Taidetta
#158. Perjantai, 7. toukokuuta 2004 klo 22.53.06, kirjoittanut Jani. 0
Tämän kissantappovideo-meemin eturintama tuli sähköpostin muodossa. Se toimi tyypillisellä tavalla eli pani minut ensin tarkistamaan keskeisimmät sivut, tässä tapauksessa Kiasman ja taiteilija Mäen omat sivut. Kiasman sivuilta en kuitenkaan äkkiseltään löytänyt aiheesta mitään, ja Mäen sivuiltakin vain lyhyen, ulkonaisen kuvauksen videosta (Sex And Death, 30 minuuttia, 1988). #
Sen jälkeen jatkoin googlettamista, ja löysin Suomi24.fi:n palstoilta videota kauhistelevaa keskustelua. Sieltä palasin Kiasman sivuille, joilta nyt löysin keskustelussa mainitun tiedotteen, jossa kerrotaan, että Mäen teos on päätetty poistaa Kiasman kokoelmista (tämä Kiasman sittemmin hävittämä tiedote ei ollut edes piilossa vaan suoraan etusivulla — olinpas sokea). Huvittavaa tässä on se, että kuten jo mainitussa keskustelusäikeessäkin mainittiin, kaikki sähköpostin levittäjät ovat itsekin osa tuon teoksen elämää. #
Ehkä vieläkin hauskempaa on se, että sama rooli on tässä tapauksessa myös Kiasmalla, mutta ei pelkästään sen oman tehtävän (nykytaiteen museo) takia, vaan lisäksi sen vuoksi, että se on joutunut tähän asiaan tiedotteen (ja tiedotteessa mainitun teon) muodossa reagoimaan. Totta kai myös itse levitän meemiä tässä parhaillaan eteenpäin, joskaan en tee sitä jatkamalla tuon sähköpostin levittämistä, vaan kirjoitan tässä omaa näkemystäni teoksesta eri mediaan, eli toimin ikään kuin meemin mutaattorina. #
Teoksen koukku on yhden säikeessä kirjoittavan mukaan sekin aika ovela: saada aikaan kohua kissan väkivaltaisesta ja sadistisesta kuolemasta maailmassa, jossa valtavat määrät ihmisiä kuolee joka vuosi paljon väkivaltaisemmilla ja sadistisemmilla tavoilla. Tässä se, mitä ilmeisimmin, on onnistunut varmasti jopa yli taiteilijan omien odotusten; tapahtuneesta on jo yli 15 vuotta ja silti se elää yhä omaa elämäänsä ihmisten mielissä (ja sen jatkeissa, nykyisin siis tietysti myös Netissä). #
Ideana kohun herättäminen ei sinänsä ole mitenkään valtavan omaperäinen. Järkyttävän raaka teko on ehkä jopa hyvin suomalainen tapa ilmaista asioita. Silti vain harvat ihmiset ovat valmiita menemään noin pitkälle vain ilmaistakseen jonkin näkemyksensä. Tässä muodossa sitä ei voi ohittaa yhdentekevänä, olankohautuksella, toteamalla että tämän olen jo kuullut tai nähnyt. Toisin sanoen jokainen, joka pitää keskustelua asiasta elossa, toteuttaa taiteilijan alkuperäistä tarkoitusta, eli puristaa tämän epäkohdan näkyviin mahdollisimman selvästi. #
Ihmisen sairasta suhdetta väkivaltaan käsitteli myös elokuva My Little Eye. Minun on mahdotonta sanoa, pitäisikö elokuvaa suositella vai ei, koska niin tekemällä todistaisin sen tekijöiden tarkoituksen, mitä yksikään sen ymmärtävä, ja samaan aikaan itseään ja omaa itsemääräysvaltaansa kunnioittava ihminen ei uskoakseni voi haluta. #
John Doe: “Wanting people to listen, you can’t just tap them on the shoulder anymore. You have to hit them with a sledgehammer, and then you’ll notice you’ve got their strict attention.” #
Kirjoitin sittemmin hieman lisää tästä aiheesta otsikolla “Teemu Mäen (keskeneräinen) essee: Kissa”. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]11.10.[/klo] 15:49 Korjasin vialliset ja vanhantyyliset viittaukset toimiviksi ja nykytyylini mukaiseksi. Lisäsin viittauksen myöhempään kirjoitukseen. Poistin sähköpostista osoitetiedot ja turhiksi katsomani muut otsikkotiedot.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16:26[/klo] Lisäsin John Doe -lainauksen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19.10.2005[/klo] 14:11 Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.2.2009[/klo] 22:14 Päivitin linkit ja tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #