Lei­kin tänään valo­ku­vil­la. Alku­jaan rupe­sin kokei­le­maan tuon pahas­ti vas­ta­va­los­ta ote­tun til­hen kuvan kans­sa, että sai­si­ko sii­tä joten­kin kun­nol­lis­ta, ja kuin­ka olla­kaan, sain aikai­sek­si jotain, mikä näyt­ti pikem­min­kin kip­si­va­lok­sel­ta. #

Niin­pä sit­ten käsit­te­lin kokeek­si kaik­ki vähän­kään otol­li­set kuvat tuol­la samal­la taval­la ja kerä­sin tulok­set tuol­le sivus­tol­le. Til­hen kal­tai­sia, kip­si­va­lok­sen näköi­siä kuvia ei muis­ta oikein tul­lut (vene­ku­vaa lukuu­not­ta­mat­ta), joten enim­mäk­seen ne näyt­tä­vät lähin­nä nega­tii­veil­ta, vaik­ka sitä ne eivät tar­kal­leen, tek­ni­ses­ti ottaen ole — lukuu­not­ta­mat­ta var­pus­ta, jos­ta tuli nega­ti­voi­mal­la tuol­lai­nen fos­fo­rin­hoh­toi­nen ja samal­la maa, vaik­ka vaih­toi­kin väriä, säi­lyi ihan maan näköi­se­nä. #

Ilmei­ses­ti voi­mak­kaat kont­ras­tit ja nime­no­maan pää­koh­teen jää­mi­nen var­joon ja taus­tan yli­va­loi­suus ovat eduk­si, mikä­li tuol­lai­sia sel­kei­tä, kol­miu­lot­tei­sia hah­mo­ja halu­aa syn­nyt­tää. #