#

Tämä teks­ti on kir­joi­tet­tu 22.12.2005 kel­lo 11:10, mut­ta jul­kais­tu pal­jon myö­hem­min, kos­ka oikeu­den­käyn­ti­ni viral­li­nen pää­tös perus­te­lui­neen on vie­lä kir­joi­tus­het­kel­lä jul­kai­se­mat­ta, ja yri­tän väl­tel­lä lakiin ja moraa­liin liit­ty­vien asioi­den käsit­te­lyä sitä ennen. #

Jul­kai­su­het­kel­lä en vie­lä­kään ole saa­nut noi­ta perus­te­lui­ta, mut­ta oikeu­den istun­nos­ta on nyt kulu­nut kak­si viik­koa, joten eikö­hän täs­sä olla ajal­li­ses­ti ihan riit­tä­vän tur­val­li­sen väli­mat­kan pääs­sä. Sitä pait­si Kuraat­to­ri nos­ti esiin tämän asian, joten tun­tui­si pöl­jäl­tä jät­tää tämä tilai­suus nyt käyt­tä­mät­tä. (Tämä kap­pa­le on lisät­ty juu­ri ennen jul­kai­sua.) #

Minä en näis­tä vero­asiois­ta mitään tie­dä, mut­ta ajat­te­lin tart­tua ihan eri asi­aan Araw­nin teks­tis­sä: #

“Toi­sin sanoen, jos kave­ri­si teke­vät rikok­sen, älä ilmian­na! Mis­sä menee raja? Jos kave­ri tekee mur­han, pitää­kö sii­tä käräyt­tää vai onko kave­ruus sil­ti tär­keäm­pää? Tai huu­me­ri­kok­sen, tai kaval­luk­sen tai var­kau­den, tai mitä vain.” #

Port­ti nais­ten maa­han (via Näky­mä ran­nal­ta): “Ja mie ko en mak­sa!” #

Avai­sin tätä, Araw­nin sivu­huo­mau­tuk­se­na luon­nol­li­ses­ti suur­piir­teis­tä­mää, ihmet­te­lyä hie­man omiin tar­koi­tus­pe­rii­ni: se riip­puu. Se riip­puu teos­ta, se riip­puu sii­tä kave­ris­ta ja se riip­puu suh­tees­ta­ni häneen. Aina­kin minul­le lojaa­lius minul­le tär­kei­tä ihmi­siä koh­taan menee tie­tyn rajan jäl­keen kevyes­ti yli kaik­kien tuos­sa lue­tel­tu­jen teko­jen, eli kyl­lä: peit­te­li­sin rikol­lis­ta­kin tekoa, jopa mur­haa, minul­le riit­tä­vän lähei­sen ihmi­sen eduk­si. #

Minun moraa­li­kä­si­tyk­se­ni voi­vat vai­kut­taa kum­mal­li­sel­ta, mut­ta eivät­hän sel­lai­set pik­kusei­kat minua ennen­kään ole estä­neet asiois­ta puhu­mas­ta. Esi­mer­kik­si voi­si ottaa vaik­ka­pa var­kau­den: #

1. Saa varas­taa, jos ei jää kiinni.
2. Jos saa var­kaan kiin­ni, var­kaan saa tappaa.
3. Jos var­kaan tap­pa­mi­ses­ta jää kiin­ni, sii­tä pitää jou­tua vankilaan.
4. On tapauk­sia, jois­sa tap­pa­mi­nen kan­nat­taa, vaik­ka kiin­ni jää­mi­nen ja van­ki­laan jou­tu­mi­nen oli­si varmaa.

Olen pää­ty­nyt poh­dis­ke­luis­sa­ni täl­lai­siin yksit­täis­ta­pauk­siin sovel­tu­viin sään­töi­hin lähin­nä sil­tä poh­jal­ta, etten toi­saal­ta usko pel­käs­tään yksi­lön­va­pauk­siin, mut­ta toi­saal­ta luo­tan vie­lä vähem­män yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­seen. Niin­pä moraa­li­kä­si­tyk­se­ni ovat täl­lai­sia, näi­den kah­den teki­jän muo­dos­ta­mia seka­si­kiöi­tä, kos­ka kum­mas­ta­kaan niis­tä ei ole yksi­nään moraa­li­sek­si impe­ra­tii­vik­si. #

Pel­käs­tään lakiin nojaa­mi­nen on kaik­kein type­rin vir­he, sil­lä ei ole jär­ke­vää olet­taa, että kun minä nou­da­tan lakia, niin kaik­ki muut­kin teke­vät niin. Pel­käs­tään omien impuls­sien­sa nou­dat­ta­mi­nen oli­si sekin type­rää, kos­ka laki on kui­ten­kin ole­mas­sa (ja sen pitää­kin olla ole­mas­sa); pel­käs­tään omia impuls­se­jaan nou­dat­ta­vien ihmis­ten maa­il­ma on yhtä uto­pi­nen aja­tus kuin täy­sin lain­kuu­liai­nen kan­sa, joten toi­mi­mal­la pel­käs­tään omien impuls­sie­ni mukai­ses­ti ottai­sin type­rän suu­ren, minul­le sii­tä kans­saih­mis­ten lan­get­ta­mien seu­raus­ten ris­kin. #

Lie­nee sano­mat­ta­kin sel­vää kai­kil­le Suo­men armei­jan käy­neil­le, mis­tä olen oppi­ni näis­sä asiois­sa suu­rel­ta osin ammen­ta­nut. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]22:13[/klo] Lisä­sin nel­jän­nen kohdan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #