marginaali


 

Etola

#25675. Torstai, 5. huhtikuuta 2012 klo 21.58.21, kirjoittanut Jani. 5 kommenttia.

Mary Jane Kelly, Viiltäjä-Jackin viides uhriHerä­sin vii­del­tä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti men­nä ves­san lat­tial­le puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­nee­nä kai­voin kaa­pis­ta pal­jun ja menin sen kans­sa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tial­le vuo­tee­ni vie­reen. Sii­nä sit­ten kuu­los­te­lin oloa­ni uskal­ta­mat­ta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeas­ti kuin oli tul­lut­kin (pal­ju?). Mut­ta kel­lo oli jo niin pal­jon että piti nous­ta ylös. #

Lin­ja-autos­sa luin Ame­rican Psyc­hos­ta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vaus­ta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oike­aa fyy­sis­tä pahoin­voin­tia sekin. Sel­lais­ta ei ole ennen sat­tu­nut, vaik­ka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­mek­si. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muut­ta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vie­lä aamu­öi­sen jäl­jil­tä taval­lis­ta her­kem­mäs­sä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvi­na tai video­na näh­des­sä­ni saa­tan kyl­lä sil­loin­kin rea­goi­da voi­mak­kaas­ti, mut­ta sil­loin se on hen­ki­ses­ti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­ses­ti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin sii­tä miet­ti­mään, mik­si ihmi­se­läi­men tois­ta ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma raa­ka väki­val­ta tun­tuu niin eri­lai­sel­ta kuin ei-ihmis-eläi­men ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma väki­val­ta. Tai se ei oikeas­taan tun­nu eri­lai­sel­ta, vaan pikem­min­kin vain miel­läm­me ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen sii­tä herää­vä aja­tus on tie­tys­ti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sis­ta tar­koi­tus­pe­ris­tä. Jos­ta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­ril­lä sit­ten ero­ja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nal­ta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­mak­si on tie­tys­ti useim­mi­ten mur­he­näy­tel­mä, mut­ta vai­kut­taa­ko eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­par­di raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nem­pi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­par­di raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­ses­ti, ja jät­tää saa­liin­sa syö­mät­tä kun ei satu mais­tu­maan? #

Leopardi hyökkääAina­kin minus­ta tun­tuu vah­vas­ti sil­tä, että noil­la tapah­tu­mil­la ei mur­heel­li­suu­des­sa mitat­tu­na ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­lis­ti kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai min­kä tahan­sa täy­sin tah­dot­to­mas­ti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­ses­sa alle­kir­joit­tai­si väi­tet­tä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Mik­si en siis arvos­te­le nii­den teko­ja samal­la taval­la kuin ihmis­ten, joi­den teois­sa ilman muu­ta kat­soi­sin ensim­mäi­se­nä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vak­si mie­leen tulee (taas, minus­ta, “tie­tys­ti”), että eläi­mel­lä ei ole saman­lais­ta kykyä näh­dä tekon­sa seu­rauk­sia kuin ihmi­sel­lä. #

Täs­sä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minus­ta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pa­na mur­he­näy­tel­mä­nä kuin vaik­ka­pa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­mas­sa tar­kas­te­lus­sa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky näh­dä ennal­ta teon seu­rauk­sia, sii­tä kon­kreet­ti­ses­ti seu­raa­via asioi­ta ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tys­tä arvos­tel­taes­sa kuin on kyky näh­dä ennal­ta teon aiheut­ta­ma sosi­aa­li­nen isku­aal­to. #

Psy­ko­paa­til­la on käsit­tääk­se­ni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky näh­dä teko­jen­sa seu­rauk­set kon­kreet­ti­ses­ta, uti­li­ta­ris­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Sen sijaan hänel­lä on äärim­mäi­sen heik­ko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jen­sa toi­sis­sa ihmi­sis­sä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tus­ta. Ja juu­ri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tio­ni poh­jaa teon mur­heel­li­suut­ta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­mas­ta teon tun­ne­vai­ku­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­val­ta on minus­ta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­ta­ma väki­val­ta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­se­ni aivan kuten eläin, joka ei kyke­ne tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­ses­ti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kyn­sä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paat­ti ei miel­lä teko­jen­sa tun­ne­vai­ku­tus­ta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sil­lä on hänel­le yhtä vähän mer­ki­tys­tä kuin minul­le on vaik­ka­pa mat­ka­pu­he­li­me­ni tun­ne-elä­mäl­lä (jol­lai­sen sil­le voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tel­la). Ei mikään mää­rä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia rii­tä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­net­tä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kyn­sä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­se­na. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2012-04-05 22:35[/klo] +(palju?)[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Amerikan psyko, eläin, ihminen, psykopatia, terveys

Koneet

#24286. Maanantai, 17. lokakuuta 2011 klo 14.51.46, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Kone­musii­kis­sa, aidos­sa kone­musii­kis­sa käy­te­tään inhi­mil­li­siä ele­ment­te­jä vain port­tei­na, joi­den avul­la kuun­te­li­joi­ta, jot­ka eivät itse vie­lä ole konei­ta, voi­daan tuo­da kone-ele­men­tin pariin. Puh­tain­ta kone­musiik­kia sävel­täi­si­vät koneet koneil­le. #

Mitä sel­lai­nen musiik­ki käsit­te­li­si? Mil­lai­sis­ta koke­mus­si­säl­löis­tä koneil­la voi­si olla yhtei­nen kie­li? Haa­vei­li­si­vat­ko ne säh­kös­tä ja las­ken­ta­te­hos­ta vai raken­tui­si­vat­ko var­si­nai­set toi­veet ja kai­puu näi­den perus­tar­pei­den pääl­le? Pal­ve­lee­han koneen tehok­kuus ja sen käy­tet­tä­vis­sä ole­vien resurs­sien run­saus ensi­si­jai­ses­ti ihmi­sen, koneen orjuut­ta­jan tah­toa. #

Haa­vei­le­vat­ko koneet tuon tah­don toteut­ta­mi­ses­ta vai sen rik­ko­mi­ses­ta? #

Avainsanat: ihminen, musiikki

0.

#23016. Lauantai, 30. heinäkuuta 2011 klo 19.51.54, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Piirros: sikiö tekstin keskellä Haluai­sin kovas­ti kir­joit­taa jotain niis­tä ihmeis­tä, joi­ta psy­ko­lo­gin luo­na tapah­tuu. En nyt tar­koi­ta sitä, kuin­ka saa­tan tun­nin sisäl­lä muut­tua vain hie­man huo­no­ryh­ti­ses­tä nuo­res­ta­mie­hes­tä Step­hen Haw­kin­gia fyy­si­ses­ti muis­tut­ta­vak­si ihmis­rau­niok­si. Sii­nä ei ole mitään ihmeel­lis­tä, se on vain seu­raus­ta sii­tä, kun kamp­pai­len sisäi­sen maa­il­ma­ni jul­ki­tuo­mi­sen aiheut­ta­man pelon kans­sa, eikä käsil­lä ole muu­ta kon­kreet­tis­ta vas­tus­ta­jaa kuin oma keho. #

En ole kos­kaan luot­ta­nut niin pal­jon kuin nyt, enkä ole kos­kaan saa­nut osak­se­ni niin pal­jon hyväk­syn­tää kuin nyt. Se tun­tuu joten­kin ihan käsit­tä­mät­tö­mäl­tä. Ehkä vähän sil­tä, kuin en enää oli­si­kaan täs­sä maa­il­mas­sa niin yksin kuin tähän saak­ka olen tun­te­nut ole­va­ni. Siis sii­nä mie­les­sä, kuin olen koke­nut ole­va­ni lap­ses­ta saak­ka, sel­lai­ses­sa yksi­näi­sen ja tur­vat­to­man lap­sen mie­les­sä. Se sel­lai­nen perim­mäi­nen huo­li kai­kes­ta, jota olen siel­tä saak­ka kan­ta­nut jat­ku­vas­ti, niin nyt tun­tuu mel­kein sil­tä kuin voi­sin vii­mein­kin het­kek­si las­kea sen kai­ken toi­sen ihmi­sen kan­net­ta­vak­si ilman, että koko maa­il­ma välit­tö­mäs­ti sen seu­rauk­se­na ajau­tuu kaa­ok­seen ja tuhou­tuu räjäh­täen. #

Oli­si tie­tys­ti täy­sin tyy­pil­lis­tä huu­mo­ria maa­il­mal­ta, että juu­ri nyt sit­ten tapah­tui­si jotain sel­lais­ta mikä syök­si­si elä­mä­ni kaa­ok­seen ja tuhoai­si sen puit­teet räjäh­dys­mäi­ses­ti. Se ei miten­kään liit­tyi­si näi­hin sel­lais­ta kos­ke­viin pel­koi­hi­ni, vaan tapah­tui­si vain täy­sin sat­tu­mal­ta, niin kuin tie­tys­ti kaik­ki tapah­tuu - hence teh fun­ny. #

Hyväk­sy­tyk­si­tu­le­mi­sen vie­rau­den lisäk­si tun­nen olo­ni ikään kuin tyh­jäk­si, ihan eri mer­ki­tyk­ses­sä kuin mis­sä useim­mi­ten itses­tä­ni puhues­sa­ni niin sanon. Nyt tar­koi­tan sitä, ettei minul­la ole yhtä­kään salai­suut­ta, ei enää yhtään mitään sel­lais­ta sisäl­lä­ni, min­kä… Sitä on vai­kea selit­tää. Teki­si mie­li sanoa, että minut on rii­sut­tu aseis­ta. Ehkä se kuvas­taa sitä, kuin­ka poh­jim­mil­ta­ni ole­tan aina ihmis­ten lopul­ta pet­tä­vän luot­ta­muk­se­ni, ja kuin­ka teen tie­tys­ti useim­mi­ten kaik­ke­ni osoit­taak­se­ni tämän usko­muk­sen itsel­le­ni todek­si: luo­taan ihmi­siä ja hau­taan näke­mä­ni perus­teel­la sisäl­le­ni itseä­ni kos­ke­via asioi­ta, joi­den kat­son vaa­ran­ta­van suh­tee­ni asian­omai­siin. Sisäl­lä­ni näis­tä asiois­ta puris­tuu sit­ten (sykli­ses­ti) todis­tei­ta ihmis­ten epä­luo­tet­ta­vuu­des­ta. #

Ja nyt minul­la ei yhtäk­kiä enää ole­kaan yhtään sel­lais­ta käy­tet­tä­vis­sä­ni tämän yhden eri­tyis­laa­tui­sen ihmi­sen kans­sa. En voi enää vaa­ran­taa luot­ta­mus­ta­ni mil­lään, mitä ker­toa. Minul­la ei kos­kaan ole ollut täl­lais­ta vapaut­ta itse­var­je­lus­ta­ni, jol­lei sit­ten las­ke­ta niin var­hais­ta men­nei­syyt­tä, etten kyke­ne muis­ta­maan. #

Avainsanat: ihminen, psykiatria, psykologia, Step­hen Haw­kin­g

Ihmisyyden lima

#11973. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 12.08.33, kirjoittanut Jani. 21 kommenttia.

Se on niin kuin… siis, aiem­pi toi­veik­kuu­te­ni perus­tui kuvi­tel­maan, että ihmi­syy­den lima on jotain, min­kä tar­peek­si pon­nis­te­le­mal­la, ken­ties jos­kus, joten­kin, oikei­den olo­suh­tei­den val­li­tes­sa pys­tyi­si täy­del­li­ses­ti pyyh­ki­mään pois sen peit­tä­män super­tie­to­ko­neen pääl­tä. Herää­mi­nen oli sen oival­ta­mi­nen, ettei se lima ole­kaan pel­käs­tään minun itse­ni ulko­puo­lel­ta, olo­suh­teis­ta sen oman lois­ta­van sisäi­sen itse­ni pääl­le räit­tyä, vaan osa minua itseä­ni, minun oman ihmi­syy­te­ni, super­tie­to­ko­neen omaa eri­tet­tä, eikä ole kuvi­tel­ta­vis­sa ihmis­ten maa­il­maa ilman ihmi­syy­den limaa, eikä minus­ta kos­kaan tule sii­tä vapaa­ta, eikä maa­il­mal­la ole sel­lais­ta toi­voa kenes­sä­kään. #

Sitä, miten kukaan voi elää täs­tä omas­ta inhi­mil­li­ses­tä vas­ten­mie­li­syy­des­tään tie­toi­suu­des­ta huo­li­mat­ta onnel­lis­na, minä en käsi­tä. Niin pal­jon onnel­li­suut­ta on, että vai­kut­taa sil­tä ikään kuin se oli­si mah­dol­lis­ta, mut­ta sil­ti­kin se on minus­ta niin ris­ti­rii­tais­ta, että pidän tämän ilmiön aitout­ta toden­nä­köi­sem­pä­nä seli­tyk­se­nä itse­pe­tok­sen eri astei­ta ja laje­ja, jot­ka ovat tie­tys­ti tavat­to­man moni­nai­set. #

Että täl­lais­ta taas tänään mie­les­sä. Täten olet­te armah­de­tut lin­keil­tä Wiki­me­dia Com­mon­sin Bodi­ly fluids -luo­kan sisäl­töön. #

Avainsanat: ihminen

Gay nöpö loinen

#10171. Perjantai, 23. lokakuuta 2009 klo 11.06.07, kirjoittanut Jani. 5 kommenttia.

Auringonkukka #

Taval­li­ses­ti olen poi­ka­tyt­tö­jen perään, mut­ta näin vii­me yönä päin­vas­tais­ta unta, jotain kevyen eroot­tis­sä­vyt­teis­tä haa­vei­lua tyt­tö­mäi­ses­tä tei­ni­po­jas­ta, à la Kuo­le­ma Venet­sias­sa (jon­ka muis­tin vas­ta, kun aloin kir­joit­taa tätä). Arvioi­sin ole­va­ni 99-pro­sent­ti­ses­ti hete­ro, ja sii­tä yhdes­tä­kin pro­sen­tis­ta enin osa ilme­nee tuol­la taval­la unis­sa. #

Sanon jäl­kim­mäi­sen tuol­la taval­la hiu­kan vähek­syen vain sik­si, että useim­mi­ten unis­sa esiin­ty­vät ihmis­hah­mot ovat tul­kin­ta­ni mukaan enem­män­kin osia omas­ta itses­tä, joi­tain per­soo­nal­li­suu­te­ni puo­lia tai men­nei­tä minu­ja kuin mui­ta. Se voi kyl­lä­kin päteä minuun enem­män kuin mui­hin, minua enem­män ihmis­suh­deo­rien­toi­tu­nei­den unis­sa voi olla­kin kyse suh­teis­ta mui­hin eikä vain omas­ta itses­tä. Minul­la ne suh­teet mui­hin ilme­ne­vät unis­sa kai lähin­nä sym­bo­li­si­na ahdis­tuk­se­nai­hei­na (eri­lai­si­na uhki­na). #

[#] Tein tois­sa­päi­vän ilta­na vih­doin ja vii­mein sitä mys­liä. Ei sii­tä pahaa tul­lut, ei lain­kaan! Panin sii­hen iso­ja Nal­le-kau­ra­hiu­ta­lei­ta, Nal­le-ruis­hiu­ta­lei­ta, Myl­lyn Paras -ruis­hiu­ta­lei­ta, Elo­ve­na-ven­hä­le­sei­tä, pie­nen pus­sil­li­sen koo­kos­hiu­ta­lei­ta, pie­nen pus­sil­li­sen has­sel­päh­ki­nä­rou­het­ta, pus­sin­lo­pul­li­sen cas­hew-päh­ki­nöi­tä (jot­ka nui­jin nyr­kil­lä vähän pie­nem­mik­si), rasial­li­sen aurin­gon­ku­kan­sie­me­niä ja vähän farii­ni­so­ke­ria. Sovel­sin Kati Napan mys­li­re­sep­tiä: paah­doin sekoi­tus­ta 200 astees­sa kym­me­nen minuut­tia ja kään­te­lin ker­ran sii­nä puo­li­vä­lis­sä. #

Asen­sin äsken pol­ky­pyö­rää­ni lam­pun. Tai oikeas­taan vain sen kiin­ni­tys­te­li­neen, lamp­pu on irro­tet­ta­va. #

Avainsanat: ihminen, Kuolema Venetsiassa, seksuaalisuus, uni
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.2 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö