Temesta 1mg
#1261. Perjantai, 31. joulukuuta 2004 klo 13.48.40, kirjoittanut Jani. 3
Pieni lämpö on kasvanut sen verran suureksi, että ahdistukseni on jo huomannut sen uhakseen ja käy sen kimppuun täysin voimin. Eilisiltana jouduin taas lopulta turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin, kun epätoivo, tuska, ja halu kadota alkoivat käydä ylivoimaisiksi. Minä en pidä niistä lääkkeistä. Ne tekevät kyllä tehtävänsä, jotenkin kai jarruttamalla ajatuksia jotka pukevat tunteita loogisiksi rakenteiksi, ja kun ei ole rakenteita, eivät ne tunteetkaan jaksa kauan palaa. Joskus jopa hymyilyttää vähän. #
Päällimmäisenä niistä heräävä mielikuva on kuitenkin peräisin tältä seuraavalta aamulta: tuntuu siltä kuin päähän olisi pumpattu heliumia tai jotain muuta kaasua, jonka vuoksi se ei oikein tahdo pysyä aloillaan. Onpahan silti samalla hyvä syy olla turvautumatta niihin useammin, kun riippuvuusvaara niissäkin kai on. #
Toisaalta tämä ahdistuksen nouseminen pintaan juuri nyt johtuu tietysti siitä, että on taas tauko, enkä ole saanut purkaa sitä terapiassa. Tosin tuntuu kyllä siltäkin, että nyt on pintaan noussut niitä asioita, jotka olivat hukutettuina, pohjaanpainuneina vain vähän aikaa sitten niin tehokkaasti, etten uskonut niiden sieltä vielä näin pian nousevan.
Minun on puhuttava niistä, puhuttava elämäni viimeisestä kolmasosasta siellä tauon jälkeen. Sitä tavallaan tiedusteltiinkin, tai syitä sille, miksi olen sitä, mitä olen, mutta minä arastelen Suhteesta puhumista koska tuntuu, että syiden pitäisi olla niin paljon kaukaisempia niin kuin muillakin. Minulla kuitenkaan ei vain kerta kaikkiaan ole muuta. Ahdistavimmat muistot, joita minulla elämästäni on, ovat tuoreita. #
Tämä merkintä julkaistiin alun perin Kuolleenasyntynyt-blogissa. Uudelleenjulkaisu marginaalissa tapahtui 18. kesäkuuta 2005 klo 15.47. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]18.6. 15:47[/klo] Julkaisin marginaalissa.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Rauhoittavat on asiaa