Olisitpa tosiaan pitänyt Prekopista tiukasti kiinni!
#1203. Maanantai, 23. toukokuuta 2005 klo 12.59.13, kirjoittanut Jani. 6
“Tällainen väistämätön kriisi näyttää julmalta ansalta, josta ei ole ulospääsyä. Kuin olisi syvän, synkän rotkon reunalla, täydellisen periksiantamisen partaalla. Syvin kriisi on samalla myös uudestisyntyminen. Silloin kuolee vanha turhamainen Minä, joka saattoi hyväksyä itsensä vain menestyvänä ja kauniin, tahrattoman julkisivun omaavana. Syntyy uusi Minä, joka omaksuu uudet arvot, todellisen rakkauden ja liittymisen yhteen pienimpien ja heikoimpien kanssa. Rotkot muuttuvat kukkuloiksi, pimeys valoksi, periksi antaminen valinnan vapaudeksi. Kun on kaiken menettänyt on voittanut kaiken.” #
J. Prekop: Olisitpa pitänyt minusta tiukasti kiinni, s:t 52-53 #
Ei! Ei taas! Miksi aina… aina tätä hallelujaa-paskaa? #
“Kirkkoherra, joka tuskaisana raivasi tiensä läpi spiraalin kaikkien kierteiden aina ongelman, mongoloidilapsen, hyväksymiseen saakka, oli löytänyt tukensa ennen kaikkea Jumalasta. Hänen kosketuksensa pappi kuitenkin tunsi vasta sitten, kun hän oli kironnut Jumalan ja siitä huolimatta tunsi hänen läheisyytensä, vasta kun hän jättäytyi Jumalan varaan uskoen hänen loppumattomaan rakkauteensa ja hänen viisaisiin suunnitelmiinsa. Kaiken kaikkiaan syvästi uskovien kristittyjen on olennaisesti helpompaa sopeutua kriisiin. Kristuksen ehdoton rakkaus perustuu todelliseen itsensä hyväksymiseen […]” #
ed., s. 59 #
Jaaha, nyt sitä opetetaankin teologiaa? Minä kun luulin, että tämä on kirja kiinnipitämisestä terapiamuotona. Mongoloidilapsi oli ongelma? Rukoillaan, että se on kääntäjän kömmähdys. #
“[…] vastakkaisuuksien lain ja siten myös ahdistuksen ja kriisin hyväksymiseen itsessään uudestisyntymisen tinkimättömänä edellytyksenä. Ristiinnaulitsemista edeltävän iltana Jeesus […]” #
ed., s:y 59-60 #
Ei Jeesus! Nyt saa kyllä riittää tätä kirjaa minulle. Hallelujaa! #
Jeps. Karmeaa luettavaa jo näitten otteiden perusteella. Passaan naama nyrpistyksellä.