Tuli­vat­han ne stres­siu­net siel­tä vii­mein. Stres­si­kes­kuk­se­ni on näkö­jään sen ver­ran sekai­sin tai tyl­sis­ty­nyt, että rea­goi vii­veel­lä. Maa­nan­tain­vas­tai­se­na yönä minä vii­meis­tään oli­sin noi­ta odot­ta­nut (haas­tat­te­lun takia), en minä tämä­naa­muis­ta har­joit­te­luso­pi­muk­sen alle­kir­joit­ta­mis­ta enää jän­nit­tä­nyt juu­ri ollen­kaan. #

Niin, kävin siis aamul­la alle­kir­joit­ta­mas­sa sopi­muk­sen. Se menee vie­lä TE-toi­mis­ton hyväk­syt­tä­väk­si, ja hom­mat aloi­tan 26. päi­vä. #

Unes­sa minul­la ei ollut sopi­via vaat­tei­ta, eivät­kä mit­kään kau­pat olleet auki, ja minun piti men­nä töi­hin, mut­ten muis­ta­nut työ­pai­kan nimeä enkä siel­lä ole­vien ihmis­ten nimiä jne. Sitä tyy­pil­lis­tä pelot­te­lu­ku­vas­toa siis jol­la ali­ta­jun­ta nykyih­mis­tä kan­nus­taa. #

En osaa päät­tää olen­ko liho­nut vai laih­tu­nut oltua­ni nyt kuu­kau­den Quar­tet­ton ruu­il­la. Koto­na omis­ta pei­leis­tä näy­tän läs­kis­ty­neel­tä, tääl­lä pyyk­ki­pai­kan pei­leis­sä näy­tän kiin­tey­ty­neel­tä. Se on jotain psy­ko­lo­gis­ta tai sit­ten valais­tuk­sel­lis­ta. #