Pili, pili pom
#1237. Sunnuntai, 12. kesäkuuta 2005 klo 12.44.21, kirjoittanut Jani. 8
Onpas ollut kehno viikko vaihteeksi. Varsinaista ahdistusta ei torstai-iltaisen jälkeen ole ollut, mutta sitä “tekisi mieli juoda mehua, mutta pitääkö se juuri kaataa lasiin sitä varten” -tyyppistä jaksamattomuutta sitäkin enemmän. Tämä korreloi punaisten nappuloiden loppumisen kanssa, mutta se nyt voi ihan hyvin olla sattumaa. Korreloi se monen muunkin asian kanssa, vitustako näistä tietää. #
Kyllä minä silti noita nappeja aion käydä santsaamassa. Jos oletetaan, että tämänhetkinen vointini heikkeneminen johtuukin yllättäen juuri niistä, niin tämä tilanne havainnollistaa masentuneen ongelmia aika hyvin. Masentunut on nimittäin niin kuin auto, josta on loppunut bensa: sitä ei voi ajaa bensa-asemalle. Sen voi korkeintaan työntää sinne.. tai sitten voi kävellä asemalle ja… no, minä vielä vähäsen hion tätä analogiaani. #
Sitä paitsi minulla on joku ihme kiputila tuossa vasemman, alimman kylkiluun kohdalla. Eihän siinä kohdassa ole edes lihaksia! Minulla. Tulisikohan joku nuolemaan sen kuntoon? #
No onneksi edes nuo Jyväskylän alapuolelle luvatut sateet yltävät jonkin verran tännekin. Saisivat kyllä yltää kunnolla, tulisi vain oikein vuosisadan kaatosateet! Vettä! Tuhoa! #
Ajattelepa ihan oikeasti, miltä tuntuisi, jos koira nuolisi pehmeällä ja märällä kielellä kylkeäsi… Jos se ei riitä, niin parantajakoirapa onkin tulossa Jyväskylään juhannuksena.
Hyvältähän se varmasti tuntuisi. Koiran nuolemaksi tulemisessa on vain se huono puoli, että sen jälkeen sitä haisee aika epämiellyttävälle siitä kohtaa, mistä on nuolluksi tullut (kylki, käsi, suu, paise) ja sitten pitää peseytyä. Ja kun on peseytynyt, niin sitä haisee taas koiran mielestä mielenkiintoiselle, ja taas se tulee nuolemaan. Ja taas pesulle, ja… ad infinitum.
Vesi vanhin voitehista, mutta meidän Macin jäljiltä ei kukaan haise ollenkaan pahalle. Sillä on jotakin desinfioivaa ainetta siinä kuolassa. Ehkä se on pudonnut pienenä pirtupataan.
Tai sitten sillä on semmoinen pikkuinen nassakka, josta se aina ennen nuolemistehtäviään ottaa hömpsyt.
Se on mahdollista. Tämän kaaoksen keskelle kuka tahansa voisi piilottaa isommankin nassakan.
Hmmm. Olen samaa mieltä koiran nuolennan pahanhajuisuudesta. En tajua, miten jotkut voivat antaa koiran nuolla kasvojaan, iu.
Tuhoa. Ukkosmyrsky kuulostaa parhaimmalta.
Carma.: Jotenkin sitä ei vain koiran nuollessa naamaa jaksa ajatella, mitä kaikkea mielenkiintoista se sillä kielellään vain hetkeä aiemmin on liponut, kun toinen tulee niin lähelle osoittamaan hellyyttä.
En minä huuliani itse nuole sen jälkeen ennen kuin olen pessyt naamani, eipä sillä silti…
Täällä jyrisi eilen, ja täksikin päiväksi on luvattu ukkosta, mutta missä se viipyy? Ja miksi huomisen kohdalla ei enää olekaan salamaa, eilen vielä oli!
You lucky bastard! Jyrisisipä täälläkin. Vois mennä päiväunille ukkosmyrskyyn parvekkeelle ja nauttia olostaan. Tein niin kerran riidellessäni silloisessa parisuhteessani. Heh. Mainio tapa muuten rentoutua moisesta kärisemisestä.