Kohteliaalla asialinjalla ja yhteistyökyvyllä toivottavasti sujuu. Tsemmiä!
Noutomääräys, se se vasta jotain olisi ollutkin!
Mutta tosiaan, onnea matkaan, eiköhän se kuitenkin ihan hyvin tule menemään.
Ota nauhuri mukaan ja nauhoita myös itse koko tilaisuus. Lainaa vaikka joltain kaverilta jotain mp3-soitin/nauhuria tms.
JP: Kiitoksia! Luotan kyllä suomalaisen poliisin kykyyn käyttäytyä asiallisesti. Sitä luottamustani tämä jupakka ei vielä toistaiseksi ole rikkonut. Eikä tarkoitukseni ole tosiaankaan ruveta tekemään itsestäni siellä mitään numeroa; nämä ovat ihan eri poliiseja kuin tähän asti eikä minulla ole mitään hävettävää.
L.B.: Odotan jo kauhulla sitä, että unohdan kuitenkin laittaa itselleni herätyksen ajoissa tai myöhästyn muuten vain… mutta onpahan sitten jotain mistä blogata :D
Minä muuten kyllä käsitin tuon noutomääräyksen niin päin että minun pitää noutaa jotakin poliisilta (jos olisin rattijuoppo ja autoni olisi takavarikoitu) mutta voihan se tosiaan olla sitäkin, että minut tultaisiin noutamaan. Ehkä olin vain turhan naiivi. Minä näistä tiiä, minä mikään kokenut tekijä näissä rikoshommissa (vielä) ole.
Soopa: Nauhoitin löytyy kyllä omasta takaa, mutta olettaisin, että saan kyllä aikanaan kuulustelupöytäkirjasta itselleni kopion. Voi olla, että jos MuVoa pitää pitää suun lähellä (en ole kokeillut), en tee itsestäni kovin positiivista vaikutelmaa huitomalla sitä poliisin naamaan :D
Tjaa, voinpa muuten olla väärässä, tuskinpa ne ilmoittelisivat etukäteen “Me tullaan noutaan sut”, vaan se olisi yllätysisku siinä tilanteessa, ettei ominpäin tajua mennä paikalle.
Ei sitä ihan naaman edessä tarvii huitoa, mulla on Muvo myös. Pistä rennosti kuulokkeet korviin ja sitten vaan jätät ne roikkumaan kaulalle kun otat pois. Nauhuri on tietysti nauhoittanut jo mennessäsi laitokseen sisään, joten ei tarvii sitä sitten ryhtyä säätämään. Pistä sillä vyöklipsillä se kiinni vaikka vyöhön tai sitten kauluspaidan taskuun sisälle. (toivottavasti poliisit eivät lue tätä etukäteen jos päätät toteuttaa tämän)
Ja vaikka saisitkin kuulustelupöytäkirjan kopion halutessasi, niin se on kuitenkin eri asia kuin nauhoitus keskusteluista. Eikä oman elämänsä nauhoittaminen tietääkseni kiellettyä ole.
L.B.: Mitä luultavimmin. Vaikka mistäpä sitä byrokratiasta koskaan tietää, voihan niillä olla joku ihmeen viimeinen ilmoitusvelvollisuus ennen iskua, tyyliin “nyt jos et tule niin tullaan hakemaan”. Sitä noudon ajankohtaa ja paikkaa tosin tuskin kerrottaisiin etukäteen.
Soopa: “toivottavasti poliisit eivät lue tätä etukäteen jos päätät toteuttaa tämän”
Et kai sinä minua laittomuuksiin tässä kehota? Ei kai poliisi tuohon voi puuttua ellei sitä nimenomaisesti ole kielletty; itse ajattelin lähinnä vain tuota tekemääni vaikutelmaa, joka tuskin on kovin hyvä, jos yritän touhuta poliisin silmien edessä jotain salamyhkäistä. Eli joko teen sen avoimesti mutta huomaamattomasti (so. itse kuulustelua häiritsemättä) tai sitten en ollenkaan.
“Ja vaikka saisitkin kuulustelupöytäkirjan kopion halutessasi, niin se on kuitenkin eri asia kuin nauhoitus keskusteluista.”
On toki, sen myönnän. Nauhoituksella saattaisi olla oma arvonsa.
tsemppiä
Kiitti norsis!
mutta olettaisin, että saan kyllä aikanaan kuulustelupöytäkirjasta itselleni kopion
Onko niitä kuulustelupöytäkirjankopiota mahdollista saada itselleen nykyisin?
-C-: Itse asiassa en tiedä. Minä vain oletin niin. Tutkitaan.
“Asianomistajalla ja vastaajalla on yleensä oikeus pyydettäessä saada kopio kuulustelupöytäkirjasta. Olisi toivottavaa, että poliisi tiedottaisi asianomistajaa aktiivisesti tästä mahdollisuudesta. Kuulustelupöytäkirjasta voi olla suurta apua jatkoauttajille.
Poliisi voisi myös automaattisesti kysäistä asianomistajalta, haluaako hän kopion esitutkintapöytäkirjasta tutkinnan valmistuttua. Kopion lähettäminen asianomistajalle olisi hyvä tapa ilmoittaa tutkinnan päättyneen.”
“Rikosilmoituksen teon ja tutkinnan kompastuskiviä”
Haaste 2/2003
Eli “yleensä”; olisiko niissä tapauksissa, joissa ei ole, sitten kysymys siitä, että pöytäkirjassa on arkaluontoisia asioita muista asianosaisista.
No en sinänsä luule, että tuo kuulustelun nauhoitus olisi laitonta tai, että siitä pitäisi edes kertoa vastapuolelle. Omat puhelunsa saa ainakin nauhoittaa ilmoittamatta siitä toiselle.
Ajattelin tuolla “toivottavasti poliisit eivät lue tätä” -lauseella, että jos ovat tietoisia nauhoituksesta niin käyttäytyvät kuitenkin eri tavalla kuin jos eivät ole. Vaikka ero ei olisikaan mitenkään merkityksellinen, niin kuin ei varmaan olekaan, niin saisit kuitenkin aidon tilanteen nauhalle.
Kiitos tutkintasi tuomasta valaistuksesta asiaan. Ja onnistunutta ekskursiota virkavallan keskuuteen :) [voi kai ekskursion tehdä ryhmättäkin..]
Soopa: Yksityiskäyttöön siitä laillisuudesta ei varmasti olekaan epäilystä, ja lieneekö sellaisen nauhoituksen julkistamisellekaan (sanotaanko nyt vaikkapa, että blogissa) mitään estettä jos on itse epäiltynä - poislukien siis se häpeä, minkä oman äänen nauhoituksen kuuleminen aiheuttaa. Siis siinä tapauksessa, että asianosaiset ovat siitä nauhoittamisesta tietoisia; käsittääkseni se on kuitenkin edellytys nauhoituksen julkisuudelle.
Poliisin puolelta tilanne olisi tosiaan aito siinä tapauksessa, että nauhoitus tapahtuisi salaa, mutta omaan käyttäytymiseeni se tietysti vaikuttaisi siinäkin tapauksessa eikä se siten kuitenkaan olisi täysin aito.
-C-: Eipä mitään, hyvä kun tuo tuli nyt selvitettyä itsellenikin.
Enpä taida ainakaan poliisille mainita luulevani tulleeni ekskursiolle :)
No ei siinä (kuulusteluissa) varmaan pelleilemisestä ole mitään hyötyä. Kannattaa jättää pelleily muihin aikoihin. Ota huomioon, Jani, että sinusta voi tulla vaikka ennakkotapaus ajan mittaan siitä, että mitä blogeissa saa kirjoittaa ja miten. Saako esimerkiksi yksityisihmiset jakaa tuntojaan ja kokemuksiaan nettikavereidensa kanssa blogien kautta, vai pitäisikö mennä maan alla kertomaan, että ahdistaa ihan helvetisti joku tyyppi ja leikkiä blogeissa niin maan perusteellisen “tervettä, kaunista ja sosiaaliset normit kiitettävästi täyttävää” että valjuntaa tämä “anarkistinen” ja “ilmaisuvapaa” juoruilukanava mukafiksuksi piilovittuilupaikaksi, missä “millää ei oo oikeesti mitään väliä ja voimakkaat mielipiteet on kiellettyjä ja pahoja, jote ollaa vaa hiljaa ja hihitellää”.
Minä en näe, että olisit syyllistynyt mihinkään, eikä sinua voi ruveta tuomitsemaan mistään, koska se olisi väärin netissä elämäänsä eläviä kohtaan. Tässä vedetään koko ajan linjaa. Meidän on parempi pitää huoli siitä, että netissä uskaltaa puhua mitä ajattelee. Ehkä kannattaa kuulusteluissa mainita, että kerroit keskitetysti kavereillesi miten koit uutisen ja minä kyselin asiasta tarkemmin. Kukaan ei loukannut kenenkään kunniaa eikä ketään yllytetty mihinkään. Tätä tapahtuu joka päivä f2f-tilanteissa, miksi ei myös Internetissä? Esimerkiksi minä asun Ruotsissa, joten en voi matkustaa sinne kyselemään sinulta syitä mielipiteeseesi, eikä minulla ole rahaa edes soittaa sinulle, varsinkin kun viestintä toimii mitä parhaiten näköjään blogien kautta. Koko tapahtuma oli Internetissä tapahtuvaa smalltalkkia eikä yhtään mitään muuta. Tämä on uusi virtuaalinen olohuone ja erinomainen sellainen. Täällä voi näyttää kuvia, vaihtaa mielipiteitä jne., juuri silloin kun itselle sopii. Tämä on parempi kuin “todellisuus”, tätä todellisuutta ei saa ottaa pois. Sinulla on oikeus kertoa tuntojasi ja minulle on oikeus seurata niitä ja kysellä niistä. Tämä oikeus pitää säilyttää ihmisillä. Ei Internetti ole mikään poliittisen korrektiuden pesäpaikka sen enempää kuin lähibaari tai Peran olkkari. Tästä on pidettävä kiinni. Kyse on meidän vapaudesta.
Mikko: Puhut suuria sanoja vapauden hengessä, kiitoksia niistä. On ehkä aika ilmeistä, etten ole paljoa kommentoinut omaa käsitystäni tämän tilanteen mielekkyydestä tai mahdollisista seurauksista blogien tai Internetin yleisemminkin, suhteen. Valitsin tämän linjan pääasiassa tiedostamatta, ja luulen, että se, mihin sillä pyrin, on perusteitteni säilyttäminen, sillä niiden altistaminen keskustelulle tässä vaiheessa voisi mutkistaa omaa ajatteluani, enkä halua kuulusteltaessa vaikuttaa vähääkään epävarmalta sen suhteen, mitä mieltä olen. Mutta palaan taatusti näihin pohdiskeluihin sitten kun on niiden aika ja saan sinunkin kommentistasi varmasti siinä vaiheessa lisää vettä myllyyni.
Mikko:
Oikeasti millään ei ole loppupelissä mitään väliä. Et ehkä sitä pysty tiedostamaan (suurin osa ihmisistä ei pysty).
Hyväksy asiat sellaisina kuin ne on nyt, niin voit päästä kaikesta ahdistuksesta (+muista pahoista fiiliksistä), jota sinun pitää nyt päästä jakamaan nettikavereidesi kanssa.
Tiedosta, että kaikki pahat tunteet saavat ravintonsa ajattelusta. Ne kasvavat päässäsi kuin lumipallo, kunnes et enää hallitse niitä. Tiedosta emootion nouseminen ja lopeta asian ajattelu.
Älä samaistu ajatuksiisi, vaan tiedosta, että sinä et ole ajatuksesi, egosi, tuskasi tai tunteesi. Sinä olet tietoisuutesi kaiken tämän yläpuolella.
Pyri pääsemään ajatusten metelöinnin tarkkailijaksi ja sivustakatsojaksi.
Nauti tästä hetkestä. Ajatukset pyörivät aina menneisyydessä tai tulevaisuudessa, jota ei koskaan ole. Nyt on aina.
Sami: “Oikeasti millään ei ole loppupelissä mitään väliä.”
Viimeiseen hetkeen saakka on todella paljon väliä. Muutoin olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Hauska nähdä pitkästä aikaa hieman korkealentoisempaa tekstiä :) Blogeissa ei jostain syystä ole ollut (en ole nähnyt) samaa lennokkuutta kuin Usenetissä.
Sami: “Hyväksy asiat sellaisina kuin ne on nyt, niin voit päästä kaikesta ahdistuksesta”
Vielä kun kerrot, että kuinka se asioiden hyväksyminen sellaisina, kuin ne ovat, tapahtuu, niin hätäkö tässä sitten. Joku voisi muutoin luulla tuota tautologiaksi, sillä ainakin minulle “asioiden hyväksyminen” sisältää sen, että ne eivät ahdista.
Mikko:
Nämä ovat vain epämääräisiä sanoja asioista, joita ei kovin hyvin pysty pukemaan sanoiksi ja jotka kuulija kuitenkin todennäköisesti ymmärtää väärin.
Yritin sanoa, että kun millään ei ole mitään väliä, niin kaikella on kaikki väli. En vain oikein osaa selittää sitä ainakaan nyt. Mutta tiedän sen.
Jani:
En osaa todellakaan sanoa tuohon muuta kuin sen, että lopeta ajattelu. Yritä keskittyä vaikka kehoosi tai hengitykseesi. Ja kun tiedostat, että sinä et ole ajatuksiesi tai egosi luoma harhaitse, vaan tietoisuus tämän kaiken yläpuolella (tai sivussa tai ihan missä vaan), silloin voit mahdollisesti päästä tilaan, jossa voit hyväksyä asiat niin kuin ne ON ja nauttia niistä nyt (=aina).
Itse pääsin suunnattomasta tuskasta sisäistämällä muutaman ihmismielen realiteetin. Olin täysin romuna ja olo ja asiat vain pahenivat. Varmaan tästä syystä olin aika otollisessa tilassa kokemaan tiedostamisen. Itseni kohdalla paha olo on mennyt, vaikka “tilanne on edelleen päällä” ja jatkuvasti selviää yhä sairaampia ja sairaampia asioita, mitä minulle on tehty. En tosin tiedä kiinnostaako teitä tämä yhtään.
Mitä noihin eri logioihin ja ismeihin tulee, niin en tiedä niistä oikesti mitään. Olen enemmän tekniikan mies.
Sami: Nythän meitä vasta kiinnostaakin, ainakin minua!
Kuvailemasi todellisuus on olemassa ja saavutettavissa, sen tiedän, mutta minulle sen yksinäisyys on sietämätöntä. Ykseys kaiken kanssa ei lohduta jos kaipaa vain toista ihmistä.
Asian voisi sanoa seuraavasti:
Stress management
A lecturer, when explaining stress management to an audience, raised a glass of water and asked, “How heavy is this glass of water?” Answers called out ranged from 20g to 500g. The lecturer replied, “The absolute weight doesn’t matter. It depends on how long you try to hold it. If I hold it for a minute, that’s not a problem. If I hold it for an hour, I’ll have an ache in my right arm. If I hold it for a day,you’ll have to call an ambulance. In each case, it’s the same weight, but longer I hold it, the heavier it becomes.“
He continued,“And that’s the way it is with stress management. If we carry our burdens all the time,sooner or later, as the burden becomes increasingly heavy, we won’t be abel to carry on.As with the glass of water, you have to put it down for a while and rest before holding it again. When we’re refreshed,we can carry on with the burden.“
Whatever burdens you’re carrying now let them down for a moment if you can. Relax; pick them up later after you’ve rested.Life is short enjoy it!“
And then he shared some ways of dealing with the burdens of life:
-Accept that somedays you’re the pigeon, and some days you’re the statue.
-Always keep your words soft and sweet, just in case you have to eat them.
-Since it’s the early worm that gets eaten by the bird, sleep late.
-The second mouse gets the cheese.
-Some mistakes are too much fun to only make once.
Satu: Stressitaakasta hetkeksi hellittäminen paremman selviytymisen toivossa kuulostaa kyllä tietysti ihan järkeenkäypältä, mutta ainakaan minulla ei edelleenkään ole sen saavuttamiseen mitään mielen tasolla käytettäviä keinoja. Ainoat tuntemani keinot siitä vapautumiseen ovat kemiallisia ja niillä puolestaan on omat jälkiseurauksensa, joiden vuoksi en niihin suostuisi säännöllisesti tässä tarkoituksessa turvautumaan. Akuutissa hädässä kylläkin.
En tieda voiko ajatuksista tosiaan vapautua.On vain opittava elamaan uudestaan niiden ajatusten kanssa.
Itse tiedän, mitä minun pitäisi sanoa antaakseni teille hyvän neuvon, mutta joudun ajattelemaan kirjoittamistani ja silloin homma menee taas puihin.
Itse sain apua tuskiini eräältä ystävältäni. Hän auttoi minua näkemään asiat. Oudointa koko asiassa on se, etten edes tiennyt, että hän tietää jotain näistä asioista ja on voimalla matkalla kohti valaistumista. Alun alkaen menin häneltä tilaamaan pahoinpitelyä eräälle ihmiselle.
Suuren avun toi myös tämä kirja:
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-tolle.html