Tonnikalapizza
#1991. Lauantai, 25. helmikuuta 2006 klo 20.06.07, kirjoittanut Jani. 14
Meizi leipoi ja paistoi pizzan! Jumalauta, minä, ihan itse, omin käsin! #
Ainekset: #
- kuivahiivaa
- hiivaleipäjauhoja
- tomaattipyrettä, semmoinen pikkunen nappi joissa niitä myydään
- tonnikalahiutaleita vedessä, tölkki
- ananaspaloja, tölkki
- juustoa
- vettä ja suolaa
Teepä näin: #
- Sekoitetaan kaksi teelusikallista kuivahiivaa kahteen desiin hiivaleipäjauhoja.
- Lämmitetään 2,5 desiä vettä reippaasti kädenlämpöiseksi ja liuotetaan siihen teelusikallinen suolaa.
- Sekoitetaan jauhot ja hiiva veteen.
- Lisätään jauhoja ja veivataan kunnes tuntuu taikinalta. Näytti menevän ainakin kolme desiä.
- Astia lämpimään veteen ja pyyhe päälle. Nostatetaan taikinaa 45 minuuttia.
- Otetaan parin sämpylän verran ylimääräistä taikinasta pois. Levitetään muu taikina leivinpaperille.
- Päälle tomaattipyre, tonnikala, ananas ja juustoraaste.
- Uuniin, 220 asteeseen, 15 minuutiksi.
- Paistetaan vielä pari sämpylää samalla lämmöllä.
Vautsi! Kuulostaa hyvältä tuo ohjeesi, musta ei vain ehkä ois mihinkään noin villiin toimintaan kuin leipomiseen..
Ettäs kehtaatkin. Minä juuri tänään haaveilin itse tehdystä pizzasta, kun Janne on reissussa ja kaipaan lohturuokaa. Liiallinen laiskuus ja vatsakipu saivat luopumaan ajatuksesta, ja nyt menit muistuttamaan minua siitä. Nyyh.
Syksyinen: Niin minäkin luulin vielä vähän aikaa sitten, ettei minusta olisi. Mutta yhtäkkiä vaan tuossa pari päivää sitten tajusin, etteihän tuo nyt niin ihmeellinen homma voi olla. Eikä ollut!
Outi: Ei koskaan ole liian myöhäistä! Ja kyllä, se oli oikein, oikein herkullista, kiitos kysymästä. Mitä, ettetkö kysynytkään? Hupsista.
Prkl! Jos en olisi ostanut huomiseksi lohisuikaleita ynnä muuta, tekisin pizzaa huomenna. Mur. Maanantaina teen taatusti!
No, kyllä ne lohisuikaleetkin ovat oikein herkullisia. Joskus vain tulee näitä mielitekoja joita on pakko päästä toteuttamaan.
Tykkääkkö siitä pikkunappi-tomaattipyreestä pizzan päällä ihan sellaisenaan? Itse lantraan sellaiseen vettä sekaan tai vielä mielummin käytän vähän vetelämpää paseerattua tomaattia, jota myydään erikokoisissa pahvitetroissa.
Pizzaa tehdessä lopputulos on kiva, mutta saa kyllä olla aika viitseliäs että sitä jaksaa alkaa vääntää. Inhoan nimittäin sekä juuston raastamista että taikinan vaivaamista.
Kyllä se minusta tuossa oli oikein hyvää semmoisenaan, se pyree. Oli vieläpä juuri sopivan kokoinen taikinalleni se yksi nappi joten sikälikin oli tyydyttävä kokemus.
Minä olen tätä ennen viimeksi vaivannut taikinaa varmaan joskus yläasteen kotitaloustunnilla. Oli ihan hauskaa hommaa näin pitkästä aikaa. Ja juuston raastamisesta minä tykkään kanssa, se on jotenkin jännää minusta.
Kaikki aina väittävät tekevänsä hyvää pitsaa, mutta olen eläissäni saanut vain yhtä hyvää itse tehtyä ja siihenkin, että pidin siitä, oli varmasti syynä veren suuri alkoholipitoisuus.
Kukaan ei koskaan ymmärrä, miksi en pidä, vaikka pitserioiden pitsat ja pakastepitsat ja roiskeläpät maistuvatkin. Sitten kaikki selittävät, että “minä teen niin hyvää pitsaa, että sinäkin varmasti pidät”, mutta enpä ole pitänyt.
Ihmettelen kyllä itsekin, miksi oon tällainen :O
Minäkin tykkään Felixin pussiperunamuusista enkä juurikaan oikeista potuista tehdystä muusista, äidin tekemä poislukien. Tuo lienee samanlainen juttu, vaikka varmaankin vähän poikkeuksellisempi.
Onko teillä kotona tehty pizzaa vai oletko pienestä pitäen syönyt vain valmispizzoja?
On meillä kotona aina tehty pitsaa itse. Saattaa olla, että joskus hyvin pienenä olen sitä syönytkin. Ei meillä kotona olla harrastettu valmispitsoja, kun äiti ei oikein perusta valmisruoasta.
En mä vaan tykkää.
Oot siis muuten vaan omituinen. :)
Jep, omituinen otus :)
[…] Paistoin eilen sämpylöitä. Yhtä helppoa kuin tonnikalapizza. Ensimmäiset, hiivaan sekoitettavat kaksi desiä pannaan vain kaurahiutaleita. Niin ja nostatetaan vielä vartti sitten kun ovat jo leivottuina pellillä. Ja vehnäjauhoja olisi kannattanut käyttää hiivaleipäjauhojen sijasta, nyt nämä maistuivat turhan happamilta, vaikkeivät ole pihlajanmarjoja enkä minä kettu. Ensi kerralla paremmin! […]