marginaali

Lasinen lapsuus

#16556. Torstai, 30. joulukuuta 2010 klo 10.47.49, kirjoittanut Jani.

Usein aja­tel­laan, että ainoas­taan ongel­mak­si muo­dos­tu­nut van­hem­man juo­mi­nen aiheut­taa lap­sel­le hait­to­ja. Las­ten näkö­kul­mas­ta van­hem­man alko­ho­lin­käyt­tö on kui­ten­kin hai­tal­lis­ta aina, kun sen vai­ku­tuk­set häi­rit­se­vät hän­tä jol­la­kin tavoin. […] #

Lap­sia ahdis­taa kodin rii­tai­suus ja van­hem­pien juo­mi­sen aiheut­ta­ma häpeä, sekä perus­huo­len­pi­don puut­tei­den, epä­sään­nöl­li­sen elä­män­ta­van ja arvaa­mat­to­mien tilan­tei­den aiheut­ta­ma tur­vat­to­muu­den tun­ne. Lap­sen paha olo voi pur­kau­tua monel­la taval­la: Yksi häi­ri­köi ja hakee huo­mio­ta, toi­nen peit­tää surun­sa ja hoi­taa vel­vol­li­suu­ten­sa ikään­sä näh­den lii­an­kin tun­nol­li­ses­ti. #

A-kli­nik­ka­sää­tiö: Lasi­nen lap­suus -toi­min­ta kerää ver­kos­sa nuor­ten koke­muk­sia van­hem­pien alko­ho­lin­käy­tös­tä (via Ant­ti) #

Pick your poi­son. #

Läskipallo tulee kaapista

#11115. Lauantai, 2. tammikuuta 2010 klo 13.23.33, kirjoittanut Jani.

 #

Puo­li vuot­ta ree­niä meni muka ves­sas­ta alas kun lepä­sin kak­si viik­koa laa­ke­reil­la­ni: olin ihan kuo­le­man kie­lis­sä eili­sil­ta­na yhdes­tä pie­nes­tä pyö­rä­mat­kas­ta. #

Hen­ki­ses­ti olen sitä­kin pahem­min puh­ki. Olen miet­ti­nyt, että oppi­sin­ko ken­ties jotain, jos tut­ki­sin itseä­ni alko­ho­lion­gel­mai­sen per­heen lap­se­na, mitä olin­kin, ja olen­kin. #

Peril­lä tääl­lä sain lah­jak­si toi­vo­ma­ni stres­si­pal­lon! Sen ainut huo­no puo­li on, että nii­tä on vain yksi. Toi­nen käsi kai­paa nyt omaa pal­loa entis­tä­kin kipeäm­min. #

Alan laih­du­tus­kuu­ril­le. Voi­sin vaik­ka myy­dä laar­dia. Tosin Läs­kil­lä luku­tai­toa -kam­pan­jan taka­ra­jak­si ase­tet­tu tou­ko­kuu tai­taa olla vähän tur­han kau­ka­na. Ajat­te­lin nyt heti alka­vaa, lyhyem­pää kuu­ria, min­kä jäl­keen pai­non pitäi­si taas kään­tyä nousuun lihas­kas­vun takia. #

“Voi paska, taas uusi pääjakso.”

#7729. Perjantai, 8. toukokuuta 2009 klo 17.45.10, kirjoittanut Jani.

Sikiö #

Olen päät­tä­nyt pitäy­tyä ven­la­fak­sii­nis­sa sen sivu­vai­ku­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta. Sen ver­ran hyvää se teki. Lää­kä­rin kans­sa sel­vi­tel­lään vie­lä, voi­si­ko sitä sivu­vai­ku­tus­ta hoi­taa erik­seen, mut­ta jos (ja veik­kaan että kun) ei voi, niin sit­ten täy­tyy vain elää sen kans­sa. #

[#] Hyvän ja huo­non mie­lia­la­lääk­keen, tai hyvän mie­lia­la­lääk­keen ja lume­lääk­keen eron voi­si ehkä minun koh­dal­la­ni hah­mo­tel­la sen mukaan, mil­lai­nen on reak­tio­ni sii­hen, että huo­maan sen vai­ku­tuk­sen. Eli sii­hen, kun hyvän, tasai­sen tuo­kion aika­na mie­lee­ni yhtäk­kiä juo­lah­taa, ettei­hän minul­la oikeas­ti ole mitään syy­tä näin itse­tyy­ty­väi­seen oloon. Huo­non lääk­keen kans­sa rea­goin sii­hen palaa­mal­la oloon, johon minul­la oikeas­ti on syy­tä. Hyvän lääk­keen — ven­la­fak­sii­ni on kai­kis­ta kokei­le­mis­ta­ni ensim­mäi­nen sel­lai­nen — kans­sa reak­tio on, että ja pas­kat sii­tä. Hyvän lääk­keen vai­ku­tuk­ses­sa on siis minul­le jotain saman­lais­ta kuin nousu­hu­ma­las­sa. #

Mikä ehkä selit­tää molem­min puo­lin suku­ra­sit­tee­na kul­ke­vaa alko­ho­lion­gel­ma­tai­pu­mus­ta. #

Yksin­ker­tais­tin tuos­sa edel­lä, kos­ka huo­ma­sin lause­ra­ken­teit­te­ni alka­van taas muo­dos­taa sel­lai­sia häk­ky­rä­väk­ky­röi­tä, ettei niis­tä mei­nan­nut ottaa tolk­kua. Eli ven­la­fak­sii­ni­han ei nyt kui­ten­kaan tämän perus­teel­la vie­lä ole minul­le mikään ihme­lää­ke, vaan tulee ottaa huo­mioon, että minul­la on poh­jal­la jo muu­ta­kin lää­ki­tys­tä. Toden­nä­köi­ses­ti siis se on tämä nykyi­nen cock­tail koko­nai­suu­des­saan, jon­ka ansio­ta parem­pi voin­ti­ni on. Voi olla, että sama vai­ku­tus oltai­siin saa­tu aikaan nykyis­tä isom­mal­la ven­la­fak­sii­nian­nok­sel­la yksi­nään, tai sit­ten ei. Joten­kin aina­kin minus­ta kui­ten­kin tun­tuu ilman mitään sen van­kem­pia todis­tei­ta kuin intui­tio, että ei. #

Se kyl­lä täy­tyy las­kea ven­la­fak­sii­nin eduk­si mui­hin sitä ennen kokei­le­mii­ni yhdis­tel­miin ver­rat­tu­na, että se vai­kut­ti pirun nopeas­ti: vii­kos­sa. Tuo­te­se­los­te ennus­ti kah­des­ta nel­jään viik­koa, muis­taak­se­ni muis­sa se alkoi vas­ta sii­tä nel­jäs­tä. Ja mui­ta kokeil­les­sa­ni en kah­den vii­kon kokei­lu­je­ni aika­na ennät­tä­nyt tun­tea mui­ta vai­ku­tuk­sia kuin sivu­vai­ku­tuk­sia. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]30.8. 10:57[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin vaikutuskappaleeseen.</edit
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Se tulee aaltoina

#3226. Torstai, 18. syyskuuta 2008 klo 10.45.34, kirjoittanut Jani.

  • Leat­her­ma­nil­la sahaa­mi­nen ottaa voi­mil­le, vaik­ka sahat­ta­va­na oli­si­kin vain pah­vi­put­ki. Terä on lii­an joustava.
  • [#] Siir­ryin osit­tain Jai­kus­ta identi.caan. Tämä tapah­tui isok­si osak­si poliit­ti­sis­ta syis­tä (identi.ca on avoin rat­kai­su), mut­ta myös sik­si, että Jai­kun pika­vies­ti­ro­bot­ti, joka on ollut pää­asial­li­nen tapa­ni päi­vit­tää Jai­ku-vir­taa­ni, ilmei­ses­ti kuo­li Suu­res­sa Pimen­nyk­ses­sä. Sen piti pala­ta lin­joil­le jo vii­me vii­kol­la, vaan eipä ole näky­nyt.

    Tila­sin identi.ca-syötteeni Jai­kuun, eli identi.cassa jul­kai­se­mie­ni päi­vi­tyk­sien pitäi­si näkyä link­kei­nä myös Jai­ku-kon­tak­teil­le­ni. Teks­ti­vies­ti­päi­vi­tyk­siä identi.ca ei vie­lä tue, joten ne täy­tyy vie­lä tois­tai­sek­si teh­dä vain Jaikuun.

  • Tein tähän saak­ka mul­ti­me­dia­käy­tös­sä ollees­ta tie­to­ko­nees­ta uuden työ­pöy­tä­ko­nee­ni. Tämä on vähän hitaam­pi kuin tuo enti­nen, mut­ta samal­la myös suun­nat­to­man pal­jon hil­jai­sem­pi, mikä ehkä­pä mah­dol­lis­taa audio­blo­gaa­mi­sen jat­kos­sa suo­raan täs­tä työpöydältä.
    Ja jos nört­ti­lu­ki­joi­ta kiin­nos­taa, ja mik­si­pä ei kiin­nos­tai­si, niin vaih­doin samal­la myös käyt­tö­jär­jes­tel­mää: pala­sin ensi­rak­kau­te­ni, Debia­nin pariin. Mut­ta Ubun­tua­kin käy­tän toki edel­leen, nyt vain virtuaalikoneessa.
  • Vii­me aikoi­na alko­ho­lis­mi­ni abso­lu­tis­mi­ni on alka­nut rakoi­le­maan. Ter­vey­de­ne­dis­tä­mis­tar­koi­tuk­ses­sa olen otta­nut tavak­si ottaa vii­kon­lop­pu­na ryy­pyn, niin kuin sak­sa­lai­sen dek­ka­rin suur­fir­man pää­joh­ta­ja tekee ran­kan työ­vii­kon jäl­keen (samal­la kun vit­tui­lee vai­mol­leen tämän rakas­ta­jas­ta tai nykyi­sin rakas­ta­jat­ta­res­ta). Ostin oikein ryyp­py­la­sin­kin, kos­ka taval­li­sen juo­ma­la­sin kans­sa tulee vähän tur­han her­käs­ti lii­oi­tel­tua määrässä.
  • Alan Mac­far­la­nen Japa­nin sydä­mes­sä -kir­jaa lukies­sa­ni minus­ta on alka­nut tun­tua sil­tä, että kult­tu­riant­ro­po­lo­gia on lähin­nä hie­no nimi kan­sal­li­suuk­siin ja rotui­hin perus­tu­vien yleis­tyk­sien (“japa­ni­lai­set sitä”, “japa­ni­lai­set tätä”) tekemiselle.

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]12:02[/klo] Lii­oi­tel­tua “mää­rän kans­sa” → lii­oi­tel­tua “mää­räs­sä” tois­ton vähentämiseksi.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]22.2.2009 13:25[/klo] Iki­link­ki Identi.ca-kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #