Koulumuistoja
#1849. Keskiviikko, 11. tammikuuta 2006 klo 11.51.55, kirjoittanut Jani. 14
Miten hitossa te ihmiset voitte muistaa niin tarkasti kouluaikanne? Minun oli vaikeata raapia kokoon edes tässä mainitut asiat, niiden oikealle vuodelle sijoittamisesta puhumattakaan! #
No tässä joka tapauksessa jatkoa varhaisemmille lapsuusmuistoille. Kuvat on rajattu luokkakuvista. Monesti on kovan palkan kuvistaan repinyt kuvaaja näköjään tyrinyt valaistuksen kanssa. #
-
Ykkösluokalta en muista mitään. Luulin muistavani, kuinka ensimmäisenä päivänä kohtasin luokalleni tulleet kaksi muuta poikaa ensimmäisen kerran, mutta kuulemma olin ollut heidän kanssaan jo päiväkodissa. Ilmeisesti olin ehtinyt unohtaa heidän olemassaolonsa kolmen kesälomakuukauden aikana.
-
Kakkosluokalta en muista mitään, paitsi sen, että opettaja oli sama kuin ykkösluokalla.
-
Kolmosluokalta muistan sen, kun Suomen läänit piti opetella ulkoa. Minä uusin sen kokeen muutaman muun kanssa kaksi kertaa, koska minusta läänejä oli aivan liikaa ja ulkoaopettelu oli muutenkin aivan turhaa touhua. Olin tietysti aivan oikeassa, kuten vuosi 1997 osoitti. Toivottavasti kaikki, jotka opettelivat silloin kaikki kaksitoista lääniä, muistavat ne yhäkin, ja toivottavasti se vituttaa heitä! Paljon turhaa tietoa minunkin päästäni löytyy, mutta eipä löydy vanhaa läänijakoa!
Muistan myös sen, että olimme yhdysluokkana nelosten kanssa. Nelosluokalla oli serkkuni, joka oli VPK:ssa. Sitten kerran, kun paloaseman sireeni alkoi soida, serkkuni hyppäsi luokan ikkunasta ulos ja juoksi paloasemalle. Myöhemmin opettaja nuhteli häntä siitä ankarasti koko luokan edessä, mikä minusta tuntui typerältä. Pitäähän kunnon palomiehen olla ripeästi paikalla tarvittaessa! #
Edelleen muistan sen, kuinka luokan taakse tuotiin tietokone, jolle pääsi matematiikan tunnilla tehtyään kaikki tehtävät. Minä hutaisin tietysti tehtävät valmiiksi hetkessä ja säntäsin tarkistuttamaan niitä. Melkein kompastuin ja, tarratessani opettajan pöytään ottaakseni tukea, melkein tuhosin lerpun, jolta koneen ohjelmat piti ladata. Hävettää vieläkin.
-
Nelosluokalta en muista mitään, paitsi kolmosluokalle tulleen tytön, johon ihastuin, ja josta sittemmin tuli ensirakkauteni. Olimme lyhyen seurustelun jälkeen pitkään ystäviä, ja olettaisin, että olemme vieläkin, vaikkemme ole olleet vuosiin missään tekemisissä.
-
Viitosluokalta muistan opettajan, jonka luona me, taas yhdysluokkana olleen viitos-kuutosen pojat kävimme pelaamassa tietokonepelejä (opettajalla oli Amiga 500).
Muistan, kun jollain oppitunnilla (lieneekö ollut uskonnontunti) tuli esille sana ympärileikkaus, ja aina sanavalmis etäinen sukulainen ja luokkatoveri-tyttö kysyi, että mitä se ympärileikkaus tarkoittaa, ja opettaja selitti, että sitä, kun esinahkasta napsaistaan pala pois, ja sekös esimurrosikäisiä nauratti. #
Ja muistaakseni se oli viitosluokalla, kun vaikka mitä tekemistä välituntisin keksittiinkään, niin opettajat kielsivät sen. Taisivat lopulta kieltää juoksemisenkin. Kuutosluokkalaiset järjestivät lakon, jolloin emme menneet tunnille vaan kiersimme koulua huutaen “koulu on vankila!” -iskulausetta. Se oli mahtavaa. Muistaakseni kukaan ei saanut jälki-istuntoa.
-
Kuutosluokalta muistan, kun pidin kirjaesitelmän, jota olin jännittänyt mielipuolisesti etukäteen. Etukäteisjännitys ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, kuinka jännitin esitelmää pitäessäni, jolloin ääneni tärinälle veti vertoja vain käsieni tärinä. Olin luultavasti kuin esitelmän pitämistä jännittävän henkilön karrikatyyri sketsiohjelmassa, ja kaikki nauroivat. Voi sanoa, että silloin häpesin niin, että jos häpeään voisi kuolla, niin silloin se olisi tapahtunut.
Viitos-kuutosen ajan minulla oli ystävä, jota kohtelin aivan törkeästi, vaikka hän oli minua kohtaan ihan aidosti ystävä. Lopulta sanoin - muistaakseni jonkun liikuntatunnilla hävityn jalkapallopelin jälkeisen vitutuksen vallassa - jotain niin törkeää (en enää edes muista, että mitä), ettei ystävyytemme siitä koskaan toipunut täysin ennalleen.
-
Seiskaluokalta en muista mitään. Tosin, lieneekö ollut silloin, kun “seurustelin” ensimmäisen kerran jonkun kanssa? Taisi kestääkin peräti kokonaista kaksi päivää. Näköjään minulla oli silloin se korvarengas.
-
Kasiluokalta en muista mitään. En kerta kaikkiaan.
-
Ysiluokalta muistan sitäkin vähemmän. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9,1. (En muistanut vaan tarkistutin.)
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]12.1. 13:05[/klo] Lisäsin tiedon keskiarvosta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ai kato, sulla on ollut hiuksiakin joskus.
Kiinnostava kirjoitus, nyt vain jäädään odottelemaan samanlaisten toisintoja eri puolilla blogikenttää. Ihmisten muistit toimivat niin eri tavoilla. Itse en varmasti saisi ikinä lopetettua jos alkaisin kirjoittaa kouluvuosista. Tuntuu että muistan kaiken mahdollisen itselleni tapahtuneen johonkin kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen asti, sen jälkeen alkaakin sumeta.
Mutta kaivele vaan jatkossakin pääkoppaa! Lukijakunta ottaa mielellään vastaan lisää muistoja sikäli kun niitä löydät.
Hauska tuo lerppukompurointi. Niin ne ovat tietokoneet kiehtoneet pikkupoikia jo 80-luvulla, ettei ole jaloillaan pysynyt.
Kyhyllä niitä pitkiä karvoja päästä on joskus löytynyt. Kuvat kertonevat, miksi kynin ne nykyisin pois.
Olen kyllä huomannut, että sinun päästäsi löytyy aivan ihmeellisen kutkuttavia yksityiskohtia 80-luvun lapsuudesta. Juuri niitä, jotka minun aktiivisesta muististani ovat haihtuneet jo ajat sitten.
Jos lohduttaa laisinkaan, niin aika kovistelun takana nuo koulumuistot olivat minunkin päässäni. :) Lähinnä ne ovat vain satunnaisia muistonvälähdyksiä, jotka yritin jotenkuten sijoittaa aikajanalle.
Ihana merkintä :D Ihania kuvia♥
Ja minä perhana sain 10+ siitä läänikokeesta. Osasin kaikki läänit ja niiden “pääkaupungit” ja olen ylpeä siitä, koska se oli ainut kymppi mun todistuksessa silloin ^_____^
Jos minä alkaisin kirjoittaan vastaavaa, siitä ei tulisi loppua ikinä. Muistan ihan kamalasti kaikkea.
Itse toivoisin, etten muistaisi yhtään mitään peruskouluajasta. Muistan liikaa, vaikken asioita pystykään tarkasti sijoittelemaan oikeisiin vuosilukuihin. Peruskoulu oli helvetin esikartano minulle. Odotan vieläkin, ilmeisen turhaan, milloin aika alkaa kultaamaan
painajaisiamuistojani.Juu - sopii olla onnellinen, etti muista juuri mitään siitä nöyryytyksen ja nolostuksen höystämästä ajasta kus peruskoulu on. Varsinkin ekaluokasta on alekirjoittaneelta niin mukavat ja runsaat muistot, että joku aivoleikkaus olis kyllä poikaa.
Törmäsinpä tuossa ekanluokan opettajaani sattumalta vuosi, pari sitten. Tunnisti. Oli aivan äimänä jo faktasta, että IHAN kävin lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi, saatikka että nykyään olen IHAN töissäkin. Kukapa olisi uskonut… Hmmm…
Tosiaan sitä muistoja kultaavaa aikaa odotellessa.
P.H.: Ei se mitään, tämä on kuulemani perusteella sukuvika. Olen tullut enemmän isääni, koska äiti on kanssa näitä supermuistajia (muistaa kuulemma, minkälaiset vaatteetkin oli ensimmäisenä päivänä) ja isä taas muistaa vain sen paikan, missä aloitti ykkösluokan.
norsis: “Jos minä alkaisin kirjoittaan vastaavaa, siitä ei tulisi loppua ikinä. Muistan ihan kamalasti kaikkea.”
Olisi silti mukava kuulla edes joitain poimintoja - tai mikäpä estää kirjoittamasta tekstien sarjaa niin, että yhtä luokkaa käsittelee aina yhden kokonaisen merkinnän verran?
Kirjoitinkin nyt jotain pientä
-C- ja V: Pahus, inhottavaa tällä tavalla herätellä toisten ikäviä muistoja. Itse olin onnekas sikäli, että luokka oli vähän eriskummallinen sukupuolijakaumaltaan (paristakymmenestä oppilasta vain kolme oli poikia) ja lisäksi (tai siitä johtuen, mikäli uskoo “tytöt ovat kilttejä” -teoriaan) olimme oikein mallikas luokka eli pärjäsimme hyvin, tottelimme opettajaa emmekä aiheuttaneet ongelmia. Niinpä myöskään minkäänlaista kiusaamista ei ainakaan minun kohdalleni osunut, toisin kuin todennäköisesti olisi käynyt jossain kaupungin ylisuuressa luokassa ja isommassa poikajoukossa, koska minä olisin sielläkin ollut tunnollinen eristäytyjä.
Minäkään en ikinä oppinut läänejä (enkä Suomen presidenttejä enkä sotilasarvoja!). Ylipäätään olen aina inhonnut pelkkien luetteloiden ulkolukua, jos niissä ei ole mitään merkitystä (presidentit opin sittemmin vahingossa, kun kiinnostuin siitä, mitä milloinkin tapahtui ja ne jätkät tuli siinä jotenkin sivutuotteena.)
Mutta tämä minun oikeastaan piti sanoa: ai että olet ollut söpö pikkupoika ja tavallisen ja komeen näkönen teinipoika!
(Lyödäänks veto, että juuri noin monet ovat miettineet kuviasi katsoessaan! Että mitens noin tavallisen näköisestä pikkupojasta sitten oikeastaan kasvoi se Marginaali-mies?)
Edit klo 0:50
Tästä nyt sitten taisi tulla eka (huomaamani) kommentti, joka miltei jäi lähettämättä, vaikka olin sen jo kommenttiblogiin kopsannut! Oli niin monta välilehteä leväällään, että vasta tässä nukkumaan mennessä huomasin, että lähettäminen oli unohtunut.
Heh, ai että söpö ja komea! No kiitoksia. Vai onkohan se loogista, kiitellä kehuista, jotka teknisesti kohdistuvat entiseen olemukseen? No, hällä väliä.
Minäpä muuten huomasin taas eilisiltana tuon kommenttisi ilmestymisen sinne kommenttiblogiin ja jännäsin, että koska se tulee tänne, ja kun sitä ei kuulunut, niin arvasin, että se on sulla jollain välilehdellä lojumassa! :)
Pakko sanoa. Olit suloinen, ihan joka tytön unelma yläasteella.
Mh. En tiedä onko tuo sittemmin muuttunutkaan, ihanteet vain vuosien varrella.
Hih, kiitoksia. Yrittämättä vaikuttaa perverssiltä, minusta ekaluokkalais-minä on noista viehättävin.