Tors­taina aloi­tin pala­pe­lin. Sen reu­noissa oli jotain has­sua, ja seu­raa­vana päi­vänä huo­ma­sin kum­mal­li­suu­den joh­tu­van siitä, että palas­ten jou­kossa oli toi­sen pala­pe­lin reu­na­pa­la­sia. Ei se mitään, vähän lisää haas­tetta! #

Per­jan­taina pelat­tiin myös Sana­ma­niaa. Se oli ihan haus­kaa, jos­kin pelin oma vie­te­ri­kello oli rikki ja siksi (ja tie­tysti myös aiem­masta koke­muk­sesta joh­tuen) sano­jen kek­si­mi­nen oli vähem­män jän­nit­tä­vää, joten tun­sin ole­vani epä­rei­lusti muita parempi. (Aika otet­tiin sei­nä­kel­lolla, joka ei pidä niin kama­laa mete­liä kuin vie­te­ri­kello.) #

Tapa­sin osas­ton sosi­aa­li­työn­te­kijä Han­nan. Hän yritti jo heti siinä sel­vi­tellä Kelasta pää­tök­sien vii­py­mistä, mutta oli ruoka-aika eikä kukaan vas­tan­nut viran­omais­lin­jalla. Samaa jono­tus­musiik­kia ne jou­tu­vat viran­omai­set­kin kuun­te­le­maan kuin me taval­li­set asiak­kaat. #

Hanna ehdotti, että tapai­sin TE-toimiston mikä­se­ni­me­ke­ny­to­li­kaan, sillä TE-toimistolla on kuu­lemma par­haat kei­not käy­tet­tä­vissä tällaisten(kin) tapaus­ten työl­lis­tä­mistä aja­tel­len. Sovit­tiin niin, ja tämä TE-toimiston ihmi­nen oli myö­hem­min luvan­nut ottaa minuun yhteyttä. #

Se tapah­tui­kin jo saman päi­vän ilta­päi­vänä, kun olin juuri pääs­syt ulos pyö­rä­va­ras­tosta. TE-toimiston Annella oli tar­jota peruu­tusaika heti maa­nan­taiksi, ja otin sen. #

Tänään siis. Läh­din kelio­lo­suh­tei­den takia var­muu­den vuoksi aiem­malla junalla, mutta tie­ten­kään­hän se ei ollut yhtään myö­hässä. Hen­gai­lin sit­ten kot­van Sel­lon Pris­massa. Kat­se­lin mm. Senn­hei­se­rin sport­ti­kuu­lok­keita, jol­lai­set tar­vit­si­sin. #

Sel­losta oli (autot­to­man maa­lai­sen näkö­kul­masta) omi­tui­sen han­kala päästä TE-toimistolle. Lin­nun­tietä mat­kaa ei ollut kuin ehkä 200 met­riä, mutta välissä on Kehä I ja jalan­kul­ku­väy­lät kier­si­vät ihan ihme mut­kien kautta. Lumi niiltä oli sen­tään saatu kuta­kuin­kin aura­tuksi, se se vast’ olis ollu. #

Toi­mis­tolla löy­sin sat­tu­malta oikean oven heti ensi yrit­tä­mällä, mutta jäin alas odot­te­le­maan niin kuin luu­lin puhe­li­messa sovi­tun. Annea ei kuu­lu­nut, joten soi­tin ja ilmei­sesti puhe oli­kin ollut että suo­raan nel­jän­teen. Perille pääs­tyäni pahoit­te­lin, ja sit­ten men­tiin kop­piin. #

On tie­tyn­lai­sia nai­sia, sel­lai­sia jotka huo­ku­vat itse­var­muutta, joka ei ilmene ole­muk­sen vii­meis­tel­lyy­dessä (suju­va­sa­nai­suu­dessa, elei­den hal­lit­tuu­dessa jne.), vaan päin­vas­toin lähes täy­del­li­senä ren­tou­tena sen suh­teen, mil­laista puhetta (kieltä ja asia­si­säl­töä) suu tuot­taa ja mil­lai­sia asioita kehon­kieli vies­tit­tää. On kuin hen­ki­löltä puut­tuisi koko­naan pelko kaik­kea omaan hen­ki­löön koh­dis­tu­vaa arvos­te­lua koh­taan. Se ei edel­lytä tuon oman vies­tin­nän täy­del­li­syyttä, ja pikem­min­kin epä­täy­del­li­syys sel­lai­seen itse­var­muu­teen yhdis­ty­neenä on sel­laista, että yhdis­telmä syn­nyt­tää vah­van vie­hä­tys­voi­man. Se on var­maan­kin vetoa roh­keu­den puo­leen, sillä täy­del­li­sel­lä­hän mitään aiheel­lista pelät­tä­vää ei tie­tysti ole­kaan, eikä täy­del­li­sen itse­var­muus siten kerro mitään roh­keu­desta. #

No mutta, sel­lai­nen vie­hä­tys­voi­mai­nen nai­nen oli Anne. Sain muu­ta­mia paik­kail­moi­tuk­sia, palkkatuki-taikasanan sisäl­tä­vän työl­lis­tä­mis­suun­ni­tel­man1, jon­kin ver­ran kon­kreet­tista tun­tu­maa tilan­tee­seeni (“vai­kea mut­tei mis­sion impos­sible”) ja lopuksi vielä työ­jo­ku­mi­kä­se­ny­to­li­so­pi­muk­sen (sopi­mus, jolla TE-tsto ostaa työl­lis­tä­mi­seni tueksi viisi päi­vää hyviä neu­voja De Dieltä). #

Paik­kail­moi­tus­ni­vas­kan pääl­lim­mäi­nen vai­kutti oikein lupaa­valta, ja heti kotiu­dut­tuani lähe­tin hake­muk­seni sinne. Sii­hen tuli vas­taus puo­lessa tun­nissa, harmi kyllä kiel­tei­nen (pai­kat oli täy­tetty). Oli­sin sopi­nut sinne kuin nyrkki sil­mään, paitsi että se olisi ollut Van­taalla (kah­den tun­nin matka men­nen tul­len). #

Tors­taina aloi­tin pala­pe­lin. Sen reu­noissa oli jotain has­sua, ja seu­raa­vana päi­vänä huo­ma­sin kum­mal­li­suu­den joh­tu­van siitä, että palas­ten jou­kossa oli toi­sen pala­pe­lin reu­na­pa­la­sia. Ei se mitään, vähän lisää haas­tetta! # Per­jan­taina pelat­tiin...