Blogilla täytyy olla kasvot
#937. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 17.59.02, kirjoittanut Jani. 8
-C- sen sanoi. Tosin en tiedä, viittasiko hän konkreettisiin kasvojen kuviin (joita me muutamat harrastamme), mutta minulle blogaajan kasvot voivat tulla ihan hyvin näkyviin myöskin tekstistä. Toisaalta konkreettisetkin kasvonsa paljastanut kirjoittaja voi pitää todelliset kasvonsa piilossa: tekstissä ei ole tunnetta, rehellisyyttä, sydäntä. #
Ei kasvojen paljastamisen esteenä ole myöskään rajoittunut ilmaisukyky. Väitän, että ilmaisukyvyssään rajoitteisinkin ihminen kykenee paljastamaan itsensä, kasvonsa tekstissään. Sen alastomuuden perässä minä täällä vaellan. Varmin keino saada minut kiinnostumaan on tiukka pyrkimys itsensä luotaamiseen. Siis pyrkimys - onnistumisella, tavoitteeseen pääsemisellä tai sen saavuttamattomuudella ei niinkään ole merkitystä minulle lukijana (vaikka kirjoittajalle tietysti on). #
Toki oikeinkirjoittamisen alkeellisimmat säännöt täytyy hallita, eli pilkkujen, pisteiden ja isojen kirjainten käytössä olisi mukava nähdä ainakin jonkinasteista säännönmukaisuutta, ellei sitten kyseessä ole silkka tyylikeino. #
Huumori on hyvästä ja hauskaa, mutta pelkkä huumori ei minulle riitä. Kunnioitan kyllä muutamia nimeltämainitsemattomia, ja joku huumoripläjäys mahtuu vakiolukemistoonkin, mutta ilman tiettyä päämäärää, linjausta, sellaista kuin uutisten parodiointi on Lehdelle, on vakioluettavieni joukkoon pääsy kyllä kiven takana. Esimerkiksi Vajaat… anteeksi, piirikunnantoimittaja Väkisintulon surrealistinen ote on minulle riittävä linjaus. Jonkun toisen linjaton linja taas ei ole. #
Tästä syystä suhteeni nyttemmin edesmenneeseen Moroskooppiinkin[alaviite]Sittemmin Moroskooppi teki paluun.[/alaviite] oli hiukan ristiriitainen, sillä Moroskoopilla ei nähdäkseni mitään linjaa ollut. Siitä huolimatta jotenkin kuitenkin uskoakseni pystyin näkemään myös Seymoren sisään, jonkinlaisen minua viehättävän, traagisen hahmon klovinin takana. Suhteemme kehittyi kuitenkin pitkän ajan kuluessa, ja vaati minulta aktiivista tutkimusotetta, halua nähdä, mikä oli mies Moroskoopin takana. Sellaista otetta minulla oli alkujaankin hyvin vähän, nykyisin ei enää juuri lainkaan, kun päivittäinen huomiokapasiteettini alkaa olla käytetty. #
Minä itsehän olen varmaankin varsinainen antiteesi kaikelle tässä luettelemalleni. Pyrin näennäisrehellisyyteen, epäonnistun siinäkin ja sitten lopuksi peittelen epäonnistumiseni jälkiä huumorilla. Huonolla. Mutta huumorilla. Mutta varast lainatulla. #
Vakavasti puhuen, kyllä minäkin pyrin rehellisyyteen. Olen kuitenkin aivan älyttömän heikkolahjainen, mitä tulee itseni näkemiseen. Minulla on suorastaan sokea, kuuro ja tunnoton piste siinä kohtaa, missä “minä” on; sinä, joka luet tämän, tiedät varmasti, millainen minä olen, miten minä toimin, paljon paremmin kuin minä itse. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]23.12.[/klo] 15:03 Päivitin linkkejä. Lisäsin maininnan Moroskoopin paluusta. Päivitin -C-:n nickin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Jospa Seymoren linja olikin ehdoton linjattomuus. Ehkä hän pelkäsi kirjoittajana itsensä toistamista, kuten Hyvärisen Juuso omassa blogissaan aiemmin mainitsi. Jospa hän siksi tappoi itsensä, tai vuoti ikäänkuin kuiviin.