Mainoksia
#2180. Torstai, 4. toukokuuta 2006 klo 17.06.36, kirjoittanut Jani. 22
Tuli tässä päivänä muutamana mieleeni, että rullalautailu olisi täydellinen mainostettava minulle. Sitä minä voisin mainostaa ilman että se millään tavalla sotkisi intressejäni, koska minä en tiedä siitä juuri hölkäsen pölähtävää. Voisin siis kirjoittaa esimerkiksi tähän tapaan: #
…ja siinä siis oli kuva siitä vihertävänruskeasta kokkareesta, jonka minä tänään kaivoin nenästäni. Nyt minä alan paistamaan lättyjä, mutta tässä vielä lautailulajien erikoisliikkeen linkki. Minä en tiedä lautailusta mitään joten minusta nähden noiden myymät kamat voivat olla ihan silkkaa paskaakin, mutta mulle maksetaan siitä että linkkaan niihin tällä lailla aina välillä. Joten klikatkaa ja ostakaa! #
Tässä olisi tietysti vain se ongelma, etten tiedä, olenko varsinaisesti rullalautailevan kohdeyleisön suosiossa. Toisaalta en kyllä tiedä ensimmäistäkään blogia joka olisi sellainen jota kuvittelisin skedeilijöiden lukevan. #
Mutta kuka raaskisi kertoa Ylen kauniille pojalle, ettei vispipuuron värinen paita ole koko maailmankaikkeuden historiassa tehnyt yhtäkään urosta luontaista maskuliinisemman näköiseksi, ja ettei hänkään tee tähän sääntöön poikkeusta? #
Ostin kerran sellaisen pinkistä hiukan violettiin päin (onko sellaisella värillä nimeä?) olevan kauluspaidan. Halusin näyttää eräissä bileissä sutenööriltä.
No niin. Tarkoituksensa ja merkityksensähän näillä väreillä on. Minusta tuntuu, että tuollainen marjapuuronvärinen poika saattaisi tietääkin sen pinkistä violettiin vivahtavan värin nimen.
Skeittausta! Marginaalissa..? Tämäpä hassua.
Mitäs sitä tuon miehekkäämmältä näyttämäänkään, komea on jo valmiiksi.
Ai niin, Riku. Ehkä Orkidea.org olisi sellainen paikka, johon tuonaiheiset mainokset sopisivat. Jos se toimisi niin voisin jopa tarkistaa tämän muistikuvani.
Mä haluisin tollasen paidan :D Mutta en kyllä lainaisi sitä Ilkalle X) Tuskin oisi pelkoa, että hän edes pyytäisi.
Musta tuo mies on aika söpö tuollaisena. Siis maskuliininen ja samalla tarpeeksi rohkea kyseenalaistamaan maskuliinisuutensa vaaleanpunaisella.
marimba: Ai meinaat niinkun, että jotta sitä miehekkyyttä sentään ihan tihkuisi ruudun pinnasta olohuoneisiin, niin sitä täytyy vähän niinkun pehmentää tuolla marjapuuropaidalla.
norsis: Kuitenkin öisin pukisi sen salaa päällensä ja ihailisi itseään peilistä. X)
Syksyinen: Jotenkin minusta tuntuu tuon miekkosen elkeitä jonkin verran noissa kuulutustöissä, ja varsinkin niihin tätä nykyä jostain käsittämättömästä syystä kuuluvissa haastatteluhommissa seuranneena, ettei siinä ole kyse rohkeudesta. Tai sitten kaikki sen rohkeus onkin uponnut tuon marjapuuropaidan pitämiseen. Meinaan, sen verran se tuntuu jännittävän.
Voi hyvänen aika teitä. Ettekö TODELLAKAAN tiedä, kuinka viktoriaanisella ajalla vaaleanpunaista pidettiin tytöille liian MASKULIINISENA värinä? Silloin vpun oli poikien, tummansininen naisten väri.
Kulttuuri muuttuu, dears.
Ehkä tämä on viktoriaanisen kaksinaismoralismin uuden esiinmarssin aikaa.… toivottvasti ei…
(No niin, kuiva aistimieltymys ja kulttuurimieltymys -ekspertti narisee taas omiaan. Ei, ei omiaan. LUKEMIAAN.)
Aaaa, no jospa se ei sitten haluakaan korostaa maskuliinisuuttaan, olla möllöttää vain omana itsenään? Tai ainakaan yhdenlaista maskuliinisuutta? No, en tiedä, mut mä symppaankin vaaleanpunaisiin paitoihin pukeutuvia miehiä (ja Jania muunmuassa tietenkin).
veloena: No mutta ne viktoriaanisen ajan pojat olivatkin ihan neitejä! Kihiihihhihihihih!
Syksyinen: Symppaatko mua vaikka en koskaan pukutuisikaan vaaleanpunaiseen paitaan? Lupaan silti, etten dissaa pinkkipaitaisia miehiä, paitsi jos ne ovat Ylen kuuluttajia. En ole tottunut sellaiseen, Ylehän on konservatiivinen laitos.
“Miehekkyyttä ihan tihkuisi..” Oh mi god! Siinä sanat joita en koskaan odottanut lukevani mistään, mutta silti luin! Mutta pusero oli kyllä aika.. no.. ummm.. Ei se niin epämiehekäs nyt sinänsä ole, mutta ehkei se oikea väri juuri tälle tyypille.
Skedeilijöille sun blogis on liian omaperäinen, liian paljon omia ajatuksia omaava.
Ja kävinpä tossa ostamassa oikein englannista viininpunaisen paidan, jossa näyttää olevan pinkki pikeepaita alla (muttei sillai kato oikeesti ole, vaan se on niinku ommeltu vaan ne kaulukset siihen paitaan, että se näyttäis että olis.)
Carmabal: Jep, täältä niitä pukkaa, sanoja, joita ei löydä mistään muualta.
Cane: Eli siis… se paita on niin kuin tehty näyttämään siltä, että…
Ei. Tämä ei mitenkään sovi järkeeni. Sellainen, joka olisi tehty näyttämään siltä, että sen alla ei olisi pinkkiä vaikka oikeasti olisikin, ehkä kävisi.
90-luvun alussa moni mies kulki vaaleanpunaisessa pusakkatyylisessä silkkinutussa. Olisiko ollut Vaatehuoneen aikaansaannosta? Siihen vielä kirjavat salihousut ja vyölaukku. A vot.
Aaaargh.
Aaaaaaargh.
[…] Vispipuuropaitamiehelle taisi eilen sattua musta tuokio hänen kuuluttaessaan Luontohetkeä, tuota Avaran luonnon pikkusiskoa. Mies huohotti niin kuin olisi juuri ja juuri ennättänyt työpaikalle juoksemalla rakennuksen toisesta siivestä, ja hänen äänensä oli sortumaisillaan. […]
[…] #Vispipuuropaitamiehelle taisi eilen sattua musta tuokio hänen kuuluttaessaan Luontohetkeä, tuota Avaran luonnon pikkusiskoa. Mies huohotti niin kuin olisi juuri ja juuri ennättänyt työpaikalle juoksemalla rakennuksen toisesta siivestä, ja hänen äänensä oli sortumaisillaan. #Antiikkia, antiikkia -ohjelman esittelyteksissä ollut Suomen parhaiten säilyneitä 1800-1900 -lukujen taitteen kalastajakyliä typistyi Suomen parhaiten säilyneiksi taitteen… taiteen kalastajakyliksi, ja siitä Luontohetkestäkin tuli sitten lopulta Luontoretki. #Mutta noin muutenhan se meni ihan hyvin. Siis niinku valaistuksen puolesta. Eikä hän esimerkiksi edes kompastunut nokalleen kameran edessä kesken kuulutuksen. Istualtaan. #Lähinnä tuli tuosta mieleeni se kirjaesitelmä, jonka min… joku meidän luokalta piti ala-asteen kutosella. Minu… sen kirjaesitelmän pitäjän ääni värisi, ja se tyyppi tärisi kauttaaltaan niin kuin alastomana pakkasessa, ja kaikki, siis koko viitoskuutosten kaksoisluokka nauroi min… sille tyypille. # Vispipuuropaitamiehelle taisi eilen sattua musta tuokio hänen kuuluttaessaan Luontohetkeä, tuota Avaran luonnon pikkusiskoa. […]