Kuka ei kuulu joukkoon?
#1920. Keskiviikko, 1. helmikuuta 2006 klo 23.21.09, kirjoittanut Jani. 19
Seuraavien lähde oli Wikipedia: Jyllands-Posten Muhammad cartoons (Killinki). #
- Tanska: Jyllands-Posten julkaisee kuvat sananvapautta puolustavan artikkelin yhteydessä, jossa todetaan, että joidenkin muslimien vaatimus heidän uskonnollisten tunteittensa loukkaamattomuudesta ei sovi yhteen demokratian ja sananvapauden kanssa, joiden puitteissa on siedettävä loukkauksia, pilkkaa ja naurunalaiseksi tekemistä.
- Norja: Kuvat julkaistaan kristillisessä lehdessä. Kirjeessään lähi-idän lähettiläille Norjan ulkoministeri vetoaa sananvapauteen, vaikka pahoitteekin, ettei lehti kunnioittanut muslimien uskoa.
- Ruotsi: Expressen julkaisee kaksi piirrosta. Oletettavasti tästä syystä palestiinalaiset ääriryhmät kehottavat kaikkia skandinaaveja häipymään maastaan.
- Islanti: Sanomalehti julkaisee kuusi piirrosta tukeakseen sananvapautta.
- Suomi: Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoo, että tanskalaisten pitäisi huomioida uskonnollisten tunteiden loukkaaminen ja että kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta.
Erkkihän on aiemminkin kunnostautunut sananvapauden vastustajana, mutta tämän myötä mies viimeistään todistaa, ettei tajua sen merkitystä alkuunkaan. #
Myös Mitvit kirjoitti aiheesta hyvin (via Moira). #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2.2. 12:44[/klo] Lisäsin Tanskan listaan ja linkin Mitvitiin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Erkistä tuli muuten kovasti mieleen eräs peruskoulun ala-asteen oppilasjoukon peruskarakteri, jollainen oli ainakin minun luokallani ja varmasti myös monen muun: tämä tyyppi, joka riensi vakuuttamaan opettajalle jonkun huiman rikoksen ja rikoksen tekijän paljastuessa (esim. purkkaa pulpetissa! Tai heitti lumipalloja välkällä!), että “MIIIINÄÄÄÄ en koskaan olisi tehnyt mitään sellaista: en edes koskaan syä purkkaa ja lumeenkaan en edes koske, kun tulee lapaset märiksi!”
Joo, juuri samanlaista nuoleskelua tuo on. Lapsen näkökulmasta ikätoverilta vituttavaa, aikuisen näkökulmasta lapselta ymmärrettävää, aikuisen näkökulmasta toiselta aikuiselta kuvottavaa toimintaa.
Tageszeitung, Tagesspiel, La Stampa, El Periodico, NRC Handelsblad…
Mikä suomalainen lehti ekana? Ei ainakaan Helsingin Sanomat.
Pravda? Eikös sekin ole tämänkin neuvostotasavallan lehti?
“I am a citizen of Denmark. Once I felt proud of being danish. I thought we had a little, friendly and openminded society. Today I feel different. When I go to the Middle East next time (next month), I will say that I am from Finland.”
http://urlx.org/bbc.co.uk/d1bf
Onko tämä auts!-huudahduksen paikka vai ei? En osaa päättää…
En tiedä mikä suomalainen lehti ehtii ensinnä mutta minusta aamun lehden pääkirjoituksen loppulausuma kuulostaa ihan asialliselta:
“Helsingin Sanomat ei ole julkaissut Muhammed-kuvia, tässä lehdessä julkaistavia uutiskuvia lukuun ottamatta, siksi että ne osoittavat huonoa makua. Mutta saatamme joutua harkitsemaan asiaa uudestaan, jos islamilaisen maailman painostus sananvapauden perustaa vastaan jatkuu.”
Muutoinkin tuo pääkirjoitus asettuu melko yksiselitteisesti sananvapauden ja julkaisunvapauden taakse ja nähdäkseni tuo linjaus vaikuttaa tällä hetkellä melko järkeenkäyvältä. Koska kuvat ovat jo jokapatauksessa kaikkien nähtävillä kannattanee nyt ehkä ennemmin keskittyä ilmiön uutisoimiseen kuin kuvien copypastettamiseen.
Tähän juttuun sopii kuin nyrkki silmään lainaus Ayaan Hirsi Alin kirjasta Neitsythäkki:
“Länsimaat eivät saa antaa houkutella itseään suojelemaan “loukattuja” muslimeja. On sekä islamilaisen maailman että länsimaailman itsensä edun mukaista edistää ja tukea kukoistavaa kritiikkikulttuuria muslimien keskuudessa aina kun vain mahdollista. Islamilainen maailma on suuressa kriisissä, joka on uhkana myös lännelle.”
Tänä aamuna meinasi tulla maissihiutaleet nenästä kun luin, että Ranskassa joku päätoimittaja on saanut kenkää julkaistuaan Muhammed-pilareita lehdessään. Onko sellaisessa mitään laitaa?
Läpikotainen suomettuminen elää ja voi hyvin. Ennen sotaa ei Natsi-Saksaa saanut arvostella, jotteivat kauppasuhteet vaarantuisi. Ainoa joka uskalsi piirtää Hitleristä pilakuvia oli Tove Jansson. Neuvostoliiton ollessa voimissaan suomalaiset poliitikot joutuivat elämään sotilaallisen väkivallan uhan ja poliittisen painostuksen alla, jolloin he vuosikymmenten vieriessä sisäistivät miten sellaisessa tilanteessa tulee käyttäytyä. Ollaan hiljaa, sanotaan se mitä uhkaava vastapuoli haluaa kuulla, vahingossakaan tuoda totuutta julki. Nyt sitten heiltä ei voi odottaa mitään järkevää kantaa tähän pilakuvajupakkaan.
Muhammed-pilakuvien julkaisemisen lisäksi toivoisin että Hesari julkaisisi islamia kritisoivia pilakuvia. Minusta on sitäpaitsi oireellista, ettei maamme valtalehdessä ole ole ollut kunnon pilapiirtäjää Kari Suomalaisen jälkeen.
Brim,
johtuisivatkohan nuo päätoimittajan potkut Ranskassa siitä, että siellä asuu noin 4 miljoonaa muslimia, mikä ei ole ihan merkityksetön vähemmistö, vaikkakin aika iso osa heistä onkin varsin maallistuneita? Ranskahan vasta juuri selvisi lähiömellakoistaan ja tuskin toivoo saman tapahtuvan uudestaan…
Tuskin muuten Suomessakaan julkaistaisiin Helsingin Sanomissa sarjaa Jeesusta pilkkaavia pilakuvia ihan vain periaatteesta ja huvin vuoksi. Toisin kuin Dyro, en todellakaan pitäisi äärimmäisen fiksuna lähteä nyt nostattamaan lisää islamin vastaisia fiiliksiä ihmisissä, kun tämä nettikin tuntuu täyttyvän hirveästä islamin vastaisuudesta. Se, että enää ei puhuta vain kiihkomuslimeista (fundamentalisteja löytyy kaikista uskonnoista ja myös ateisteista!) vaan hyökätään spesifisti tiettyä uskonta vastaan kaikissa muodoissaan, on mielestäni erittäin negatiivinen kehityssuunta tässä keskustelussa.
Jussi: Minusta on. Kiitos Erkin ja kumppaneiden, voisin kirjoittaa tuonne päinvastaisen kommentin. Joskaan en nyt kyllä Lähi-Idässä ehdoin tahdoin tietenkään menisi julistamaan tanskalaisuuttani, mutta tanskalaisten osoittama suoraselkäisyys tässä asiassa olisi kyllä minulle ylpeilyn aihe missä tahansa ei-muslimimaailmassa.
Jyri: Linjaus kuulostaa sinänsä järkevältä, mutta jos uutisia ei tähän mennessä ole höystetty yhdelläkään noista loukkaavista kuvista, se on silkkaa pelkuruutta. Ei ole syytä olettaa, että kaikilla Helsingin Sanomien lukijoilla on käytettävissään nettiä ja siksi olisi yksinomaan rehellistä havainnollistaa (kaikille osapuolille!) mistä oikein on kysymys. Pelkkä sanallinen kuvaus ei riitä, koska sanallisista kuvauksistahan muslimit eivät ole loukkaantuneet vaan nimenomaan kuvista.
Kuten Just Sopivasti sanoi, markkinatalous ja hihnassa oleva media löytävät kyllä keinot. Päätoimittajalle antoi potkut lehden omistaja ja lehden omistaja oli varmasti huolissaan myyntiluvuista. Nuo Hurinan mainitsemat neljä miljoonaa muslimia ovat neljä miljoonaa potentiaalista lehden lukijaa, ja boikotointikykynsä muslimimaailma on jo osoittanut tehokkaaksi. Sananvapautta puolustaneen päätoimittajan uhraaminen markkinatalouden alttarilla on surullista, vaikkakin loogista.
Hurina: “Tuskin muuten Suomessakaan julkaistaisiin Helsingin Sanomissa sarjaa Jeesusta pilkkaavia pilakuvia ihan vain periaatteesta ja huvin vuoksi.”
Ei varmasti niin, ja sepä tässä maassa onkin niin surullista: tuollaisen rohkeuden täydellinen puuttuminen lehdistöltä, jonka tehtävänä nimenomaan pitäisi olla sananvapauden puolustaminen.
Eikä tässä tapauksessa yksikään lehdistä ole julkaissut noita kuvia huvin vuoksi. Tuossa Wikipedian jutussa olevan sitaatin mukaan Jyllands-Postenin alkuperäinenkin juttu oli nimenomaan sananvapauden puolestapuhe, jonka lähtökohtana oli se, miten vihamielistä vastustusta Muhammedin kuvausta pelkästään harkinneetkin ovat kohdanneet. Se jos mikä on minusta aivan riittävä ja oikea perustelu noiden julkaisemiselle ja kaukana “huvin vuoksi” -perustelusta.
Kyllähän aina silloin tällöin saattaa vilahtaa jossakin päivän pilakuvassa Jeesus, pyhä Pietu tai jokin muu vastaava, mutta eipä niistä ole koskaan mitään boikottikampanjoita ja väkivaltaisuuksia syntynyt. Ja leffat kuten Brianin elämä ja Dogma (varsinkin Dogman Buddy Christ, joka on minusta varsin hulvaton) otettiin kyllä kristityissä piireissä vastaan paheksuvalla mutinalla, mutta koska meillä on täällä niinkin iloinen asia kuin sananvapaus, ei niistä syntynyt mitään pienimuotoista nurinaa kummempaa. Kristillisaiheisia vitsejäkin esiintyy vähän joka puolella, kun tarkemmin katsoo.
Mutta ajatelkaapas jos joku filmaisi Brianin elämä -tyyppisen leffan joka kertoisi Muhammedista. Sotahan siitä tulisi. Tai vaikka muslimi-Dogman, jossa Allah olisikin nainen. Mutta voi EI, sehän voisi vaikka loukata jotakuta! Hah. Hoh. Jos tuolle linjalle lähdetään, kohta kukaan ei saa sanoa yhtään mitään, koska joka tapauksessa päätyy loukkaamaan jotakuta.
Paras tapa olisi julkaista pilakuvia kaikista uskonnoista ja katsoa mikä ryhmä niistä ensin älähtää. No, mikäköhän?
Sitä minäkin ihmettelen, että miksei samaa pilakuvatekniikkaa sovelleta sarjassa kaikkien uskontojen pyhiin miehiin ja julkaista Muhammedin kuvaa osana sitä, jotta tavallisilla muslimimaiden kaduntallaajilla ei olisi epäselvyyttä siitä, että tässä ei ole kyse pelkästään heidän uskontonsa pääjepen pilkkaamisoikeudesta vaan oikeudesta tehdä pilaa uskonnoista yleensä.
Tästä kuvasta (ja näistäkin syntyi 70-luvun alussa oikein kunnon jumalanpilkkaäläkkä, mutta silloinkaan eivät muut kristityt maat ottaneet siihen osaa, eivätkä äärikristityt uhanneet kenenkään henkeä. Taiteilija Koskisen ateljeeseenkaan soitettiin tehtiin pommiuhkauksia.
Jeesus on muuten yksi islamin profeetoista ja sika on islamissa saastainen eläin. Miksi emme näe muslimien osoittavan mieltään Sikamessiasta vastaan?
Noiden sikasarjan kuvien tarkoitus ei ollut pilkata niinkään uskontoa, kuin uskonnon ja isänmaallisuuden kaapuun pukeutuvaa pönöttävää tekopyhyyttä. Sama ajatus oli noissa Muhammed-piirroksissa, joista suurin osa oli tylsiä. Vain se pommipää oli osuva, kuten olemme saaneet havaita.
Mikähän lause tämäkin oli: “Taiteilija Koskisen ateljeeseenkaan soitettiin tehtiin pommiuhkauksia.”
“Taiteilija Koskisen ateljeeseenkaan tuskin soitettiin pommiuhkauksia.” piti kirjoittamani.
Oikein hyvä rinnastus. Myös Jussin mainitseman pissa-Jeesuksen luulisi herättävän tunteita. Kaipa se on aina helpompaa kun kaikki kauna kärjistetään kohdistuvaksi yhteen asiaan, tai ikään kuin vain yksi asia (tässä tapauksessa JP:n Muhammed-kuvat) olisi se, josta se raivostuminen johtuu. Monimutkaisempia kuvioita ja syy-yhteyksiä on vaikeampi pukea iskulauseiksi, joita huutaa kovaan ääneen samalla kun yrittää raapia tulitikkuja Tanskan lipun alle.
[…] « Kuka ei kuulu joukkoon? […]