Mon Petit Ami
#2224. Tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 18.31 | Jani
Minulla on uusi ystävä. Hän on hyvin lyhyt, eikä hän käy luonani kovin usein, mutta silti hänen vierailunsa tuottavat minulle paljon iloa. #
Olen ollut melko huono isäntä, enkä ole tarjonnut vieraalleni mitään, joten hän on tyytynyt syömään sitä mitä lattialta sattuu kulloinkin löytymään: leivänmurusia ja riisikakunpalasia. Ehkäpä siksi hän on epäkohteliaisuudestani huolimatta tullut kylään aina uudestaankin. #
Viime vierailuillaan ystäväni on kirjaimellisesti eksynyt makuuhuoneeseeni, sillä hän ei oikein tuntunut osaavan omin neuvoin sieltä pois. Minun piti käydä näyttämässä, että täältä eteisen, keittiön ja olohuoneen kautta pitää tulla. Mainitsinko jo, että ystäväni tulee ja menee parvekkeen ovesta? #
Vaikka pidänkin hänestä kovin paljon, olen kuitenkin toistaiseksi ihan hyvilläni siitä, ettei hän vielä ole muuttanut luokseni asumaan. Tämä nykyinen järjestely, jossa hän saa tulla ja mennä aina silloin kun olen kotona ja minun oveni on auki, sopii ainakin minulle oikein hyvin. #
Ystävälläni on aika karvaiset korvat, mutta se on minusta pelkästään herttaista. #
Tänään nappasin ystävästäni kuvia web-kameralla ja digikameralla. #
#8586. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.07
Hännän läpinäkyvyys yhdistettynä tassujen asentoon osassa kuvia on ihan liikuttavaa :) ihq!
#8587. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.07
Voe tokkiisa! Miten soma!
#8588. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.08
Voi apuaaaa!! Ylisöpö! Aaaaaaa — viekää minut pois ennen kuin alan lässyttää heikkopäisenä. Tuitui!
#8589. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.32
Kas, orse!
Tekijänoikeuksien ystävänä sinua saattaisi kiinnostaa Sonyn Lordi-sivuston suhde MP3:sten P2P-jakeluun.
#8590. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.33
Linkin piti sanoa Sony Lordi-sivuston suhde…
#8591. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.45
Oi herrajesta. On se vaan niin söpö. Tämä alkoi jo lässyttää ja hihkua kämppikselle että tule katsomaan. Pörröiset sydämen viejät.
#8592. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.53
Kerrankos sitä täytyy vähän ystävää opastaa ;) Suloinen kaveri sinulla!
#8593. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 19.56
Oravat juttelevat mukavia, hauskalla äänellä. Ehtikö välillenne syntyä vuoropuhelua?
#8594. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 20.17
Dyro: Kiitoksia mielenkiintoisesta linkistä!
#8595. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 20.19
–C-: Kyllä se oli pääasiassa yksinpuhelua meidän vuorovaikutuksemme, minun toimestani. Pikku vekkuli tyytyi vain huiskuttamaan häntäänsä välillä ja olemaan ihan hipihiljaa. Kerrankin näin päin! :)
#8596. tiistai, 23. toukokuuta 2006 klo 22.13
Kiva kaveri sinulla. :)
#8597. keskiviikko, 24. toukokuuta 2006 klo 0.08
Iih, iih!
Voi ei! Hommaa nyt sille jotain pähkinöitä, semmoinen iso maapähkinäpussi vaikka… voi ei, kuinka loistavaa.
Mitkä tupsut korvissa! Se on oikein! Ja puuhkahäntä!
#8598. keskiviikko, 24. toukokuuta 2006 klo 1.11
Ehkä jokin söpöin olento ikinä ♥
Vaikkakaan itse en tuollaista kotiini ottaisi, vaan muuraisin parvekkeenoven kiinni.
Miten musta tuntuu, että olen kirjoittanut ihan vastaavanlaisen kommentin aiemminkin :O
#8599. keskiviikko, 24. toukokuuta 2006 klo 11.27
norsis: En mä ainakaan muista tuota aiemmin lukeneeni. =)
#8600. keskiviikko, 24. toukokuuta 2006 klo 14.55
Ihana ystävä!
Jätin kerran kesällä pöydälle lautasellisen lettuja ja lapun ukolle:Saapi syödä.
Ukko kysyi illalla:Tarkoititko syödä lautasen vai muuten vaan kenkkuilit?
Lautanen oli ollut tyhjä :O
Asuimme kerrostalossa :O
Parinpäivän päästä tekijä ilmoittautui.
Parvekkeen ovesta tuli ovava!
Tämä ovava oli lukutaitoinen. Lukihan lapussa:Saapi syödä!!
#8601. keskiviikko, 24. toukokuuta 2006 klo 15.21
Mahtoi olla maha täynnä sillä oravalla seuraavan viikon!
Jollei se sitten tehnyt niin kuin oravat tekevät, ja varastoinut ne lätyt jonnekin tietopaikkaan. Tai kutsunut paikalle joukon kavereitaan. =)
#8602. torstai, 25. toukokuuta 2006 klo 1.31
Oravat ovat mainioita :)
Orava on muuten Helsingin nimikkoeläin ja missä vain Helsingissä on puustoa ja puistoa talon ympärillä orava tulee mielellään sisälle vieraisille! (Helsingissä on 900 hehtaaria hoidettua puistoja ja siihen pihat vielä päälle joten oravia riittää:))
Oraviin pätee kuitenkin sama sääntö kuin muihinkin ‘kadulla’ tavattuihin eläimiin — ne ovat villieläimiä ja niitä pitää kohdella kunnioituksella ja varoen.
Ruokintaohjeet nappasin Tunturisudesta:
Oravalla on monipuolinen ruokavalio vaikka sen pääravintona ovatkin kasvit. Kuusen ja männyn siementen lisäksi orava syö myös sieniä, marjoja, pähkinöitä ja tammenterhoja siellä missä niitä on sekä vihreitä kasvinosia ja linnunmunia.
En kuitenkaan antaisi pienelle massulle pellavansiemeniä lainkaan, niillä kun on laksatiivinen vaikutus :)
#8603. torstai, 25. toukokuuta 2006 klo 11.38
Enpä aio oravalleni vieläkään tarjota mitään. Saa se nuo muruset syödä, jotka lattialta löytää (pellavansiemeniä niissä ei ole), mutten halua opettaa sitä sille että täällä on aina herkkuja tarjolla. Jonain päivänä kun niin ei enää ole ja jos pikku otus onkin laskenut sen varaan, että täältä aina saa, jos ei muualta, sen voi käydä kettanasti. Varsinkin jos on talvi ja miljoona astetta pakkasta.
#8604. torstai, 25. toukokuuta 2006 klo 11.57
Oho, en kai minä vaan nimittänyt tuota veikkoa tuossa juuri “oravakseni”? Ikään kuin luonnonlapsen voisi omistaa.
#8605. torstai, 25. toukokuuta 2006 klo 19.33
Tuo kiintyminen tapahtuu salakavalasti…;)
Luulen et se järkkäs hipat heti kutsukortit valmistettuaan.
Meillä oli myös kerran Olli-orava. Pesästään pudonnut poikanen joka teki kuolemaa. Soitettiin sit ympäri Suomee kysellen hoito-ohjeita.Sitä piti ruokkia tunnin välein jollain äidinmaidonkorvikkeella.Sitäkin mootoripyörällä iltamyöhällä hakemaan,voi meitä.
Ja kuolihan se sit kuitenkin.Kuka voi hoitaa orvaa tunnin välein.Sitä olis pitänyt kuljettaa mukana.
Töis olis vaan sanonut:Odotatteko hetkisen,hoidan tässä oravaa.
Lapset olivat murtuneita.Hautasimme ylevin menoin Olli-ystävämme.Vielä joskus entisessä kaupungissa käydessämme,hautaa käydään katsomassa.
Että oo ny varovainen!