Mean mai­nit­se­man tut­ki­muk­sen menet­te­ly: #

1. Piir­re­tään mus­te­ky­näl­lä vii­va sor­men tyveen, käm­men­puo­lel­le, sii­hen koh­taan, jos­sa nah­ka taittuu.
2. Skan­na­taan käsi. Huom. 1: Piir­sin ensim­mäi­set vii­vat vää­riin nive­liin (sor­mien puo­li­vä­liin). Huom. 2: Käy­tin elmu­kel­mua, jot­tei skan­ne­rin lasiin jäi­si sor­men­jäl­kiä, ja taus­ta­na mus­taa pipoa, jot­ta ääri­vii­vat tar­ken­tui­si­vat parem­min (näin teh­dään tiedettä).
3. Mita­taan GIM­Pil­lä (tär­ke­ää!) etusor­men ja nimet­tö­män pituus. (Tut­ki­muk­ses­sa käy­tet­tiin yksik­kö­nä pik­se­lei­tä vaik­kei yksi­köl­lä näh­däk­se­ni ole väliä, kos­ka rat­kai­se­vaa on pituuk­sien suhde.)
4. Jee­sus­tel­laan käp­py­rän x-akse­lia vähän aikaa.
5. Käsi­te­tään, että nol­la on sama kuin 1:1, ja kuul­laan mate­maa­tik­ko­vel­jel­tä, että -0.05 on luul­ta­vas­ti sama kuin että “pituuk­sien suh­de on 0.95” ja 0.05 että se on 1.05.
6. Las­ke­taan sor­mien pituuk­sien suhde.

Pituuk­sie­ni (etusor­mi 924 pik­se­liä ja nime­tön 1014,6 pik­se­liä) suh­de on 0,91, eli tuol­la kuvaa­jan astei­kol­la -0.09, eli toi­sin sanoen aivan sen vasem­mas­sa lai­das­sa, eli toi­sin sanoen fyy­si­sen aggres­sii­vi­suu­den kor­re­loin­tia kuvaa­va jana ennus­taa minun ole­van jota­kuin­kin niin vaa­ral­li­nen yksi­lö kuin vain mah­dol­lis­ta ja sen myö­tä nai­set luon­nol­li­ses­ti pitä­vät minua myös äärim­mäi­sen mas­ku­lii­ni­se­na ja domi­noi­va­na (kuten tut­ki­mus myös osoit­ti). Niin ja myös fyy­sis­tä kun­toa vaa­ti­vis­sa urhei­lu­la­jeis­sa pär­jään hyvin. #