Erkki-merkki sananvapaudesta
#1172. Keskiviikko, 11. toukokuuta 2005 klo 10.40.40, kirjoittanut Jani. 2
Sympatiani ovat useinkin hieman nössöltä vaikuttavan Tuomiojan puolella, mutta nyt Erkki haukkuu kyllä ihan väärää puuta. #
Erkki Tuomioja: “Poliitikkojen julkinen yksityisyys”
Se on ihan totta, että median olisi parempi keskittyä poliitikkojen vallankäytön valvontaan, mutta samalla se on vähän sama asia kuin sanoisi, että olisi parempi, jos kaupoissa myytäisiin vain sanomalehtiä eikä ollenkaan juorulehtiä. Olisi mukavaa elää maailmassa, jossa ihmisiä poliitikkojen vallankäyttö kiinnostaisi enemmän kuin heidän yksityiselämänsä, ja varsinkin olisi mukavaa elää maailmassa, jossa ihminen todella voisi olla sisäisesti niin julmetun eriytynyt (olematta psyykkisesti sairas), että sillä, millainen ihminen hän on yksityiselämässään, ei olisi minkäänlaista yhteyttä siihen, millainen vallankäyttäjä hän on. #
Tosiasia kuitenkin on, että kun ihmiset valitsevat itselleen päättäjiä, ei mikään ole niin tärkeää kuin se, millainen tunne heillä on niistä ihmisistä, jotka ovat itsensä valittaviksi asettaneet. Tunteella minäkin valitsen, enkä häpeä sitä vähääkään. Sen tunteen muodostamisen mekanismit ovat syntyneet aikoina, jolloin sanat demokratia, media ja politiikka olisivat kuulostaneet lähinnä taikasanoilta, joita heimon poppamies hoki ennen kuin lähdettiin metsästämään mammutteja. Ihminen ei halua valita poliitikkoa vaan ihmisen poliitikoksi. Tästä syystä, vaikka poliitikkojen vallankäytön valvonta median tehtävänä onkin äärimmäisen tärkeä (sillä sen avulla intuitiivisesti syntynyttä tunnetta poliitikon luotettavuudesta voidaan järkeistää ja tämä järkeistetty esitys kyseenalaistaa, ja keskustelu siirtyy näin asiakysymyksiin), olisi heidän yksityiselämänsä nykyistä ankarampi suojelu käytännössä ihmisten aitojen valintaperusteiden saannin heikentämistä ja siten suoraan aidon demokratian kannalta huono asia. #
Mielessäni häilyy jonkinlainen ajatus journalistien etiikasta ja sertifioinnista tai luokittelusta, joka kertoisi, onko asianomainen lehti keskittynyt enemmän poliitikkojen julkisen työn kuin yksityiselämän ruotimiseen, mutta sellainen paljastaa minusta samalla myös sen, miksi spekulointi tällaisilla on turhaa paitsi perinteisen median suhteen, myös blogien suhteen (myös blogeille esitetään aika ajoin erilaisia koodistoja, joiden noudattamiseen sitoutuneet saisivat taas uuden kivan nappulan laitapalkkiinsa): se kääntyisi luultavasti itseään vastaan, eli ihmiset lukisivat - ihmiset lukevat mieluummin niitä roskajulkaisuja, joilla ei ole mitään aikomustakaan noudattaa mitään pyhää politiikanjournalismin etiikkaa, vaan jotka julkaisevat taatusti kaikki käsiinsä saamansa kuvat ja sanat jokaisesta salaisesta hotellihuonetapaamisesta, äpärälapsista vanhempineen ja niin edelleen. Niin on ihmisen aivot viritetty, eikä sen kiistämiseen pyrkivä julkaisu tule menestymään taloudellisesti. #
Mutta missä ovat Erkin ikilinkit? #
Olen samaa mieltä, tosin ymmärrän hyvin Tuomiojan näkemyksen. Kun mediahuomio keskittyy yhä enemään politiikkojen yksityielemänään asiakysymysten kustannuksella, ja kun tämän suuntainen kehitys on vieläpä melko nopeaa, voi olla ihan fiksua ottaa kehitykseen jopa liitoitellun kielteinen kanta.
(..ja missä on Erkin sivuston otsikko: “Erkki Tuomioja käsittelee SDP:n ja AY-liikkeen suhteita uusimmassa kirjoituksessaaan, joka on julkaistu Tervetuloa sivuilleni -sivustolla”.