Tors­tai­na aloi­tin pala­pe­lin. Sen reu­nois­sa oli jotain has­sua, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä huo­ma­sin kum­mal­li­suu­den joh­tu­van sii­tä, että palas­ten jou­kos­sa oli toi­sen pala­pe­lin reu­na­pa­la­sia. Ei se mitään, vähän lisää haas­tet­ta! #

Per­jan­tai­na pelat­tiin myös Sana­ma­ni­aa. Se oli ihan haus­kaa, jos­kin pelin oma vie­te­ri­kel­lo oli rik­ki ja sik­si (ja tie­tys­ti myös aiem­mas­ta koke­muk­ses­ta joh­tuen) sano­jen kek­si­mi­nen oli vähem­män jän­nit­tä­vää, joten tun­sin ole­va­ni epä­rei­lus­ti mui­ta parem­pi. (Aika otet­tiin sei­nä­kel­lol­la, joka ei pidä niin kama­laa mete­liä kuin vie­te­ri­kel­lo.) #

Tapa­sin osas­ton sosi­aa­li­työn­te­ki­jä Han­nan. Hän yrit­ti jo heti sii­nä sel­vi­tel­lä Kelas­ta pää­tök­sien vii­py­mis­tä, mut­ta oli ruo­ka-aika eikä kukaan vas­tan­nut viran­omais­lin­jal­la. Samaa jono­tus­musiik­kia ne jou­tu­vat viran­omai­set­kin kuun­te­le­maan kuin me taval­li­set asiak­kaat. #

Han­na ehdot­ti, että tapai­sin TE-toi­mis­ton mikä­se­ni­me­ke­ny­to­li­kaan, sil­lä TE-toi­mis­tol­la on kuu­lem­ma par­haat kei­not käy­tet­tä­vis­sä tällaisten(kin) tapaus­ten työl­lis­tä­mis­tä aja­tel­len. Sovit­tiin niin, ja tämä TE-toi­mis­ton ihmi­nen oli myö­hem­min luvan­nut ottaa minuun yhteyt­tä. #

Se tapah­tui­kin jo saman päi­vän ilta­päi­vä­nä, kun olin juu­ri pääs­syt ulos pyö­rä­va­ras­tos­ta. TE-toi­mis­ton Annel­la oli tar­jo­ta peruu­tusai­ka heti maa­nan­taik­si, ja otin sen. #

Tänään siis. Läh­din kelio­lo­suh­tei­den takia var­muu­den vuok­si aiem­mal­la junal­la, mut­ta tie­ten­kään­hän se ei ollut yhtään myö­häs­sä. Hen­gai­lin sit­ten kot­van Sel­lon Pris­mas­sa. Kat­se­lin mm. Senn­hei­se­rin sport­ti­kuu­lok­kei­ta, jol­lai­set tar­vit­si­sin. #

Sel­los­ta oli (autot­to­man maa­lai­sen näkö­kul­mas­ta) omi­tui­sen han­ka­la pääs­tä TE-toi­mis­tol­le. Lin­nun­tie­tä mat­kaa ei ollut kuin ehkä 200 met­riä, mut­ta välis­sä on Kehä I ja jalan­kul­ku­väy­lät kier­si­vät ihan ihme mut­kien kaut­ta. Lumi niil­tä oli sen­tään saa­tu kuta­kuin­kin aura­tuk­si, se se vast’ olis ollu. #

Toi­mis­tol­la löy­sin sat­tu­mal­ta oikean oven heti ensi yrit­tä­mäl­lä, mut­ta jäin alas odot­te­le­maan niin kuin luu­lin puhe­li­mes­sa sovi­tun. Annea ei kuu­lu­nut, joten soi­tin ja ilmei­ses­ti puhe oli­kin ollut että suo­raan nel­jän­teen. Peril­le pääs­tyä­ni pahoit­te­lin, ja sit­ten men­tiin kop­piin. #

On tie­tyn­lai­sia nai­sia, sel­lai­sia jot­ka huo­ku­vat itse­var­muut­ta, joka ei ilme­ne ole­muk­sen vii­meis­tel­lyy­des­sä (suju­va­sa­nai­suu­des­sa, elei­den hal­lit­tuu­des­sa jne.), vaan päin­vas­toin lähes täy­del­li­se­nä ren­tou­te­na sen suh­teen, mil­lais­ta puhet­ta (kiel­tä ja asia­si­säl­töä) suu tuot­taa ja mil­lai­sia asioi­ta kehon­kie­li vies­tit­tää. On kuin hen­ki­löl­tä puut­tui­si koko­naan pel­ko kaik­kea omaan hen­ki­löön koh­dis­tu­vaa arvos­te­lua koh­taan. Se ei edel­ly­tä tuon oman vies­tin­nän täy­del­li­syyt­tä, ja pikem­min­kin epä­täy­del­li­syys sel­lai­seen itse­var­muu­teen yhdis­ty­nee­nä on sel­lais­ta, että yhdis­tel­mä syn­nyt­tää vah­van vie­hä­tys­voi­man. Se on var­maan­kin vetoa roh­keu­den puo­leen, sil­lä täy­del­li­sel­lä­hän mitään aiheel­lis­ta pelät­tä­vää ei tie­tys­ti ole­kaan, eikä täy­del­li­sen itse­var­muus siten ker­ro mitään roh­keu­des­ta. #

No mut­ta, sel­lai­nen vie­hä­tys­voi­mai­nen nai­nen oli Anne. Sain muu­ta­mia paik­kail­moi­tuk­sia, palk­ka­tu­ki-tai­ka­sa­nan sisäl­tä­vän työllistämissuunnitelman[alaviite]Palkkatuen saa­mi­nen edel­lyt­tää kuu­lem­ma, että sii­tä on mai­nin­ta työllistämissuunnitelmassa.[/alaviite], jon­kin ver­ran kon­kreet­tis­ta tun­tu­maa tilan­tee­see­ni (“vai­kea mut­tei mis­sion impos­sible”) ja lopuk­si vie­lä työ­jo­ku­mi­kä­se­ny­to­li­so­pi­muk­sen (sopi­mus, jol­la TE-tsto ostaa työl­lis­tä­mi­se­ni tuek­si vii­si päi­vää hyviä neu­vo­ja De Diel­tä). #

Paik­kail­moi­tus­ni­vas­kan pääl­lim­mäi­nen vai­kut­ti oikein lupaa­val­ta, ja heti kotiu­dut­tua­ni lähe­tin hake­muk­se­ni sin­ne. Sii­hen tuli vas­taus puo­les­sa tun­nis­sa, har­mi kyl­lä kiel­tei­nen (pai­kat oli täy­tet­ty). Oli­sin sopi­nut sin­ne kuin nyrk­ki sil­mään, pait­si että se oli­si ollut Van­taal­la (kah­den tun­nin mat­ka men­nen tul­len). #