marginaali


  Lääkärin tuomio »

Ihmisyyden lima

#11973. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 12.08.33, kirjoittanut Jani. 21 kommenttia.

Se on niin kuin… siis, aiem­pi toi­veik­kuu­te­ni perus­tui kuvi­tel­maan, että ihmi­syy­den lima on jotain, min­kä tar­peek­si pon­nis­te­le­mal­la, ken­ties jos­kus, joten­kin, oikei­den olo­suh­tei­den val­li­tes­sa pys­tyi­si täy­del­li­ses­ti pyyh­ki­mään pois sen peit­tä­män super­tie­to­ko­neen pääl­tä. Herää­mi­nen oli sen oival­ta­mi­nen, ettei se lima ole­kaan pel­käs­tään minun itse­ni ulko­puo­lel­ta, olo­suh­teis­ta sen oman lois­ta­van sisäi­sen itse­ni pääl­le räit­tyä, vaan osa minua itseä­ni, minun oman ihmi­syy­te­ni, super­tie­to­ko­neen omaa eri­tet­tä, eikä ole kuvi­tel­ta­vis­sa ihmis­ten maa­il­maa ilman ihmi­syy­den limaa, eikä minus­ta kos­kaan tule sii­tä vapaa­ta, eikä maa­il­mal­la ole sel­lais­ta toi­voa kenes­sä­kään. #

Sitä, miten kukaan voi elää täs­tä omas­ta inhi­mil­li­ses­tä vas­ten­mie­li­syy­des­tään tie­toi­suu­des­ta huo­li­mat­ta onnel­lis­na, minä en käsi­tä. Niin pal­jon onnel­li­suut­ta on, että vai­kut­taa sil­tä ikään kuin se oli­si mah­dol­lis­ta, mut­ta sil­ti­kin se on minus­ta niin ris­ti­rii­tais­ta, että pidän tämän ilmiön aitout­ta toden­nä­köi­sem­pä­nä seli­tyk­se­nä itse­pe­tok­sen eri astei­ta ja laje­ja, jot­ka ovat tie­tys­ti tavat­to­man moni­nai­set. #

Että täl­lais­ta taas tänään mie­les­sä. Täten olet­te armah­de­tut lin­keil­tä Wiki­me­dia Com­mon­sin Bodi­ly fluids -luo­kan sisäl­töön. #

Avainsanat: ihminen
« Elävien kuolleiden yö
•)) 21 kommenttia postaukselle Ihmisyyden lima. ↩
  1. #14859. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 14.40.42, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Ai, juu­ri sii­hen minä pyrin: onnel­li­suu­teen limas­sa. Ja ihan hyvin se on alka­nut toi­mia.  Asi­aan ei lii­ty itse­pe­tos­ta, vaan itse­tun­te­mus­ta. Sitä olen alka­nut miet­tiä, mitä var­ten lima yli­pää­tään on ällöt­tä­vää. Sehän on soke­riyh­dis­tei­tä: hii­li­ren­kai­ta ja hydrok­syy­li­ryh­miä ja sivu­ket­ju­ja, ja ne sito­vat vet­tä ja muo­dos­ta­vat pak­sua tahmaa.
    Tämä kom­men­toin­ti­bok­si on muu­ten han­ka­la: se ei kat­kai­se rive­jä, vaan floo­daa ne pois näky­vis­tä. Ei kai sitä itse
    pitäi­si kor­ja­ta vaih­ta­mal­la riviä? Eikun kat­kai­see­pas, mut­ta aika pit­kään saa kir­joit­taa, että se tapahtuu.

  2. #14860. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 15.21.31, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Onko noin? Siis noi­den pit­kien rivien suh­teen? Sitä tes­ta­tak­se­ni koe­tan täs­sä nyt joris­ta aivan älyt­tö­män pit­kän virk­keen, joka ulot­tui­si… ei, kyl­lä se aina­kin minul­la kat­kai­si rivin ihan nor­maa­lis­ti tuos­sa kes­ken kah­den sanan, kom­men­til­le vara­tun tilan oikean lai­dan tul­tua vas­taan. Mitä selain­ta käy­tät, mis­sä käyttiksessä?

    Sinä siis nau­tit ihmi­syy­den vaja­vuuk­sis­ta, vai niis­tä vaja­vuuk­sis­ta huo­li­mat­ta­kin ihmisyydestä?

  3. #14861. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 16.00.58, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Uusin fire­fox ja ihan taval­li­nen home edi­tion xp, läp­pä­rin näyt­tö on sem­mo­nen nyky­ajan leveä laa­ja­ku­va. Minul­la tuos­ta kom­ment­ti­na­pis­ta­kin näkyy vain yksi ja puo­li katakanaa.
     
    Riip­puu nyt vähän vaja­vuuk­sis­ta: jos ihmi­nen on niin vajaa, että se on luon­teel­taan jo ihan mulk­ku, niin en nau­ti, mut­ta sel­lai­nen taval­li­nen epä­täy­del­li­syys on mie­len­kiin­toi­sem­paa kuin vir­heet­tö­myys.  Vaja­vuus on ihmi­sen osa, en oikein ymmär­rä mil­lä kei­nol­la sen voi­si lei­ka­ta irti ja sil­ti aja­tel­la, että se revit­ty kap­pa­le oli­si sit­ten täy­del­li­nen. Onhan minul­la itsel­le­ni aika kovat vaa­ti­muk­set, niin kovat, että olen sai­ras­tu­nut, mut­ta kyl­lä minä sen ymmär­rän ihan todek­si, ettei sel­lai­sis­sa täy­del­li­syys­vaa­ti­muk­sis­sa ole mitään logiik­kaa. Täy­del­li­nen ihmi­nen on käsit­tä­mä­tön käsi­te, jär­je­tön, epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen ja tuh­lai­le­va idea. Esi­mer­kik­si täy­del­li­sen sym­met­ri­set kas­vot ovat kam­mot­ta­van näköi­set, vial­li­set ja rumat.  Riit­tä­vä mää­rä epä­sym­met­ri­aa tekee ihmi­ses­tä kau­niin. Sama pätee taiteeseenkin.
     
     

  4. #14862. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 16.19.00, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kii­tok­sia bugi­ra­por­tis­ta, se on arvo­kas­ta tie­toa. Ihan heti en pys­ty­nyt tuo­ta toi­sin­ta­maan, mut­ta pitää kokeil­la huo­men­na uudes­taan parem­mal­la ajal­la, omal­la koneel­la. Vie­lä oli­si hyö­dyl­lis­tä, jos voi­sit ker­toa näyt­tö­ti­la­si vaa­ka­suun­tai­sen koon (esim. 1024 tai 1280) ja sen, olet­ko muut­ta­nut  näy­tön DPI-ase­tus­ta oletuksesta.

    Sovi­tat­ko siis vaa­ti­mus­ta­so­si yhteen vaja­vuu­te­si kans­sa luo­pu­mal­la ensin­mai­ni­tus­ta? (Näin muo­toil­tu­na vai­ku­tan sil­tä kuin liit­täi­sin nämä asiat vain sinuun, mut­ta niin en tie­ten­kään tee, vaan kyse on vain kysy­myk­sen ymmär­ret­tä­vyy­den edel­lyt­tä­mäs­tä muotoilusta.)

  5. #14863. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 16.55.21, kirjoittanut annikki.
    annikki

    En ollut muut­ta­nut DPI:tä mik­si­kään, 1280 näyt­täi­si olevan.
     
    Fik­su­na tyt­tö­nä osaan erot­taa mah­dot­to­man mah­dol­li­ses­ta, ja kos­ka vaja­vuut­ta ei saa ihmi­ses­tä irti, niin muok­kaan vaa­ti­mus­ta­son todel­li­suut­ta vas­taa­vak­si.  Oikeas­taan vää­rän­lai­nen vaa­ti­mus­ta­so on täs­sä se enem­män vaja­vuut­ta ja ongel­mia aiheut­ta­va omi­nai­suus kuin se, ettei esi­mer­kik­si toi­mi aina suju­vas­ti, saa vaik­ka­pa aina täy­siä pis­tei­tä ten­teis­tä, näy­tä parem­mal­ta, pysy ter­vee­nä, onnis­tu jokai­ki­ses­sä asias­sa, val­mis­tu ajois­sa tai muu­ten vain las­ket­te­le elä­mään­sä eteen­päin kuin pulk­ka­mä­keä ilman onnet­to­muuk­sia ja vir­hei­tä. Mil­lä ihmeen mit­ta­reil­la se alku­pe­räi­nen vaa­ti­mus­ta­so edes on laa­dit­tu, mitä ja ketä var­ten ja mil­lai­sia tulok­sia var­ten? Useim­mi­ten se on jokin lap­sel­li­nen, lap­sen luo­ma yri­tys hal­li­ta hal­lit­se­mat­to­mia asioi­ta, joi­ta sen aikai­nen kehi­tys­ta­so ei riit­tä­nyt käsit­te­le­mään ja sii­nä on pal­jon tai­kaus­koi­sia ja tuu­les­ta tem­mat­tu­ja käsi­tyk­siä. Psyy­ke ei ole kovin nerok­kaas­ti toi­mi­va sof­ta, vaan vial­li­nen sekin. Se saat­taa tun­kea ihan ihmeel­lis­tä tuu­baa pään täy­teen huo­li­mat­ta sii­tä, rat­kai­see­ko se oikeas­ti mitään tai aut­taa­ko se sopeu­tu­maan ja elä­mään vai ei.

  6. #14864. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 18.01.37, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vaa­ti­mus­ta­so, jos­ta puhut, vai­kut­taa tämän perus­teel­la ole­van ylem­mäl­lä… tasol­la kuin se, jos­ta luo­pu­mis­ta minä tuos­sa ounas­te­lin. Jäl­kim­mäis­tä voi­si yhdes­tä vink­ke­lis­tä luon­neh­tia vaik­ka­pa siten, että “en vahin­goi­ta toi­sia”. Eli jos pudo­tat vaa­ti­mus­ta­soa tuol­ta kuvaa­mal­ta­si, suo­rit­tei­ta edel­lyt­tä­väl­tä tasol­ta pykä­län alas­päin, ja ajat­te­let, ettei ihmi­nen minun näkö­kul­mas­ta­ni täy­tä edes sitä vaa­ti­mus­ta­soa, saat ehkä kiin­ni sii­tä miten minä ajattelen.

    Osit­tain minä­kin kyl­lä edel­ly­tän itsel­tä­ni jotain myös tuol­la suo­rit­tei­den tasol­la, mut­ta suo­rit­teis­sa epä­on­nis­tu­mi­nen ei vie­lä tee minul­le ihmi­ses­tä limais­ta. Limai­sek­si ihmi­sen tekee se, ettei ihmi­nen pys­ty ole­maan vahin­goit­ta­mat­ta kans­saih­mi­si­ään ja ole­maan kui­ten­kin yhä ihmi­nen. Se on juu­ri kuten sanoit: sitä ei pys­ty leik­kaa­maan irti. Ja minun vaa­ti­mus­ta­so­ni kui­ten­kin edel­lyt­täi­si jo pel­käs­tään vähim­mäis­vaa­ti­muk­se­na, ettei ihmi­nen vahin­goit­tai­si toisia.

  7. #14866. Tiistai, 2. maaliskuuta 2010 klo 22.41.03, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Mää­rit­te­le vahingoittaminen?

  8. #14867. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 7.32.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kaik­ki paha, mitä ihmi­set toi­sil­leen tekevät.

  9. #14869. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 13.11.13, kirjoittanut annikki.
    annikki

    No voi, sehän voi kat­taa mitä tahan­sa vii­mei­sen pul­lan syö­mi­ses­tä nyr­kil­lä mät­ki­mi­seen ja suun­ni­tel­tui­hin kidu­tus­mur­hiin. Näis­tä ihan kaik­ki ei ole niin tur­miol­lis­ta, että se pitäi­si juu­ri­neen kit­keä ja ope­tel­la pois omas­sa elä­mäs­sä. Onhan pahan kiel­tä­mi­nen ja/tai ihmi­sen pahuu­den koros­ta­mi­nen jon­kin­lai­se­na perus­ta­van­laa­tui­se­na syn­ti­nä ihan suo­sit­tu­kin ajat­te­lusuun­taus. Sit­ten on koko­nai­sia maa­il­man­kat­so­muk­sia, jois­sa pyri­tään vahin­goit­ta­mat­ta ole­mi­seen ja sii­nä sit­ten pyhät mun­kit kul­ke­vat pie­ni har­ja kädes­sä pyyh­käel­len muu­ra­hai­sia polul­ta, ettei­vät astui­si nii­tä kuo­li­aak­si (mut­ta samal­la eivät sen kum­mem­min tie­dos­ta oman ole­mas­sao­lon­sa ker­ran­nais­vai­ku­tuk­sia luon­toon ja maa­il­maan, ja mitä pahaa se nii­den syö­mä rii­si­kin on aiheut­ta­nut). Olet tör­män­nyt kau­he­aan filo­so­fi­seen krii­siin. Vaik­ka onnis­tui­sit itse elä­mään muu­ra­hais­munk­ki­na, niin jää vie­lä ne kuusi mil­jar­dia muu­ta paha­lais­ta. Täy­del­li­nen ihmi­nen pys­tyi­si estä­mään myös ulko­puo­li­sen pahuu­den, tot­ta kai.

  10. #14870. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 14.06.21, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Niin, en minä niis­tä vii­mei­sis­tä pul­lis­ta niin­kään mureh­di kuin nii­tä kes­ki­vai­keas­ta vaikeisiin..ta pahuu­den ongel­mia (ja voi tätä sur­kean kan­ke­aa kiel­tä­ni­kin!). Eli jos ajat­te­let voi­va­si ottaa ren­nos­ti muu­ra­hai­sis­ta huo­li­mat­ta, kos­ka olet­han sen­tään vie­lä parem­pi ihmi­nen kuin se suun­ni­tel­mal­li­nen kidu­tus­mur­haa­ja, niin mie­ti uudes­taan. Emme nimit­täin ole, ken­kään meis­tä. Minä olen kidu­tus­mur­haa­ja ja kidu­tus­mur­haa­ja on minä.
    Mui­den pahuu­del­la ei siis minul­le ole­kaan sinän­sä väliä, sil­lä vaik­ka kaik­ki muut kuusi mil­jar­dia ihmis­tä vai­kut­tai­si­vat minus­ta kidu­tus­mur­haa­ja­pa­hoil­ta, voi­sin olla toi­vei­kas hyvyy­den suh­teen, jos löy­täi­sin sitä itses­tä­ni. Mut­ta sen sijaan löy­dän­kin itses­tä­ni vain sen kidu­tus­mur­haa­jan. Sik­si toi­voa ei ole.

  11. #14871. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 16.30.46, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Jaa, mik­si­kös pitäi­si olla parem­pi kuin kidu­tus­mur­haa­ja? Tai minus­ta se parem­muus ei ole mitään sisä­syn­tyis­tä ja annet­tua, vaan teko­ja ja elä­mis­tä. Jos­kus pahim­pa­na masen­nus­kau­te­na aja­tuk­se­ni oli­vat hyvin polaa­ri­sia ja väki­val­lal­la kyl­läs­tet­ty­jä, kuvit­te­lin mie­lel­lä­ni kal­lo­jen murs­kaa­mis­ta pal­jain nyr­kein, melo­ni­mais­ta rik­kou­tu­mis­ta. Ker­ran säi­käh­din niin pal­jon aja­tuk­sia­ni, että pudo­tin veit­sen lat­tial­le (olin pilk­ko­mas­sa peru­noi­ta) ja rupe­sin itke­mään. Tie­dän kyl­lä, että juu­ri sel­lai­set häi­rit­se­vät ja jär­kyt­tä­vät aja­tuk­set mur­his­ta ja itse­mur­his­ta ovat mel­ko taval­li­sia masen­tu­neil­la, mut­ta sil­ti nii­den koke­mi­nen oli kama­laa ja muser­ta­vaa­kin.  Ja mik­si­pä ei minus­sa oli­si pahuut­ta, kun on hyvyyt­tä­kin. Tähän asti olen kui­ten­kin voi­nut ihan itse vali­ta, min­kä­lai­sia aja­tuk­sia toteu­tan ja tah­don elää, joten enim­mäk­seen aut­te­len mum­mo­ja ja kolaan pihaa, enkä mäis­ki kenel­tä­kään naa­maa rut­tuun. Tah­don tul­la pahuu­te­ni kans­sa hyvin toimeen.
     
    Voit­han olla syn­ty­nyt sosio­paa­tik­si, jol­loin sinul­ta puut­tuu tie­tyt inhi­mil­li­set hyvyy­det ja tilal­la on rop­pa­kau­pal­la epä­miel­lyt­tä­viä omi­nai­suuk­sia, joil­la pär­jää lii­ke-elä­mäs­sä tai vas­taa­vas­ti pää­see mas­sa­mur­haa­ja­na van­ki­laan vir­nui­le­maan rikos­tut­ki­joil­le. Muu­toin sinul­la on suu­rin piir­tein samat läh­tö­koh­dat hyvään ja pahaan kuin kai­kil­la muil­la­kin.  Noin ääri­pään aja­tus, että “minus­sa on pelk­kää pahuut­ta” ei kuu­los­ta kovin rea­lis­ti­sel­ta arviol­ta. Hyvyy­dek­si voi las­kea vaik­ka­pa sen, että pitää kis­san­pen­nuis­ta, eikä nii­den kuris­ta­mi­ses­ta. No enpä­hän tie­dä, mitä minun mie­li­pi­teet aut­ta­vat, jos pään sisäl­lä on kau­hea mus­tuus. HOTis­ta on aina­kin se hyö­ty, että vähi­tel­len ei tar­vit­se uskoa ihan nii­ne hyvi­neen kaik­kea, mitä sat­tuu ajat­te­le­maan ja niis­tä voi irottautua.

  12. #14873. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 17.28.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vai­kut­taa pikem­min­kin sil­tä, että haluat pitää pahuu­te­si visus­ti sisäl­lä­si kuin että tuli­sit sen kans­sa toi­meen. (Ja minä vai­ku­tan taas sil­tä kuin pel­käs­tään sinä oli­sit täs­sä käsi­tel­tä­vä sub­jek­ti, joten täy­tyy sel­ven­nyk­sek­si sanoa täs­sä, että teen itse­kin ihan samoin.)

    Ilmei­ses­ti jyr­kin ero käsi­tyk­sis­säm­me on tuos­sa, että sinul­le hyvyys on mah­dol­lis­ta, syn­nyn­näi­set vaja­vuu­det pois­lu­kien, ostaa teoil­la, kun taas minul­le se on, tai sen pitäi­si olla sisä­syn­tyi­nen kva­li­teet­ti. Täs­sä suh­tees­sa itse asias­sa sinä olet nyt mie­les­tä­ni meis­tä se, jon­ka näke­mys muis­tut­taa uskon­nol­lis­ta, var­sin­kin näi­tä mei­kä­läi­siä kaup­pia­sus­kon­to­ja. Toki, kuten vih­ja­sit­kin, oma­ni­kin muis­tut­taa nii­tä sii­nä, että pahuus kuu­luu mie­les­tä­ni olen­nai­ses­ti, syn­nyn­näi­se­nä ihmi­syy­teen. Minä en kui­ten­kaan usko, että sii­tä voi käy­dä kaup­paa elä­män­sä aika­na, vaan minul­le hyvyys on pahuu­den kans­sa samal­la lail­la sisäl­lä, syn­nyn­näi­se­nä, eikä sii­hen voi vaikuttaa.

    Se, miten nämä kes­ke­nään pai­not­tu­vat, mää­rää sit­ten sen, miten ihmi­nen elä­män­sä elää, ja sen takia kidu­tus- tai mas­sa­mur­haa­ja ei ole sen pahem­pi kuin minä enkä minä hän­tä parem­pi. Eläm­me ja pelaam­me vain molem­mat niil­lä kor­teil­la, mit­kä meil­le on jaettu.

  13. #14876. Keskiviikko, 3. maaliskuuta 2010 klo 23.04.26, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Ööh, tuo yhteen­ve­to minun aja­tuk­sis­ta on niin vie­ras, etten oikein tie­dä, miten olen voi­nut kir­joit­taa niin pie­leen, että se yli­pää­tään on syn­ty­nyt.  Tie­tys­ti koko kes­kus­te­lu on ollut ihan silk­kaa arvaus­ta, että mis­tä täs­sä yli­pää­tään puhu­taan, ja huo­ma­sin kyl­lä, että minun kar­toi­tus­yri­tyk­sis­tä meni ohi suu­rin osa.  Anteek­si, mut­ta minus­ta on jär­je­tön­tä lait­taa ihmi­siä loke­roon pel­kän kom­men­toin­nin perus­teel­la: niin kapea sii­vu koko ihmi­ses­tä on näis­sä kir­jai­mis­sa näky­vil­lä. Aja­tuk­sia ehkä pal­jon­kin, mut­ta ei mis­sään nimes­sä hyvää kokonaisuutta.
     
    Minus­ta hyvyys on ihan samal­la tavoin sisä­syn­tyis­tä kuin pahuus­kin, eikä mikään kaup­pa­ta­va­ra. Nii­den vai­ku­tuk­sia ja osuuk­sia elä­mäs­sä voi kyl­lä ver­tail­la, mut­ta mitään abso­luut­tis­ta vaa­ka­kup­pia­pe­ri­aa­tet­ta en tai­da kan­nat­taa. Minus­sa on molem­mat, mut­ta voin ihan itse vali­ta mil­lais­ten arvo­jen mukaan elän. Minun arvoi­hin ei kuu­lu eri­tyi­nen ilkeys tai pahan­te­ke­mi­nen, enkä esi­mer­kik­si saa pahuu­des­ta tai val­ta­pe­leis­tä nau­tin­toa. Jos­kus olen lyö­nyt tois­ta ihmis­tä ja jos­kus kis­ko­nut hiuk­sis­ta,  ja olen­pa heit­tä­nyt kont­to­ri­tuo­lil­la­kin, ja se mie­len­ti­la, joka joh­taa sel­lai­seen mur­tu­mi­seen on inhot­ta­va, mut­ta niis­tä­kin tilan­teis­ta oppii.  Se, että valit­sen hyvien asioi­den teke­mi­sen ei ole mitään kau­pan­te­koa, vaan ihan minun valin­ta­ni. Ihan huo­li­mat­ta sii­tä, saa­ko sii­tä hyö­tyä tai kii­tos­ta. Teen niin, kos­ka se on minus­ta oikein. Se ei ole kaup­pa­ko­ju, jos­sa lipe­väs­ti hymyil­len kaup­pai­len pal­ve­luk­sia, vaan tyh­jä tien­ris­teys, jos­sa ei ole mui­ta ihmi­siä. Siis sisä­syn­tyi­syys ja se, miten päät­tää toi­mia, ovat kak­si eri asi­aa. Hyvyys ja pahuus ovat ehdot­to­man abstrak­te­ja käsit­tei­tä, kun taas todel­li­suu­des­sa esiin­ty­viä ilmiöi­tä ovat emoo­tiot (kuten  rai­vo, pel­ko, hel­lyys), eri­lai­set yllyk­keet ja teot. Näis­tä todel­li­sis­ta ilmöis­tä vain teot vai­kut­ta­vat suo­raan mui­hin ihmi­siin. Emoo­tiot ja yllyk­keet voi­vat vai­kut­taa vain epä­suo­ras­ti.  En voi hyväl­lä tah­dol­la­kaan sanoa, jae­taan­ko jos­sain kau­hal­la abstrak­tioi­ta, eli hyvyyt­tä ja pahuut­ta, syn­ty­viin ihmi­siin, vai syn­ty­vät­kö abstrak­tiot todel­li­suu­den käsit­te­lyä ja lajit­te­lua var­ten. Arvauk­se­ni on jäl­kim­mäi­nen, mut­ta pitäy­dyn sil­ti valin­nois­sa­ni mah­dol­li­sim­man kon­kreet­ti­sis­sa asiois­sa, kuten teoissa.
     
    PS. Kort­ti­ver­tauk­ses­sa on se huo­no puo­li, että kor­tit jae­taan, eikä nii­tä saa uusia.  His­to­ria on ehkä yhden­lai­nen, mut­ta näkö­kul­mat loput­to­mia ja koke­muk­set aina uusia.
     
    PS2. Kom­ment­ti­bok­si näyt­täi­si nyt ihan normaalilta.

  14. #14877. Torstai, 4. maaliskuuta 2010 klo 8.52.30, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Pahus, minä kun luu­lin, että täs­sä oltiin edistymässä.

    Se, että valit­sen hyvien asioi­den teke­mi­sen ei ole mitään kau­pan­te­koa, vaan ihan minun valin­tani. Ihan huo­li­matta sii­tä, saa­ko sii­tä hyö­tyä tai kii­tosta. Teen niin, kos­ka se on minus­ta oikein.

    Oikein, eli hyvää? Täs­sä kes­kus­te­lus­sa minua on jo kot­va­sen häi­rin­nyt tuo ongel­ma, että käyt­tä­mäm­me käsit­teis­tö on ollut hiu­kan hute­raa. Eri­to­ten tuo hyvyys: aina­kin minä olen puhu­nut hyvyy­des­tä yhtä aikaa monel­la eri tasol­la pel­käs­tään lais­kuut­ta­ni, eli sik­si, etten ole jak­sa­nut selit­tää tar­koit­ta­va­ni eri yhteyk­sis­sä eri tason hyvyyt­tä.

    Sen näkee myös täs­sä: ilmei­ses­ti valit­set hyvyy­den (1), kos­ka haluat olla hyvä (2). Täs­tä syys­tä sanoin, että haluat ilmei­ses­ti uskoa, että hyvyy­den (2) voi ostaa teoil­la, hyvil­lä (1) teoil­la. Näh­däk­se­ni vain nimi­tät oikein teke­mi­sek­si sitä, mitä minä nimi­tin hyvyy­dek­si (2). Vai onko joku muu syy sii­hen, mik­si haluat teh­dä sen, mikä mie­les­tä­si on oikein? Tie­tääk­se­ni syy­si eivät aina­kaan ole ins­ti­tu­tio­naa­li­sus­kon­nol­li­set, mut­ta nii­den lisäk­si en kek­si muu­ta­kaan seli­tys­tä kuin halun olla hyvä (2) oman­tun­non peilissä.

    Vs. PS.: En ole ihan var­ma ymmär­rän­kö, mitä tar­koi­tat. Tuli kui­ten­kin mie­lee­ni, että kort­ti­ver­taus tosi­aan­kin on huo­no sikä­li, että useim­mis­sa peleis­sä kor­tit vaih­tu­vat pelin kulues­sa, mut­ta nuo minun ver­taus­ku­val­li­set kort­ti­ni pysy­vät alus­ta lop­puun samoi­na. Käsi­tys niis­tä voi kyl­lä pelin kulues­sa syven­tyä, mikä sekin sopii ver­taus­ku­vaan huo­nos­ti, jol­lei kyse ole näkö­vam­mai­sis­ta pelaajista.

    Vs.PS2: Tämä­pä has­sua, minä nimit­täin unoh­din eilen edes yrit­tää kor­ja­ta kuvai­le­maa­si ongel­maa. Mut­ta tämä­kin on yksi vih­je, sil­lä ongel­ma tämän perus­teel­la ehkä liit­tyy lai­ta­palk­kiin ja sii­hen, että täs­sä alem­pa­na sitä ei enää tuos­sa oikeal­la ole.

  15. #14878. Torstai, 4. maaliskuuta 2010 klo 9.49.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sää­din nyt kom­ment­ti­lo­mak­keen (ja koko sisäl­tö­pals­tan) leveyt­tä, sil­lä se tun­tui bugit­ta­van 1024-leveyk­si­ses­sä näy­tös­sä. Toi­von mukaan sama teho­aa myös 1280-leveyk­si­sen ongel­maan, vaik­ken sitä kyen­nyt­kään toi­sin­ta­maan. Kii­tos vie­lä ker­ran, että mai­nit­sit tuosta!

  16. #14883. Torstai, 4. maaliskuuta 2010 klo 13.43.41, kirjoittanut annikki.
    annikki

    Taval­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ei ole yleen­sä miten­kään vält­tä­mä­tön­tä mää­ri­tel­lä käsit­tei­tä niin tar­kas­ti, mut­ta sil­loin pitäi­si kyl­lä jät­tää tilaa väl­jem­mil­le tul­kin­noil­le muu­ten­kin, eikä olet­taa auto­maat­ti­ses­ti, että täs­sä var­mas­ti puhu­taan täs­mäl­leen samois­ta asiois­ta täs­mäl­leen samoil­la nimityksillä.
     
    Ei kyse ole oma­tun­nos­ta­kaan (minul­la ei tai­da olla kau­hean huo­no oma­tun­to, jos teen vää­rin). Tai sii­tä, mitä minä saan (yleen­sä en saa vas­ti­neek­si mitään, en edes pit­käl­lä aika­vä­lil­lä, ja mie­li­hy­vä on ehkä perä­ti yhtä suur­ta kuin suklaan syö­mi­ses­sä, mut­ta vai­va monin­ker­tai­nen).  Tai edes nor­mien nou­dat­ta­mi­ses­ta. Hen­ki­lö­koh­tai­set pal­kin­not tai ran­gais­tuk­set eivät ole täs­sä se minua aja­va jut­tu. Oikein teke­mi­nen on sel­lais­ten asioi­den puo­les­ta, jol­lai­sia tah­too maa­il­mas­sa ole­van enem­män tai yli­pää­tään ole­van. Minä en tah­do teh­dä oikein, kos­ka sii­tä seu­raa se, että sai­sin hyvyy­den (niin kuin sanoin: minus­sa on jo hyvyys, sikä­li mikä­li kuin on jo pahuus­kin), vaan sen takia, että  teot ovat maa­il­maan vai­kut­ta­mis­ta ja voin vali­ta, mil­lä taval­la maa­il­maan tah­don vai­kut­taa.  Tark­kaan ottaen oikein teke­mi­nen ei ole aina kai­kis­sa tapauk­sis­sa ja jokai­ki­ses­tä näkö­kul­mas­ta hyvää -  siis kaik­ki hyvä ei ole oikein -, mut­ta sii­nä on pyr­ki­mys pit­kä­jän­tei­seen hyvään ja sii­nä on poh­jal­la totuus, eikä vää­ris­te­ly. Se, mikä on hyvää ja tavoit­te­le­mi­sen arvois­ta, on kiin­ni minun ihmis­kä­si­tyk­ses­tä ja maa­il­man­kat­so­muk­ses­ta, joi­ta en rupea täs­sä erit­te­le­mään. Sano­taan nyt, että ne ovat riit­tä­vän pit­käl­li­ses­ti har­kit­tu­ja, eivät­kä ne vaih­te­le hen­ki­lön, hyö­dyn tai muka­vuusas­teen mukaan.

  17. #14885. Torstai, 4. maaliskuuta 2010 klo 14.04.41, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Haa, luu­len­pa täs­sä nyt huo­maa­va­ni sen HOTin vai­ku­tuk­sen, sil­lä tii­vis­täi­sin sano­ma­si siten, että haluat elää arvo­je­si mukais­ta elä­mää. Tai­dan pääs­tä täs­sä jyväl­le sii­tä, mik­si idean ympä­ril­le on raken­tu­nut koko­nai­nen tera­pia­suun­taus: suh­teel­li­sen vah­vas­ta abstrak­tiu­des­taan ja sen tuo­mas­ta jous­ta­vuu­des­ta huo­li­mat­ta tuol­lai­nen oman arvo­maa­il­man mukai­seen elä­mään pyr­ki­mi­nen tuot­taa var­mas­ti vah­van… hyvyy­den tunteen.
    En tie­dä ärsy­tän­kö sinua jan­ku­tuk­sel­la­ni, mut­ta minus­ta sitä ei vaan voi pääs­tä pakoon, että ihmi­nen halu­aa tun­tea ole­van­sa hyvä. Tai pikem­min­kin sanoi­sin, että tun­ne oman itsen tai elä­män hyvyy­des­tä on psyyk­ki­nen laak­so, jon­ka poh­jal­le useim­pien on luon­te­vaa vie­räh­tää sii­nä, mis­sä muut oman itsen tilat ovat labii­le­ja, aina­kin jos on kyse ns. ter­vees­tä ihmisestä.
    (Kat­so­taan­pa mikä iden­ti­teet­ti minul­le täs­sä kokei­lu­jen kes­kel­lä arpoutui.)

  18. #14898. Perjantai, 5. maaliskuuta 2010 klo 12.37.02, kirjoittanut ill..
    ill.

    you repre­sent what is true. hyviä point­te­ja annik­ki. mun raa­jat on irti ruu­miis­ta, mut koen ymmär­tä­nee­ni nyt vähän jotain. se ei sil­ti pois­ta ris­ti­rii­taa ja kak­si­ja­koi­suut­ta sisäl­tä­ni, joka sinäl­lään on kei­no­te­kois­ta ja olo­suh­tei­den pakos­ta syn­ty­nyt­tä -> rakas­tan lähei­siä­ni kovas­ti ja hei­dän suh­teen­sä olen val­mis teke­mään vas­toin perim­mäi­siä arvo­ja­ni hyviä teko­ja. tämä syn­nyt­tää exis­ten­ti­aa­lis­ta stres­siä ja ahdis­tus­ta johon hel­po­tuk­sen tuo vain arvo­je­ni mukai­nen toi­min­ta, mut­ta samal­la myös tar­vit­sen tätä kak­si­ja­koi­suut­ta voi­dak­se­ni yli­pää­tään tul­la toi­meen ihmis­ten kans­sa mikä sinän­sä on jol­la­kin tasol­la tär­ke­ää (= ettei syr­jäy­dy vie­lä pahem­min kuin on pääs­syt jo tapahtumaan).
     
    olen vähän sitä miel­tä että syn­tyes­sään ihmi­ses­sä ei ole ole­mas­sa “hyvyyt­tä” eikä “pahuut­ta” vaan ne luo­daan kas­va­tuk­sen ja sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen voi­min. alus­sa ihmi­nen vain on. arvot ja “sen mikä on oikein tai vää­rin” hän oppii muil­ta sen mukaan mil­lai­sis­sa olois­sa hän kasvaa.
     
    mites se nyt meni­kään, se van­ha vii­saus: kaik­ki mikä on vää­rin on pahaa, mut­ta kaik­ki paha ei ole vää­rin. (tämä­kään ei kyl­lä ole täy­del­li­nen argu­ment­ti kos­ka käsit­tei­ta ei ole sel­vi­tet­ty kun­nol­la, no, se oli­kin tei­ni­vii­saut­ta O.o)
     
    p.s. jos­tain syys­tä täs­sä tar­vi­taan 2 ente­riä ennen kuin tulee kap­pa­leen­vaih­to, vaik­ka kom­ment­ti­loo­tas­sa kap­pa­leen vaih­to tulee jo yhden ente­rin jälkeen.

  19. #14900. Perjantai, 5. maaliskuuta 2010 klo 12.56.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Syn­nyn­näi­ses­sä hyv./pah.:ssa ja sii­nä onko sitä vai ei, lie­nee sii­nä­kin kyse mää­rit­te­lyis­tä. Kos­ka ne käsi­tyk­set sii­tä mikä on hyvää ja pahaa ovat pers­koh­tai­sia, ja iskos­tu­vat ihmi­seen vas­ta sos. kans­sa­käy­mi­sen myö­tä, ne mää­rit­te­le­vät syn­nyn­näi­siä omi­nai­suuk­sia ex post fac­to. Minun mie­les­tä­ni ihmi­nen siis syn­tyy tiet­ty­jen, vie­lä syn­ty­mäs­sään itsen­sä mää­rit­te­le­mät­tö­mien omi­nai­suuk­sien kans­sa, eikä tabu­la rasa­na.

    Huo­ma­sin muu­ten itse­kin eilen tuon, että jo yksi rivin­vaih­to näkyy täs­sä muok­kai­mes­sa kap­pa­leen­vaih­to­na, joka ei kui­ten­kaan näy jul­kais­tus­sa kom­men­tis­sa. Sitä täy­tyy tutkia.

  20. #19226. Maanantai, 9. toukokuuta 2011 klo 14.36.15, kirjoittanut Jani.
    Jani

    […] että koko tämä hie­no raken­nel­mani, arvo­maa­il­mani pal­ve­luun val­jas­ta­mani super­tie­to­kone ei kyke­ne­kään tuot­ta­maan arvo­jeni mukai­sia tulok­sia. Reu­naehto, jon­ka mukaan […]

  21. #21024. Tiistai, 12. heinäkuuta 2011 klo 16.01.37, kirjoittanut Jani.
    Jani

    […] 32-nanois­ten San­dy Brid­ge­jen hin­taa muka­vasti. #Mut­ta oikeas­taan piti kir­joit­taa erit­teistä. Aja­tus läh­ti liik­keelle hel­le­kom­men­teista. Kek­sin nimit­täin salil­ta tänään […]

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.2 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö