marginaali

« Mitä sydänkarkissa lukee? | Näkymätöntä mustetta »

Minulla on nälkä, taidanpa mennä syömään

lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 17:26

Kävin apteekista Multipore-täydennystä ja poikkesin tullessani Anttilaan. Ostin sieltä Mr. Beanin seikkailuja kolmen levyn verran.

Ilokseni huomasin kassalla, että myös nuo kaksi, joissa oli vielä 7,95 euron hintalappu, maksoivat vain saman 5,99 kuin tuo keskimmäinen. Ilmainen vihje Anttilalle: kannattaa merkitä alehinnat tuotteisiin. Tutkimusten mukaan useimmat ihmiset ostavat saman tuotteen mieluummin ale- kuin täysihintaisena.

Kaupungilla kierteli omituisensininen bussi jolla oli kummallinen kyttyräselkä. En tiedä liittyykö se Suomen Tivoliin joka on taas maisemissa, niillähän on kaikkea kummallista. Näen varmaankin painajaisia siitä bussista.

Näin kaksi miestä joiden pukeutumistyyli ja kampaus herättivät vahvoja mielikuvia heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan. Tämä ei puolestaan liity millään tavalla siihen, että huomasin myös, että katulamppujen mainoskuvien kondomit ovat vaihtuneet suklaapatukoihin.

Linja-autossa naisella oli kolme heliumpalloa, Batman ja kaksi Arielia.

Kesän ensimmäinen alivuokralainen on muuttanut sisään.

Jälkimmäisen kuvan kulma on lavastettu, sillä hämähäkki on siinä edelleenkin seinällä.

Tunteeko joku kotimaisia hämähäkkejä? Minä en häpeäkseni juurikaan. Vain susihämähäkki ja ristilukki tulevat äkkiseltään mieleen, eikä tämä liene kumpikaan.

Minulla on nälkä, taidanpa mennä syömään on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 17:26. Merkintä kuuluu luokkiin Elokuvat, tv ja musiikki, Elämäni, Kuluttajuus. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

1. Näkymätön tyttö
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 18:36

   Minä jouduin eilen alennushintalappujen uhriksi, ohi kulkiessani kävin yhdessä elokuvaliikkeessä ja oli aivan pakko ostaa kolme levyllistä animea (vaikka en edes animesta oikeastaan pidä), yhteensä 60 euroa. Hieman oli huono omatunto illalla ylettömästä tuhlaamisesta.
   Olivat kuitenkin vähän halvempia kuin jossain muualla.
2. norsis
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 18:40

   Kai sanoit alivuokrasopimuksen irti raa’alla tavalla? >:D

   Mä pidän nyt parvekkeen ovea auki ja pelkään, että joku lokki lentää sisään, kun niitä on tuossa ulkona :/ Mietin jo, että mitä sitten tekisin, jos niin käy :D Varmaan pyörtyisin!

   Katoin joku päivä Mr Beanin telkkarista, eikä se naurattanut enää ollenkaan niin paljoa, kuin silloin joskus aikoja sitten. Olin vähän pettynyt, koska joskus tykkäsin niistä hirmusti.

   (toivottavasti ei tule kahteen kertaan, kun äsken ei lähtenyt)
3. Jani
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 19:44

   N.t.: Vaikken paljon tiedäkään animesta, niin minulla on sellainen tunne, että se on ihan sikakallista täällä siihen nähden miten rutkasti sitä tuotetaan alkuperämaassaan. Ilmeisesti niiden kääntäminen kaikkinensa on aika kallista ja käännettävähän ne on kun alkuperäiskielisistä valikoistakaan ei meikäläinen ota selvää toisin kuin alkujan englanninkielisissä levyissä, joissa ne voi ajan ja kustannusten säästämiseksi jättää kääntämättä.
4. Jani
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 19:48

   norsis: Ei muuten tullut kahteen kertaan, tuli vain kerran. Meinaakohan täällä nyt tökkiä jokin, kun taas vaihteeksi lakkasivat myös tulemasta sähköpostiini, nämä kommentit?

   Niin, en vielä heittänyt tuota vuokralaista ulos. Ja jos se aikoo jatkossakin majailla tuossa seinällä niin saa minun puolestani ollakin. Sitten jos lähtee käpyttelemään lattiaa pitkin illalla niin saattaa olla että sille lähdöt valkenee. Muutoinhan se saattaa vaikka ryömiä korvaan.

   Minä kyllä nautin Beanista telkkarista vielä viikko sittenkin. Itse asiassa siitä innostuneena nyt tämän investointini teinkin.
5. Lord Boredom
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 19:57

   Hrrr, minä en pystyisi katsomaan sekuntiakaan…

   … hämähäkkiä kämppäni nurkissa (ei voi olla totta, kirjoitin aluksi äskeisen sanan niin, että ‘r’ ja ‘n’ olivat vaihtaneet paikkaa…), vaan uhraisin sen vessanpöntössä asuville pimeyden jumalille. Oikeutan murhatyöni sillä, että jos minun ja hämähäkin koot vaihdettaisiin, niin se tekisi minulle samoin.
6. Ugus
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 20:48

   Vanhan kansanviisauden mukaanhan hämähäkit tuovat onnea. Minä kyllä tykkään niistä ihan vilpittömästi, ja lapsesta asti olen tarjonnut niille mieluusti kodin kattoni alla; mahtuvathan he. Ovat jotenkin hirmu sympaattisia vilistäjiä, viksujakin. Ja äänettömiä, toisin kuin kärpäset, joita muuten on ihmeesti vähemmän kun on yksikin hämähäkki nurkissa.

   Lajeja en kyllä ole ikinä tunnistanut.
7. Jani
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 21:00

   L.B.: Minä en nako niitä vessanpönttöön vaan kannan hellävaroen parvekkeelle josta saavat sitten etsiä uuden turvapaikan, jos kerkiävät ennen kuin tulee rastas ja syö.
8. Jani
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 21:03

   Ugus: Mahtuvat kyllä ehdottomasti, eivätkä kyllä häiritse millään tavalla muutoin kuin ruokapöydällä ja tosiaan iltaisin lattialla (koska nukunkin lattialla). Ajatus ruumiinontelooni pesän tekevästä hämähäkistä kun aiheuttaa epämiellyttäviä värinöitä vaikka noin muutoin olisikin kuinka sympaattinen vilistäjä tahansa.
9. Atso
   lauantaina, 29. huhtikuuta 2006 klo 22:12

   Aivan, Jani, edelliseen kommenttiisi viitaten. Hyi että. Olen kyllä luultavasti saanut jotain hämähäkkitraumoja lapsuudessa esim. Araknofobiasta ja jostakin höpökauhusta, jossa pahis heitteli isoja hämähäkkejä viattomien ihmisten päälle (yksi nakersi auton tuulilasia…).

   Uguksen mainitsemat ominaisuudet “viksujakin. Ja äänettömiä” juuri kauhistuttavatkin, kun olen omin silmin nähnyt miten pitkäpinnainen juonija pienikin hämäri voi olla. Yksi leiriytyi väijymään aikoinaan sänkyni yläpuolelle, joten muutin sohvalle. Lopulta se oli kyllästyttyään laskeutunut sänkyni päätyyn vaanimaan.

   Toinen yritti iskeä portaiden alapäässä pään korkeudella riippuen, hämärässä tajusin viime hetkellä väistää. Kun ne pitäisivätkin jotain selkeää piip-ääntä, jolla paikallistaa ne. Täällä etelässä en onneksi ole juurikaan törmännyt niihin.
10. Jani
    sunnuntaina, 30. huhtikuuta 2006 klo 0:08

    Itse asiassahan Araknofobiassa, jos en aivan väärin muista, ne kumihämpyt lopulta jopa kirkuivatkin. Jessus mikä elokuva siinäkin.

    Ne muuten tosiaan tuntuvat toisinaan suorastaan tietävän, mihin niiden pitää sijoittua, jotta niiden aikeiden suhteen heräisi mahdollisimman paljon epäilyksiä.
11. Keksi
    sunnuntaina, 30. huhtikuuta 2006 klo 14:15

    Pakko vielä jatkaa hämähäkeistä juttua: aikoinaan kun asuimme vielä vanhassa omakotitalossa niin huoneeseeni livahti hämähäkki, jonka keho (ilman jalkoja) oli sellainen peukalonkynnen kokoinen, aika iso mielestäni. Siskon kanssa olimme aivan kauhuissamme, onnistuimme sitten vihdoinkin vangitsemaan otuksen puolen litran tuopin sisälle. Jätimme tuopin siihen lattialle nököttämään kunnes vanhempamme tulisi kotiin ja voisivat asianmukaisesti häätää hämppiksen pois. Tunnin kuluttua kun tulimme takaisin, niin lasi oli kumollaan ja hämähäkki poissa. Se oli onnistunut karkaamaan omin neuvoin painavan lasin alta. Yih.
12. Jani
    sunnuntaina, 30. huhtikuuta 2006 klo 15:35

    Mistä se johtuu, että tässä alkaa näitä lukiessa paikkoja kutittaa? Ihan niin kuin pienilla jaloilla köpiteltäisiin joka puolella kehoa.

    Mutta!

    Minä luulin ensin, että minun alivuokralaiseni on kuollut, kun se näytti tänään roikkuvan hervottomana lankansa päässä seinällään. Mutta ei se ollut. Se oli vain luonut nahkansa!

    Tiedä sitten kuinka iso otus tuon vanhan nahkan sisältä on kuoriutunut.
13. -C-
    sunnuntaina, 30. huhtikuuta 2006 klo 23:19

    Minulle alitajunta lykkää aina huonoa omaatuntoa tappaessani hämähäkkiä. Joku joskus sanoi sen tietävän jotain huonoa äidille. Silti pakko tappaa.

    Mr. Bean naurattaa aina, viimeksi eilen kanavalla 2. Muistan kaikki jaksot suurinpiirtein ulkoa, mutta silti alkaa ulvoa. [Sehän melkein rimmaa.] Niihin ei kyllästy koskaan, niin luulen.
14. PA
    maanantaina, 1. toukokuuta 2006 klo 4:55

    Minua aina ahdistaa, kun näen ulkomailla hämähäkkejä. Mistä sitä tietäää, ovatko vaikka myrkyllisiä. Tässä talossa tykkäävät mokomat pesiäkin vielä. Homeen lisäksi.

    Black Adder [kuinka kirjoitetaankaan] on minusta kovasti beania parempi.
15. Jani
    maanantaina, 1. toukokuuta 2006 klo 16:35

    -C-: Olen kuullut jonkin vastaavan legendan, että hämähäkin tappamisesta seuraisi muka jonkun kuolema. Kyllä vanha kansa on aina joskus osannut olla pöljääkin, jos viisastakin.
16. Jani
    maanantaina, 1. toukokuuta 2006 klo 16:38

    PA: Kyllä minäkin pitäisin näppini erillään ulkomaisista hämähäkeistä. Prahassa, Kaarlen sillalla oleville patsaille olivat pesänsä tehneet noin vauvanpään kokoiset, mustat hämähäkit. Jännittävän näköisiä etäältä katsottuina.

    Minä en Adderiin koskaan päässyt sisälle silloin kun se tuli telkkarista.
17. Sara
    maanantaina, 1. toukokuuta 2006 klo 23:08

    Mun luona asui juuri tuollainen hämis toissa kesänä. Se ilmestyi tyhjästä ja majottautui jonnekin katon ja seinärakojen välimaastoon josta se aina kävi kierroksilla. Opin nopeasti sen tavat, ja sitä kautta myös ymmärtämään ettei se köpöttele ihan miten sattuu, sillä on aikataulu ja reittisuunnitelmat hyvin mietittyinä.

    Inhoan hämähäkkejä erittäin paljon ja toivoinkin sen asustelevan ylhäällä katossa. Ja kun sen kävelyreitti osui sohvani päälle niin siirryin kauemmaksi, jos en nähnyt sitä vähään aikaan huolestuin että mitä sille oli tapahtunut. Kun tulin kotiin katsoin ensin kattoon koska sillä oli tapana kököttää eteisen katossa “vastassa minua”. Se oli tosi bizarre kokemus kaikenkaikkiaan.

    Suurin pelkoni oli että se joku yö päättää tulla makuuhuoneen puolelle. Niinhän siinä sitten kävi että kun kaksi viikkoa oli täyttymässä heräsin aamulla kasvot seinää päin niin, että hämiskamuni oli pari senttiä kasvojeni yläpuolella seinässä, kököttämässä rauhallisesti paikoillaan. Silloin ymmärsin että on pakko toimia. Pelko siitä että hämis tulee liian lähelle ja että listin sen hysterian vallassa oli jo liian suuri. En tietenkään halunnut vahingoittaa sitä, edes vahingossa.

    Pyydystin sen kauhusta kankeana sinä samana päivänä pakasterasiaan (hämis kehitti sekunnin murto-osissa lankaa peräpäästään ja yritti paeta alaspäin seinää kun sovittelin sitä rasiaan) ja onnistuin tekemään sen sitä vahingoittamatta. Kansi päälle vain ja rasian kanssa ulos. Etsin talon läheltä paikan jossa oli ruohoa, puita, pikkukiviä, seinää ja muuta hämikselle otollista maastoa, muttei ihmisten kulkureittiä ihan kohdalla ja päästin se nauttimaan loppukesästä :)
18. Jani
    tiistaina, 2. toukokuuta 2006 klo 10:31

    Eilen tuo hämppy roikotteli lankansa varassa tuossa entisen nahkansa lähimaastossa. Hilasi sitten itsensä kattoon vikkelästi kun rupesin sitä taas kameran kanssa häiriköimään.

    Mutta olipa aika jännää kuulla että sillä sinun hämikselläsi oli reitit - en ollut itse tullut ajatelleeksikaan koko asiaa. Mielenkiintoista. Eläimet ovat mielenkiintoisia.

    Näin muuten sinusta Sara unta viime yönä. Valitettavasti en mitään kaunista :/
19. Sara
    torstaina, 4. toukokuuta 2006 klo 14:09

    Törmäsin sattumoisin juuri äsken sun uneen. Sinäpä ‘värikkäitä’ unia näet, veikkaan että vaikka laskisin kaikki elämäni painajaiset yhteen niistä tuskin tulisi edes tuon unen vertaa tapahtumia :)

    Jossain vaiheessa kun vietin Aivan Älyttömästi aikaa chatissa aloin näkemään uneni kirjoitettuna. Teksti virtasi silmieni edessä eikä kuvia näkynyt enää ollenkaan! Se havahdutti nopeasti vähän laajentamaan elinpiiriä :)

    Unet on tärkeitä ja niitä kannattaa kuunnella.
20. Jani
    torstaina, 4. toukokuuta 2006 klo 16:38

    Nuo unet ovat osaltaan edesauttamassa sitä, että nukkumisesta ei ole levoksi. Jos uneksii koko yön ahdistavia tai jopa painajaismaisia näkyjä, ei pituudella ole väliä, vaan aamulla herää voipuneena, pahantuulisena, tai tavallisimmin vain tavanomaisen masentuneena.

    Minulla tämä blogiharrastus ei ole juurikaan näyttäytynyt unissa tällaisenaan (tekstinä), mutta uneksin tästä silti jatkuvasti; näen blogaajia, joita en ole koskaan tavannut ja tapahtumista huomattava osa sijoittuu mummilaan - siis siihen konkreettiseen paikkaan, jonka mukaan nimesin tämän saitin.
21. Sara
    torstaina, 4. toukokuuta 2006 klo 19:46

    Blogeissa on onneksi se ero että niissä käytetään kuvia ja värejä. Chatin teksti on monotonista ja kun niiden rivien vaihtumista tuijottaa vaikkapa 15 tuntia päivässä parin kuukauden ajan niin kyllä katoaa muodot ja värit jopa unista :)

    Kaikkihan me unia nähdään mutta ideaalista lienee ettei niitä muistaisi. Jos herää kesken unen herää ‘liian aikaisin’, unella on omat vaiheensa ja rytminsä. Toisaalta taas, jos alitajunnassa on miljoona käsittelemätöntä asiaa niin on vaikeaa lopettaa niiden käsittely kesken, siirtyä kevyeeseen uneen ja herätä levänneenä ja pirteänä.

    Tästäkin piisaisi juttua vaikka kuinka :)
22. Jani
    torstaina, 4. toukokuuta 2006 klo 23:17

    Osuit muuten asian ytimeen tuossa, että kun pää on täynnä käsittelemättömyyksiä niin niitä ei koskaan saa käsiteltyä loppuun saakka yön aikana. Ja sitten herää väsyneenä, ja todennäköisesti käsittelemättömiä asioita tulee yhä vaan lisää.

1. tiistaina, 29. elokuuta 2006 klo 20:06
   marginaali