kat­sot­tiin Pil­vel­lä psy­koo­siin (The Down­si­de of High), se oli ihan ookoo. #

Godzil­laa en muu­ten nyt ole kat­sel­lut pit­kiin aikoi­hin. Sen sijaan olen kat­sel­lut Night of the Living Dea­dia. Se on kyl­lä lois­ta­va. Pitäi­si jos­kus kir­joit­taa sii­tä. Vie­lä ei ole tar­peek­si ainek­sia, ehken ole kat­sel­lut sitä tar­peek­si mon­ta ker­taa. #

Juu­ri nyt kuun­te­len Fer­ry Cors­te­nia. Kors­tee­nin setit ovat sel­keäs­ti parem­pia kuin Tiës­ton. #

The Living Dead

#16644. Torstai, 6. tammikuuta 2011 klo 16.28.02, kirjoittanut Jani.

Kaksi lihaa syövää elävää kuollutta Se on val­mis! Teks­ti­tin Night of the Living Dea­din. Tai oikeas­taan fik­sa­sin ole­mas­saol­leen teks­ti­tyk­sen omil­la täy­den­nyk­sil­lä ja parem­mil­la ajas­tuk­sil­la. Eikä sitä oikeas­taan voi val­miik­si sanoa, vaan sitä saa­vat muut­kin tie­tys­ti edel­leen paran­nel­la, mut­ta nyt sain sen sii­nä mää­rin hyväl­le mal­lil­le että itse keh­tai­sin kat­soa. Ja tuo­ta voin käyt­tää poh­ja­na sit­ten kun teen suo­men­nok­sen. #

Näkö­jään täs­tä tors­tais­ta on tul­lut oikein tosi lais­ko­tus­päi­vä, ei oikein miten­kään jak­sai­si eikä huvit­tai­si mikään. Kävin kyl­lä­kin salil­la, mut­ta vie­lä sen jäl­keen­kin oli sel­lai­nen olo että ei jak­sa mitään. Taval­li­ses­ti sitä tun­tee hyvää miel­tä sii­tä kun tie­tää teh­neen­sä hyvin­voin­nil­leen hyvää. #

Pais­toin­pa muu­ten aivan Saa­ta­nan hyvän maka­ro­ni­laa­ti­kon, vaik­ka itse sanon­kin. Maisk maisk. #

Elävien kuolleiden yö

#11962. Maanantai, 1. maaliskuuta 2010 klo 21.45.33, kirjoittanut Jani.

Barbra Elävien kuolleiden yössäOlin taas aamu­yös­tä sil­mu­kas­sa unen ja val­veen välil­lä. Unes­sa kis­koin ala­vii­su­ria vasem­man käden sor­mil­la, kun­nes havah­duin ja tajusin, että käte­ni lepää­kin vuo­teel­la vie­res­sä­ni, ja sii­tä valuin hil­jal­leen takai­sin uneen, jos­sa jat­koin ham­paan kis­ko­mis­ta. Sain sen ham­paan sit­ten lopul­ta irti­kin. #

Näi­den aamu­yön val­veil­la­häi­ly­mi­su­nien lisäk­si olen näh­nyt lisää suut­tu­mi­su­nia. #

Cree­pyflicks lähet­ti eilen Elä­vien kuol­lei­den yön. Olen minä sitä tääl­lä ennen­kin heh­kut­ta­nut, mut­ta se vain on niin mah­ta­va. Joten­kin niin täy­del­li­nen kuvaus… mis­tä? Ihmis­kam­moi­suu­des­ta? En tie­dä. Se vain kos­ket­taa, ja kar­mii sil­lä hii­pi­väl­lä lail­la mil­lä kau­hue­lo­ku­van minus­ta pitää, ilman BÖÖÖÖÖÖÖ-efek­te­jä. En tai­da tois­ta oikean­lais­ta tie­tää­kään. #

Niin ja onhan sii­nä nii­tä elä­viä kuol­lei­ta­kin. Zom­bie­lo­ku­vis­sa kuol­leis­ta teh­dään uhka luul­ta­vas­ti pie­nim­mäl­lä yli­pään­sä mah­dol­li­sel­la yli­luon­nol­li­sel­la vivah­teel­la: kor­vaa­mal­la ainoas­taan nii­den kuol­lee­nao­le­mi­nen elä­vyy­del­lä (hädin tus­kin). Sik­si­kin Elä­vien kuol­lei­den yö luul­ta­vas­ti minuun veto­aa, sil­lä tämä hie­no­va­rai­nen muu­tos tun­te­mis­sam­me todel­li­suu­den sään­nöis­sä tekee sitä seu­raa­vis­ta tapah­tu­mis­ta para­dok­saa­li­ses­ti äärim­mäi­sen toden­kal­tai­sia: ihmis­ten pon­nis­te­lut ilmiön ymmär­tä­mi­sek­si eivät ole läh­tö­koh­tai­ses­ti tuhoon­tuo­mit­tu­ja niin kuin täy­sin mie­li­ku­vi­tuk­sel­lis­ten sään­tö­jen hal­lit­se­mis­sa elo­ku­va­to­del­li­suuk­sis­sa. Pon­nis­te­lut voi­vat olla epä­toi­voi­sia ja nii­den kes­täes­sä ilmiön kans­sa kamp­pai­lun pii­na jat­kuu, mut­ta vähi­tel­len ilmiö ote­taan hal­tuun ja lopul­ta sii­tä pääs­tään jopa voi­tol­le. #

Lopul­li­nen voit­to ei kui­ten­kaan ole sinän­sä niin­kään tär­ke­ää kuin  se, että kamp­pai­lus­sa on rea­lis­tis­ta mie­lek­kyyt­tä. Ja kamp­pai­lus­ta­han elo­ku­va ker­too. Lop­pu tulee heti kun alkaa vai­kut­taa sil­tä, että voit­to on saa­vu­tet­tu. #