Kävin taas aamul­la salil­la. Unoh­din palau­tus­juo­ma­pul­lon juo­mi­neen sin­ne pöy­däl­le, mut­ta ehdin vie­lä pala­ta ase­mal­ta hake­maan sen ennen lin­ja-auton läh­töä. Ja oli­si nii­tä tul­lut auto­ja sen jäl­keen­kin. #

Autos­sa oli nyt vähem­män väkeä kuin vii­mek­si, ja toi­mi­va ilmas­toin­ti! Panin tie­tys­ti heti pohot­ti­met täy­sil­le pohot­ta­maan vii­le­ää. #

Töis­sä olin teho­kas, vaik­ka aina­han minä olen, mut­ta nyt olin ikään kuin vahin­gos­sa: sain vai­kean koo­din toi­mi­maan isom­mit­ta pon­nis­te­luit­ta. (Sen sijaan taas se, min­kä pitäi­si olla help­poa kuin hei­nän­teon, tuot­ti vai­keuk­sia. Ehkä yhteen­las­ket­tu tehok­kuu­te­ni oli siis sit­ten­kin nor­maa­li­ta­soa.) #

Kirk­ko­num­mel­la junas­ta nous­tua­ni näin pari kas­te­ma­don­raa­toa sii­nä radan vie­res­sä omi­tui­ses­ti irral­laan. Ajat­te­lin, että ehkä naa­kat ovat tuo­neet madot uhri­lah­joik­si lähi­ju­nil­le, joi­ta lin­nut pitä­vät äiti­ju­ma­li­na, kos­ka nämä kan­ta­vat sisäl­lään ja syn­nyt­tä­vät sosi­aa­li­sä­lyk­kään oppor­tu­nis­tie­läi­men puo­li­ju­ma­lia, ihmi­siä. #