Likaista touhua, ja marginaalin “vuoden asiakaspalvelija” -palkinnon saajan julistaminen
#2013. Torstai, 2. maaliskuuta 2006 klo 15.46.31, kirjoittanut Jani. 8
Eilinen päivä alkoi hiukan jännittävästi, kun sain kokea, miltä pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän elämä on. Olin nimittäin vaihtamassa wc-raikastinta, kun uusi raikastin pätskähti kokonaan auki vääntäessäni sen tarttumakouraa. Sen seurauksena sisällä oleva, vihreä hajumöhkäle putosi kokonaisuudessaan pönttöön. Eikä se tietenkään jäänyt kellumaan, vaan upposi niin syvälle, että hädin tuskin vihreää pilkotti jostain nielun perältä. #
Ei siinä tietekään muu auttanut kuin sukeltaa kädellä sen perään pitkälle rannetta myöten. Onneksi olin juuri vetänyt pöntön, ettei sentään omissa tarpeissa tarvinnut rypeä. Siitäkin huolimatta tätä toimenpidettä seurasi inhimillisen järjetön likaisuudentunne, joka oli paljon pahempi kuin mitä tunsin esimerkiksi silloin, kun lavuaarin hajulukkoa putsatessani onnistuin repäisemään haavan sormeeni. Jatkoin senkin operaation loppuun siitä huolimatta, paljain käsin. Kyllä minä silloinkin suihkussa kävin, muttei siitä mitään neuroottista likaisuudentunnetta tullut. Sen sijaan tämän wc-sukelluksen jälkeen pesin kädet kuumalla vedellä ja saipualla kolmesti ja siltikin jäi likainen olo. #
Tänään oli spontaani imurointipäivä, joka johtui siitä, että tietokoneen vaihtotaajuuksinen puhallin oli ruvennut puhkumaan kuin pahimpina kesähellepäivinä vaikka ulkona on miinus kahdeksan astetta. Niinpä koko kone piti avata ja arvattavasti pölyn tukkimat ilmanottoreiät putsata. Mutta siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, jos ei tietokoneen soppea olisi imuroinut samalla kertaa, ja kun kerran imuri oli esillä niin oli ihan sama imuroida muutoinkin. #
Siinä imuroidessani pukeutuneena pelkkiin pyjamanhousuihin (tästä kämpästä ei erotiikkaa puutu) soi ovikello. Tajusin, että olen tähän saakka ollut uskomattoman onnekas noiden suhteen: tätä ennen aina, kun ovikello on soinut, olen istunut täällä täyden hiljaisuuden vallitessa niin, että olen saattanut uskotella itselleni, että ovellakävijä on taatusti ajatellut, etten ole ollut kotona. Nyt siitä ei siis kuitenkaan ollut mitään toivoakaan, joten en edes yrittänyt. Päin vastoin, suunnistin imureineni eteiseen ja kurkkasin ovisilmästä. Näin, kuinka etäisesti Mikko Hyppöstä muistuttanut nuori mies palasi juuri ovelleni, ilmeisesti lähestyneen imurinäänen innoittamana, ja soitti kelloa uudestaan. Hän ei siis ollut ollenkaan yhteisvastuukerjääjän tai ulosottomiehen näköinen. “Vai niin”, minä totesin mielessäni, ja jatkoin imurointia. #
[#] Sain eilen tosiaan ostettua uudet rääsyt: farkut ja takin, sekä kaksi poolopaitaa telineestä, josta niitä sai kaksi kympillä. Kotiin tultuani huomasin kuitenkin, että ne olivat siltikin veloittaneet kassalla niistä pooloista täyden hinnan (á 6,95 €) ja niinpä sain hyvän tekosyyn käydä illalla kävelylenkillä Keljossa. Infopisteessä asiani selitettyäni sain odotella viitisen minuuttia, josta suurin osa meni siihen, kun yksinään viimeistä puolituntista vuorossa ollut henkilö joutui järjestämään tilalleen jotakuta muuta, koska infopistettä ei kuulemma saa jättää miehittämättömäksi. Mutta sen ohella hommassa ei ollut mitään epäselvää eikä ongelmaa: sain minulta perityn ylimääräisen 3,90 euroa takaisin vuolaiden anteeksipyytelyiden kera. #
Olen asioinut tuon samaisen marketin samaisen infopisteen kanssa tällaisissa erinäisissä ongelmatilanteissa kohtuullisen usein, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä homma hoidetaan ensiluokkaisen mallikkaasti. Palvelu on ystävällistä eikä asiakkaalta tentata mitään typeryyksiä (toisin kuin eräissä nimeltämainitsemattomissa kodinkoneliikkeissä) eikä varsinkaan vastuunotto tuotteen viallisuudesta tuota mitään ongelmia (toisin kuin eräissä nimeltämainitsemattomissa kodinkoneliikkeissä). Tuo palvelupiste on minusta malliesimerkki siitä, etteivät kaupanteossa tapahtuneet virheet tai tuotteessa ilmenneet viat paina asiakkaan vaakakupissa paljon mitään, jos niiden selvittäminen jälkikäteen on vaivatonta. Niinpä marginaalin “vuoden asiakaspalvelija” -palkinto myönnetäänkin täten Jyväskylän Keljon Citymarketin infopisteelle. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]16.11.[/klo] 11:42 Lisäsin ikilinkin vaatteidenostosta kertovan kappaleen alkuun. Nykyaikaistin tyyliä (korostuksia yms.).[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Kuvittelinko väärin vai oliko tuossa postauksessa huumoria ? Naurahdin tuossa: ’ “Vai niin”, minä totesin mielessäni, ja jatkoin imurointia.’, kohdassa.