Vaikka en ame­rik­ka­lai­sessa kult­tuu­rissa mitään muuta niin pal­jon vihaa­kaan kuin isän­maal­li­suu­den ja sen tun­nus­ten heh­kut­ta­mista elo­ku­vissa (kuten USA:n lip­puja Hämä­häk­ki­mie­hessä), niin en edes minä voi Oli­ver Stonen JFK:ssäJFK-elo­ku­van suo­men­kie­li­sen nimen perään lisä­tään yleensä vielä alaot­sikko “avoin tapaus”. ole­vien, iko­nis­ten kuvien tuot­ta­malle lii­ku­tuk­selle mitään. Zapru­derin fil­minKan­nat­taa muu­ten ehdot­to­masti kat­soa tie­to­ko­neella vakau­tettu ver­sio Zapru­de­rin fil­mistä (6,5 Mt:n Quick­Time-muo­toi­nen video), jol­lei sitä joku vielä tähän päi­vään men­nessä ole näh­nyt. näke­mi­nen nos­taa joka kerta nis­ka­kar­vat pys­tyyn. Kun elo­ku­van Jim Gar­ri­son (Kevin Cost­ner) kuu­lee alai­sel­taan, että pre­si­dent­tiä on juuri ammuttu, ja kuva leik­kaa sei­nä­kel­lon sekun­ti­vii­sa­riin, tun­nen kuinka pala nousee kurk­kuun. Ja kun John Ken­nedy nuo­rempi ter­veh­tii isänsä ark­kua, ei sitä palaa enää miten­kään pysty pite­le­mään. #

Jos minä sit­ten taas toi­saalta jos­tain peria­me­rik­ka­lai­sesta ilmiöstä pidän, niin se on vai­no­har­hai­nen suh­tau­tu­mi­nen val­taa­pi­tä­viä koh­taan. En siis tar­koita mitään suo­ma­laista, lie­vää epä­luu­loi­suutta (via Skrubu), vaan tosi­aan­kin sai­raal­loista lähen­te­le­vää para­noiaa. Tämän ajat­te­lun kult­tuu­ril­li­nen ilmen­tymä on kaik­kien näky­vien tapah­tu­mien taus­talla naruja vete­levä, salai­nen kabi­netti, jonka idean Salai­set kan­siot teki hyvin tun­ne­tuksi - jos­kin Salai­set kan­siot häviää JFK:lle aut­ta­mat­to­masti tämän aja­tuk­sen äärim­mil­leen vie­mi­sessä. #

“David Fer­rie: Oh man, why don’t you fuc­kin’ stop it? Shit, this is too fuc­kin’ big for you, you know that? Who did the pre­si­dent, who kil­led Ken­nedy, fuck man! It’s a mys­tery! It’s a mys­tery wrap­ped in a riddle inside an enigma! The fuc­kin’ shoo­ters don’t even know! Don’t you get it?“
“Memo­rable Quo­tes from JFK“
IMDb #

Mutta vaikka näi­den vai­no­har­hai­suu­teen perus­tu­vien ame­rik­ka­lais­ten kult­tuu­ri­tuot­tei­den ystävä olen­kin, en minä silti ole mikään sala­liit­to­ka­heli. Nämä teo­riat kieh­to­vat minua samasta syystä kuin fun­da­men­ta­lis­ti­set uskon­not­kin: täl­lai­set raken­nel­mat käyt­tä­vät tehok­kaasti hyväk­seen ihmis­mie­len vaja­vuuk­sia. Joka kerta kun kat­son JFK:tä, Stone onnis­tuu inten­sii­vi­sellä dia­lo­gilla, pääl­lek­käi­sillä leik­kauk­silla ja kat­so­jan omat aja­tuk­set alleen hukut­ta­valla yksi­tyis­koh­tien vyö­ryllä aikaan­saa­maan toi­mi­van illuusion. Koko emo­tio­naa­li­nen puo­leni on näi­den sil­män­kään­tö­temp­pu­jen jäl­jiltä lopulta täy­sin nujer­rettu niin, että pää­häni voi­daan syöt­tää mel­keinpä mikä tahansa perim­mäi­nen emä­vale, johon ver­rat­tuna kaikki nuo sitä tuke­viksi väri­te­tyt ja vää­ris­tel­lyt yksi­tyis­koh­datStonen JFK:ssä otta­mia tai­teel­li­sia vapauk­sia on ana­ly­soitu ansiok­kaasti “The Assas­si­na­tion Goes Hol­lywood!” -sivulla. ovat pelk­kiä hau­raita murusia. #

Poik­kean tässä vai­heessa het­keksi tie­to­ko­neoh­jel­mien maa­il­maan voi­dak­seni esit­tää tälle ilmiölle mie­len­kiin­toi­sen ver­tauk­sen. #

Ohjel­mis­to­maa­il­massa ehkäpä paha­mai­nei­sim­mat ohjel­mis­to­vir­heet tun­ne­taan pus­ku­rin yli­vuo­to­vir­heinä. Lyhy­käi­sesti ja yksin­ker­tais­taen niissä on kyse siitä, että ohjel­malle annettu syöte - siis esi­mer­kiksi johon­kin kent­tään näp­päi­mis­töllä näpy­telty merk­ki­jono - ylit­tää pituu­del­taan sille ohjel­massa vara­tun tilan. #

Täl­lai­sia ohjel­mis­to­vir­heitä hyväk­si­käyt­täen nok­ke­lan hak­ke­rin on mah­dol­lista saada jär­jes­telmä - siis tie­to­kone - suo­rit­ta­maan sel­lai­sia teh­tä­viä, joi­den suo­rit­ta­mi­sen se nor­maa­listi toi­mies­saan pys­tyy kiel­tä­mään tur­val­li­suus­syistä. Käyt­täjä voi siis peri­aat­teessa syöt­tää tie­to­ko­nee­seen mie­li­val­tai­sesti valit­se­mansa ohjel­man, jonka tar­koi­tus­pe­rät voi­vat teki­jäs­tään riip­puen olla hyvin­kin hai­tal­li­sia jär­jes­tel­män mui­den käyt­tä­jien kan­nalta; esi­merk­kinä mai­nit­ta­koon vaik­kapa vakoi­luoh­jel­mat, jotka vaa­ni­vat pii­lou­tu­neina tie­to­ko­neen muis­tiin, ja kir­jaa­vat salaa ylös kaikki tie­to­ko­neella käsi­tel­tä­vät luot­to­kort­ti­nu­me­rot. #

Jos nyt pala­taan sala­liit­to­teo­rioi­hin ja ihmis­mie­liin, hah­mot­te­le­mani rin­nas­tus lie­nee­kin käy­nyt jo ilmei­seksi: sala­liit­to­teo­ree­tikko pys­tyy loput­to­man tun­tui­sella yksi­tyis­koh­tien vyö­ry­tyk­sel­lään hukut­ta­maan vaja­vai­sen ihmis­mie­len sur­keine, seit­sen­paik­kai­sine lyhyt­muis­tei­neen koko­naan alleen. Tämän seu­rauk­sena ihmi­sen nor­maali kyky vas­tus­taa sisään­tu­le­vaa tie­toa tart­tu­malla sen ris­ti­rii­tai­suuk­siin (joko sisäi­siin, tai ihmis­mie­lessä ennalta ole­vien kanssa val­lit­se­viin) romah­taa. Näin teo­rian lähet­täjä voi vapaasti sala­kul­jet­taa vas­taa­not­ta­jan pää­hän yksi­tyis­koh­tiensa taus­talla ole­via, niitä huo­mat­ta­vasti suu­rem­pia aja­tus­ra­ken­nel­mia, joi­den upot­ta­mi­nen sel­lai­si­naan vas­taa­not­ta­jan mie­leen ei sen ollessa nor­maa­li­ti­lassa onnis­tuisi. #

Tässä ei siis ole kyse aivo­pe­susta, vaan taval­laan ehkä sii­hen­kin osana kuu­lu­vasta osa­tek­nii­kasta, erään­lai­sesta vas­taa­not­ta­mi­seen pakot­ta­vasta lähe­tys­tek­nii­kasta. #

Lie­nee­kö­hän muu­ten JFK Donald Sut­her­landin vii­mei­sin hyvä elo­kuva, jol­lai­sen perään Atso kyseli? #

1.8. 12:48 Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (Salai­set kan­sioit → Salai­set kan­siot) ja lisä­sin vää­ris­te­lyjä lis­taa­van lin­kin sisäl­tä­vän ala­viit­teen.
5.10.2007 19:48 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tek­nii­koita. #

Vaikka en ame­rik­ka­lai­sessa kult­tuu­rissa mitään muuta niin pal­jon vihaa­kaan kuin isän­maal­li­suu­den ja sen tun­nus­ten heh­kut­ta­mista elo­ku­vissa (kuten USA:n lip­puja Hämä­häk­ki­mie­hessä), niin en edes minä voi Oli­ver Stonen JFK:ssäJFK-elo­ku­van suo­men­kie­li­sen nimen...