On taas sem­moi­nen olo, niin kuin oli­si psyy­ken tilal­la maha­lauk­ku, johon on syö­ty piik­ki­siä pal­lo­ja. Sitä minä en tajua, että mitä var­ten ne eivät ole jo alka­neet kehit­tä­mään sitä Somaa, että voi­si aina tar­vit­taes­sa, niin kuin nyt, napa­ta sem­moi­sen ja pää­si­si pois. Tai sit­ten vain yksin­ker­tai­ses­ti kat­kai­si­ja, jos­ta nap­saut­ta­mal­la aivois­ta läh­ti­si vir­ta ajas­te­tuk­si ajak­si koko­naan pois. Aset­tui­sin tuo­hon lat­tial­le makaa­maan ja havah­tui­sin sii­tä sit­ten vaik­ka taas huo­men­na, kun ajas­tin nap­saut­tai­si vir­ran taas pääl­le. #

Ai niin, mut­ta ne pyy­kit jäi­si sit­ten pese­mät­tä. No ajas­tai­sin sit­ten vir­rat tule­maan takai­sin ennen pyyk­ki­vuo­ron alkua. #

Oli­sin ihan kilt­ti kan­sa­lai­nen enkä valit­tai­si yhtään mis­tään epä­koh­dis­ta, jos vain sai­sin laka­ta ole­mas­ta aina sil­loin, kun en miten­kään jak­sai­si olla. Voi­sin itse asias­sa olla ole­mat­ta enim­män osan ajas­ta. Niin oli­si kai­kil­le hel­poin­ta. #