Oli­sin voi­nut vaik­ka van­noa, että tänään on tiis­tai. En mil­lään kyke­ne muis­ta­maan eilis­tä tai tois­sa­päi­vää. Nii­den ilta­päi­vien tapah­tu­mat sen­tään kyke­nin palaut­ta­maan mie­leen, ja sil­lä perus­teel­la vah­vis­ta­maan, etten oikeas­ti ole jou­tu­nut aika­poi­muun. Vii­kon­lo­pus­ta asti on ollut pit­kiä päi­viä, koto­na olen ollut vas­ta kuu­den ja yhdek­sän välil­lä. Työ­päi­vät ovat olleet nor­maa­li­mit­tai­sia, nii­den ympä­ril­le vain on ker­ty­nyt täs­sä pal­jon muu­ta. Olin huo­men­na­kin aiko­nut käy­dä töit­ten jäl­keen salil­la, mut­ta jos se ker­ta onkin tors­tai eikä kes­ki­viik­ko, sil­le­kin ilta­päi­väl­le on sit­ten muu­ta ohjel­maa. #

Sitä luu­li­si, että täl­lai­sel­la tapah­tu­ma­tah­dil­la oli­si muu­ta­kin ker­rot­ta­vaa kuin että kii­ret­tä on pitä­nyt, mut­ta pää­ni on ihan tyh­jä. Tai no tie­tys­ti siel­lä on pal­jon töi­hin liit­ty­viä asioi­ta, mut­ta niis­tä en voi kir­joit­taa, enkä haluai­si vaik­ka voi­sin­kin (se on joka tapauk­ses­sa lii­an ris­kial­tis­ta). Ei sil­lä, että­kö minul­la mitään Wiki­leaks-tasois­ta tie­toa nyt hal­lus­sa­ni oli­si, vaan minus­ta vain on hel­poin­ta raja­ta työt koko­naan jul­ki­sen elä­mä­ni ulko­puo­lel­le, jot­tei tar­vit­se miet­tiä mis­tä voi ja mis­tä ei voi ker­toa. #

Tänään mie­tin pai­kal­lis­bus­sis­sa, että kirk­ko­num­me­lai­set ovat ulkoi­sel­ta ole­muk­sel­taan niin kuin jotain per­ke­leen Muu­mi-kir­jo­jen sivu­hah­mo­ja. Sitä on vai­kea sen tar­kem­min selit­tää, sen vain näkee tääl­lä olles­saan. Pel­kään, että se pätee minuun­kin. #