marginaali

9-17

#25847. Maanantai, 7. toukokuuta 2012 klo 20.57.42, kirjoittanut Jani.

Oli­pa jyl­hä val­ko­si­pu­lin­tuok­su tuos­sa rapus­sa ku kävä­sin lähi-Siwas­ta mai­toa. Se on tuo Siwa jo mele­ko hyvin nykys­ten auki, 7-23 vii­kol­la ja 9-23 sun­nun­tai­na. Vie­lä ku olis nii­nä pyhi­nä ku ei nuot isot kau­pat saa olla. Sitä se minä eni­ten kai­pai­sin, kyl­lä minä näin arke­na yleen­sä ostok­se­ni saan nor­maa­liai­ko­jen puit­teis­sa hoi­et­tua. #

Aioin tänään käyä Mobi­le Mon­days­sa, mut­ta työ­ka­ve­ri jou­tu peru­maan, niin en sit­te yksi­nä­ni kehan­nu läh­tiä. Se olis ollu täs­sä illal­la töit­ten jälä­keen, omal­la ajal­la. Olin kui­ten­ki töis­sä sit­te täyen päi­vän niin­ku olin aiko­nu olla, kokeek­si. #

Kyl­lä­hän se ihan työ­päi­väl­tä tun­tu, vaik­ka onnis­tuin perä­ti pitä­mään tau­ko­ja­ki mele­kein joka tun­ti. Otin oikein aiheek­si käyä 55 minuu­tin välein käve­le­mäs­sä työ­pai­kan rap­puset alas, kitu­mas­sa ulko­na aurin­gos­sa muu­ta­man minuu­tin, ja käve­le­mäs­sä rap­puset taas ylös. Sii­nä nel­jän­teen ker­rok­seen nous­tes­sa tuli sopi­van muka­vas­ti samal­la poh­je­ree­niä­ki. #

Huo­me­na taas salin kaut­ta subil­le. Tila­sin vii­kon­lop­pu­na lisää raken­nusai­nei­ta­ki, mele­kein kahel­la­saal­la. Näkö­jään kuta­kuin­ki mele­kein puo­li vuot­ta kes­tää sem­mo­nen nel­jän kilon hera­säk­ki + nel­jä kilon säk­kiä mal­toa. Tosin net oli vain pie­ni osa sitä tilaus­ta, enin osa hin­nas­ta tuli vita­mii­neis­ta sun muis­ta hivel­ly­sai­neis­ta joi­ta ree­ni­ka­ve­rin kans tila­sim­ma. #

Byte Me

#25712. Tiistai, 10. huhtikuuta 2012 klo 17.35.51, kirjoittanut Jani.

Oli­pa lie­väs­ti sanot­tu­na mie­li mus­ta­na aamul­la. Ei suo­ra­nai­ses­ti töi­hin­me­non takia, vaan vain tämä ylei­nen vii­kon­lo­pun­jäl­kei­nen masen­nus ker­taa var­hai­nen herä­tys potens­siin unir­ty­mi pit­kän vii­kon­lo­pun jäl­jil­tä. #

Toki­han unien jat­ka­mi­sel­la sitä oli­si voi­nut lykä­tä vie­lä jon­kin ver­ran, mut­ta kun sil­lä ei tosi­aan juu­ri sen enem­pää yhteyt­tä töi­hin ole, ei ole jär­keä sen takia jät­tää mene­mät­tä­kään. Sama­han se on hau­too­ko itse­mur­haa ja maa­il­man polt­ta­mis­ta koto­na vai töis­sä. Pait­si että siel­lä töis­sä saat­taa suu­rem­mal­la toden­nä­köi­syy­del­lä olla sel­lais­ta teke­mis­tä, että sii­hen voi aivon­sa har­haut­taa ja siten pae­ta tus­kaa. #

(Tämä jär­kei­ly on suo­raan peräi­sin kes­kus­te­luis­ta psy­ko­lo­gin kans­sa.) #

Ja oikein hyvin­hän se toi­mi­kin, nyt on päi­vä taka­na ja aivo­rie­pu puh­kuu taas tar­moa ikään kuin kai­ken tur­huus oli­si muka kadon­nut jon­ne­kin sil­lä aikaa, kun pro­ses­so­ri on rous­ku­tel­lut ohjel­moin­ti­päh­ki­nöi­tä. #

…joooos­ta pääs­tään­kin käte­väs­ti takai­sin edel­li­seen aihee­seen: jep, nois­ta nyt tuol­la ole­vis­ta päh­ki­nöis­tä se tämä maha ei nyt tyk­kää. Sumplin täs­sä seu­raa­vaa siir­toa, joka saat­tai­si olla, että paah­taa nuo nykyi­set uunis­sa. Vaik­ka jos niis­sä on vaik­ka jotain tor­jun­ta-ainet­ta, niin en tie­dä onko sii­tä paah­ta­mi­ses­ta­kaan sit­ten mitään hyö­tyä. #

Toi­nen vaih­toeh­to oli­si ostaa joku pie­ni val­mis­pus­sil­li­nen uusia päh­ki­nöi­tä ja kokeil­la nii­tä. Sil­lä sit­ten aina­kin luul­ta­vim­min var­mis­tui­si, että onko kyse yksit­täi­ses­tä tuo­te­vias­ta vai vial­li­ses­ta kulut­ta­jayk­si­kös­tä. #

Tyhjäksi tarkoitettu

#25668. Keskiviikko, 4. huhtikuuta 2012 klo 18.08.39, kirjoittanut Jani.

Oli­sin voi­nut vaik­ka van­noa, että tänään on tiis­tai. En mil­lään kyke­ne muis­ta­maan eilis­tä tai tois­sa­päi­vää. Nii­den ilta­päi­vien tapah­tu­mat sen­tään kyke­nin palaut­ta­maan mie­leen, ja sil­lä perus­teel­la vah­vis­ta­maan, etten oikeas­ti ole jou­tu­nut aika­poi­muun. Vii­kon­lo­pus­ta asti on ollut pit­kiä päi­viä, koto­na olen ollut vas­ta kuu­den ja yhdek­sän välil­lä. Työ­päi­vät ovat olleet nor­maa­li­mit­tai­sia, nii­den ympä­ril­le vain on ker­ty­nyt täs­sä pal­jon muu­ta. Olin huo­men­na­kin aiko­nut käy­dä töit­ten jäl­keen salil­la, mut­ta jos se ker­ta onkin tors­tai eikä kes­ki­viik­ko, sil­le­kin ilta­päi­väl­le on sit­ten muu­ta ohjel­maa. #

Sitä luu­li­si, että täl­lai­sel­la tapah­tu­ma­tah­dil­la oli­si muu­ta­kin ker­rot­ta­vaa kuin että kii­ret­tä on pitä­nyt, mut­ta pää­ni on ihan tyh­jä. Tai no tie­tys­ti siel­lä on pal­jon töi­hin liit­ty­viä asioi­ta, mut­ta niis­tä en voi kir­joit­taa, enkä haluai­si vaik­ka voi­sin­kin (se on joka tapauk­ses­sa lii­an ris­kial­tis­ta). Ei sil­lä, että­kö minul­la mitään Wiki­leaks-tasois­ta tie­toa nyt hal­lus­sa­ni oli­si, vaan minus­ta vain on hel­poin­ta raja­ta työt koko­naan jul­ki­sen elä­mä­ni ulko­puo­lel­le, jot­tei tar­vit­se miet­tiä mis­tä voi ja mis­tä ei voi ker­toa. #

Tänään mie­tin pai­kal­lis­bus­sis­sa, että kirk­ko­num­me­lai­set ovat ulkoi­sel­ta ole­muk­sel­taan niin kuin jotain per­ke­leen Muu­mi-kir­jo­jen sivu­hah­mo­ja. Sitä on vai­kea sen tar­kem­min selit­tää, sen vain näkee tääl­lä olles­saan. Pel­kään, että se pätee minuun­kin. #

Alku

#25663. Keskiviikko, 28. maaliskuuta 2012 klo 17.45.00, kirjoittanut Jani.

Nyt kun olen yksi muu­ra­hai­sis­ta, olen voi­nut vah­vis­taa sen, mitä olen jo aiem­pien har­joit­tei­den yhtey­des­sä epäil­lyt: jul­ki­nen lii­ken­ne on lois­to­jut­tu sil­loin kun se toi­mii. Meno­mat­kat kul­jen bus­sil­la, ja vaik­ka Kirk­ko­num­men lii­ken­nöit­si­jän aika­tau­lu­tuk­ses­ta minul­la on vain kiro­sa­no­ja sanot­ta­va­na, saman lii­ken­nöit­si­jän kul­jet­ta­jat ovat pää­sään­töi­ses­ti ensi­luok­kai­sen ystä­väl­li­siä (ero Hel­sin­kiin ver­rat­tu­na on yhtään lii­oit­te­le­mat­ta kuin yöl­lä ja päi­väl­lä) ja vuo­rot kul­ke­vat hyvin ajal­laan. #

Hel­sin­gin-pääs­sä­kin aina­kin ne vuo­rot, joil­la minä kul­jen, mene­vät ihan suju­vas­ti, ja siel­lä­hän nii­tä menee var­tin välein tai jopa tiu­hem­min, mikä valin­nan­va­pau­den mää­rä näin maa­lais­po­jas­ta tun­tuu jo aivan ylen­palt­ti­sen luk­suk­sel­ta. #

Aiem­min hyvä­nä pitä­mä­ni HSL:n reit­tio­pas sen sijaan on kär­si­nyt kovan arvon­alen­nuk­sen: sen ehdo­tuk­set tun­tu­vat ole­van ihan mitä sat­tuu nyt, kun itse tie­dän miten lin­jat kul­ke­vat. Var­sin­kaan tääl­lä Jes­ter­bys­sä sii­hen ei kan­na­ta luot­taa ollen­kaan, sil­lä jot­kin autot kään­ty­vät tuos­sa kään­tö­pai­kal­la 5-10 minuut­tia ennen reit­tiop­paaan ilmoit­ta­maa aikaa. #

Ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä töis­sä jäi eväät syö­mät­tä, ei ollut koko päi­vä­nä näl­kä ollen­kaan. Olin vis­siin pik­kui­sen stres­saan­tu­nut. Eilen­kään ei päi­väl­lä ollut näl­kä, mut­ta saa­toin jo syö­dä eväät, ja kotiin tul­les­sa­ni iski sit­ten vii­mein ihan kun­non näl­kä koko kah­den päi­vän voi­mal­la. Stres­si­ta­so­ni las­kee ilmei­ses­ti line­aa­ri­ses­ti täs­sä vii­kon ede­tes­sä. #

Aika hyvin olen onnis­tu­nut jät­tä­mään työt työ­pai­kal­le aina­kin tähän men­nes­sä. Tänään kyl­lä kiusaus jat­kaa asioi­hin pereh­ty­mis­tä omal­la ajal­la on mel­koi­nen, sen ver­ran hak­ka­sin pää­tä­ni sei­nään päi­väl­lä (kuvain­nol­li­ses­ti, oman pää­ni sisäl­lä ole­viin kog­ni­tii­vi­siin sei­niin). #

Toi­veik­kaas­ti pak­ka­sin jo tänään aamul­la sali­kamp­peet rep­puun sii­nä tar­koi­tuk­ses­sa, että kävi­sin töit­ten jäl­keen, mut­ta hul­lu­ko sitä jak­saa. No ehkä minä­kin jak­san jos­sain vai­hees­sa, sit­ten kun en res­saa enää aloi­tus­vie­ras­tus­ta­ni. #

IllumimullI

#25574. Perjantai, 16. maaliskuuta 2012 klo 18.29.29, kirjoittanut Jani.

Tuli­vat­han ne stres­siu­net siel­tä vii­mein. Stres­si­kes­kuk­se­ni on näkö­jään sen ver­ran sekai­sin tai tyl­sis­ty­nyt, että rea­goi vii­veel­lä. Maa­nan­tain­vas­tai­se­na yönä minä vii­meis­tään oli­sin noi­ta odot­ta­nut (haas­tat­te­lun takia), en minä tämä­naa­muis­ta har­joit­te­luso­pi­muk­sen alle­kir­joit­ta­mis­ta enää jän­nit­tä­nyt juu­ri ollen­kaan. #

Niin, kävin siis aamul­la alle­kir­joit­ta­mas­sa sopi­muk­sen. Se menee vie­lä TE-toi­mis­ton hyväk­syt­tä­väk­si, ja hom­mat aloi­tan 26. päi­vä. #

Unes­sa minul­la ei ollut sopi­via vaat­tei­ta, eivät­kä mit­kään kau­pat olleet auki, ja minun piti men­nä töi­hin, mut­ten muis­ta­nut työ­pai­kan nimeä enkä siel­lä ole­vien ihmis­ten nimiä jne. Sitä tyy­pil­lis­tä pelot­te­lu­ku­vas­toa siis jol­la ali­ta­jun­ta nykyih­mis­tä kan­nus­taa. #

En osaa päät­tää olen­ko liho­nut vai laih­tu­nut oltua­ni nyt kuu­kau­den Quar­tet­ton ruu­il­la. Koto­na omis­ta pei­leis­tä näy­tän läs­kis­ty­neel­tä, tääl­lä pyyk­ki­pai­kan pei­leis­sä näy­tän kiin­tey­ty­neel­tä. Se on jotain psy­ko­lo­gis­ta tai sit­ten valais­tuk­sel­lis­ta. #