Kut­kut­ta­van ris­ti­rii­tai­nen olo tämä­nil­tai­sen kes­kus­te­lu­ker­hon jäl­jil­tä. #

Väi­tän, että olen muo­kan­nut omaa roo­lia­ni ryh­mäs­sä tie­toi­sem­min kuin jot­kut siel­lä. Ei siten, että­kö oli­sin valin­nut sen laa­dun itse[alaviite]En usko sen ole­van edes mah­dol­lis­ta, aina­kaan itselleni.[/alaviite], mut­ta olen seu­ran­nut ja osin ohjannutkin[alaviite]Tämäkin aktii­vi­suus on vain har­haa. Lähin­nä olen ollut este­le­mät­tä nii­den tapahtumista.[/alaviite] nii­tä ottei­ta­ni, jot­ka tuon roo­lin minul­le ryh­mäs­sä ovat luo­neet. Tänään sit­ten ilme­ni, että roo­lit (aina­kin oma­ni) on käy­nyt sen ver­ran sel­väk­si että tar­vit­tiin sen roo­lin mukais­ta käyt­täy­ty­mis­tä ihan oikeas­ti, ryh­män sisäi­ses­sä ‘käy­tän­nön tilanteessa’.Mikäli mis­tään siel­lä tapah­tu­vas­ta voi käyt­tää adjek­tii­via käy­tän­nöl­li­nen. #

Ris­ti­rii­tai­nen olo seu­raa tuon roo­lin laa­dus­ta. Toi­saal­ta saan sii­nä itse­tun­toa hive­le­vän apu­lais­tuo­ma­rin tehtävän.Terapeutti lie­nee yhä pää­je­hu; veik­kaan että ilman tera­peu­tin tuo­maa tur­val­li­suu­den­tun­net­ta tämän­päi­väi­nen tilan­ne ei oli­si voi­nut syn­tyä. Vie­lä enem­män kuin tuo roo­li sinän­sä, itse­tun­toa­ni hive­li kui­ten­kin se, että huo­ma­sin roo­li­ni hiou­tu­neen juu­ri tar­koit­ta­mal­la­ni (vai­ko vain enna­koi­mal­la­ni) taval­la, eli sain kuul­la ollee­ni odo­te­tus­ti se, jon­ka reak­tio oli tuo­mit­se­va. #

Toi­saal­ta se tar­koit­taa myös tuo­mit­ta­van mah­dol­lis­ta minuun koh­dis­tu­vaa hyl­ki­mis­tä tai suo­ra­nais­ta vihan­tun­net­ta. Yri­tin par­haa­ni mukaan­So.: sisäl­lä­ni koko ajan tilan­tees­sa olleis­ta aidois­ta voi­mak­kais­ta tun­teis­ta huo­li­mat­ta. eläy­tyä myös vas­ta­puo­len osaan. Oma koke­muk­se­ni oli, että vas­taa­vas­sa tilan­tees­sa pahin­ta oli­si koke­mus sii­tä, että koko ryh­mä hyl­kää minut ker­to­ma­ni takia. Sik­si yri­tin koros­taa sitä että kysees­sä on nime­no­maan oma näke­myk­se­ni, ja vetää mah­dol­li­sen kat­ke­ran vas­ta­reak­tion nime­no­maan ja pel­käs­tään itsee­ni — mikä on yksi nii­tä omia tapo­ja­ni, joi­ta en tie­dos­ta vaan johon pää­dyn aina sisäi­ses­ti ohjau­tu­nee­na. Sii­hen sisäl­tyi sen takia ris­ki että arvio­ni sii­tä, mikä oli­si pahin­ta, oli vää­ris­ty­nyt, ellei perä­ti täy­sin pie­les­sä. Sii­tä, oli­ko näin, en kui­ten­kaan pääs­syt peril­le. #

Vaik­ka en saa­nut­kaan osak­se­ni suo­ra­nais­ta vihaa (aina­kaan suo­raan ilmais­tua), jäi kui­ten­kin tähän minul­le siis niin mie­lui­san roo­lin käyt­tä­mi­ses­tä tul­lee­seen makeu­teen syyl­li­syy­den suo­lai­nen sivu­ma­ku. Se oli kui­ten­kin yllät­tä­vän vie­no, siten että koko­nai­suu­te­na olo­ni täl­lä het­kel­lä tapah­tu­mia tar­kas­tel­les­sa­ni on hyvä. Luu­len, että tuo syyl­li­syys ei niin­kään joh­du­kaan omas­ta reak­tios­ta­ni tai sii­tä, että koki­sin epä­on­nis­tu­nee­ni roo­li­ni toi­mit­ta­mi­ses­sa, vaan sii­tä, että tapah­tu­mien toi­nen osa­puo­li jou­tuu mene­mään kotiin­sa ja koh­taa­maan ryh­mään tänään tuo­man­sa asiat siel­lä uudes­taan, ja samaan aikaan minä voin tul­la omaan kotii­ni ja muis­tel­la tänään tapah­tu­nut­ta hyvil­lä mie­lin. Eli kysees­sä on toi­nen oma hal­lit­se­ma­ton reak­tio­ni: syyl­li­syys, jota tun­nen kyvyt­tö­myy­des­tä ottaa toi­sen tus­ka kan­net­ta­vak­se­ni ja usko sii­hen, että kyke­nen sen teke­mään parem­min kuin sen alku­pe­räi­nen kan­ta­ja. #

Kun tilan­teen terä­vin kär­ki alkoi olla ohi, koe­tin tuo­da esil­le omaa jär­jel­li­sem­pää­Vas­ta­koh­ta­na tun­teel­li­sel­le eikä vähä­jär­ki­sel­le. näke­mys­tä­ni kysees­sä olleis­ta asiois­ta, eli koros­taa sitä, että näke­myk­se­ni ihmi­sen heik­kou­des­ta ei, huo­li­mat­ta reak­tios­ta­ni täs­sä tilan­tees­sa, ole suun­nat­tu tätä ryh­män jäsen­tä koh­taan, vaan ihmi­siä yleen­sä. Näen­näi­ses­tä koh­te­liai­suu­des­ta tai tuo­mion keven­ty­mi­ses­tä huo­li­mat­ta tämän argu­men­tin ei kui­ten­kaan pitäi­si olla loh­duk­si. Päin vas­toin.  #

Sii­hen sisäl­tyy avain omaan loh­dut­to­muu­tee­ni, eli sii­hen, että näh­däk­se­ni kukaan ei voi olla saman­ai­kai­ses­ti rehel­li­nen itsel­leen omas­ta laa­dus­taan ihmi­se­nä, ja tyy­ty­väi­nen itseen­sä. Kenen­kään mie­li ei voi säi­lyä ter­vee­nä ja ehjä­nä jos todel­la tie­dos­taa oman ole­muk­sen­sa ihmi­se­nä, eli eläi­me­nä. Vaih­toeh­to­na sil­le on elää lume-elä­mää, kuten val­tao­sa ihmi­sis­tä tekee­kin, eli elää har­ha­ku­vi­tel­mien val­las­sa oman itsen laa­dus­ta, kyvyis­tä, men­nei­syy­des­tä, tule­vai­suu­des­ta ja ennen kaik­kea mah­dol­li­suuk­sis­ta vai­kut­taa sii­hen. #

Puuh. #

Tera­peut­ti­kin koet­ti venyt­tä­mäl­lä aikaa yli sovi­tun joko var­mis­taa, ettei mitään rat­kai­se­vaa jää­nyt ham­paan­ko­loon tai sit­ten lie­vit­tää omaa kol­kut­ta­vaa omaa­tun­to­aan sii­tä, kun jät­tää mei­dät onnet­to­mat yksin niin pit­käk­si aikaa. Ker­ran aiem­min itse asias­sa ehdo­tin­kin tätä siel­lä puo­li­lei­kil­lä­ni, eli että tera­peut­ti-poloi­nen kär­sii syyl­li­syy­den­tus­kia kun koet­taa aina saa­da mei­dät syyt­te­le­mään itse­ään sii­tä että “taas on tau­ko tulos­sa”. Sil­loin se oli ainut jär­jel­li­nen seli­tys, jon­ka tuol­le tois­tu­val­le tau­koah­dis­tus­met­säs­tyk­sel­le saa­toin kek­siä. #

Oli­pa kam­mot­ta­vaa saa­da teks­ti­vies­ti tera­peu­til­ta tätä kir­joit­taes­sa; ihan kuin oli­si tul­lut yllä­te­tyk­si jota­kin kiel­let­tyä teh­des­sä. Näh­däk­se­ni (tie­dos­taak­se­ni) tämä ei ole vää­rin, kos­ka kir­joi­tan tätä pel­käs­tään omas­ta näkö­kul­mas­ta­ni ja sivuu­tan ryh­män yksi­löi­nä niin pal­jon kuin se on mahdollista.Tämän (ja ala­viit­tei­den sekä suluis­sa ole­vien sivu­lausei­den) vali­tet­ta­va­na sivu­vai­ku­tuk­se­na teks­ti lie­nee ulko­puo­li­sen sil­min kat­sot­tu­na ajoit­tain lähes mah­do­ton­ta käsit­tää. Tera­peu­tis­ta kir­joi­tan kyl­lä, kos­ka sen tera­peut­tius ei mie­les­tä­ni ole mikään salai­suus, eikä tera­peut­ti mie­les­tä­ni saa­kaan sanoa mitään sel­lais­ta, mikä ei kes­täi­si päi­vän­va­loa tai rik­koi­si hänen omaa yksi­tyi­syyt­tään. #

Niin se teks­ti­vies­ti: se pyy­tää sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­ta­ni. Ehkä se aikoo tut­kia onko minul­la rikos­re­kis­te­riä. :-P #

Toden­nä­köi­sem­min se tar­vii sitä vain omiin tera­pian kor­vaus­ha­ke­muk­siin­sa Kelal­le. #

Sar­ja jää kesä­tauol­le ja jat­kuu 3.8.2004. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14.10.2005[/klo] 9:22 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #