marginaali

« Peukaloiset | Ding Ding »

Who killed JFK?

maanantaina, 31. heinäkuuta 2006 klo 17:21

Vaikka en amerikkalaisessa kulttuurissa mitään muuta niin paljon vihaakaan kuin isänmaallisuuden ja sen tunnusten hehkuttamista elokuvissa (kuten USA:n lippuja Hämähäkkimiehessä), niin en edes minä voi Oliver Stonen JFK:ssä1 olevien, ikonisten kuvien tuottamalle liikutukselle mitään. Zapruderin filmin2 näkeminen nostaa joka kerta niskakarvat pystyyn. Kun elokuvan Jim Garrison (Kevin Costner) kuulee alaiseltaan, että presidenttiä on juuri ammuttu, ja kuva leikkaa seinäkellon sekuntiviisariin, tunnen kuinka pala nousee kurkkuun. Ja kun John Kennedy nuorempi tervehtii isänsä arkkua, ei sitä palaa enää mitenkään pysty pitelemään.

Jos minä sitten taas toisaalta jostain periamerikkalaisesta ilmiöstä pidän, niin se on vainoharhainen suhtautuminen valtaapitäviä kohtaan. En siis tarkoita mitään suomalaista, lievää epäluuloisuutta (via skrubu), vaan tosiaankin sairaalloista lähentelevää paranoiaa. Tämän ajattelun kulttuurillinen ilmentymä on kaikkien näkyvien tapahtumien taustalla naruja vetelevä, salainen kabinetti, jonka idean Salaiset kansiot teki hyvin tunnetuksi – joskin Salaiset kansiot häviää JFK:lle auttamattomasti tämän ajatuksen äärimmilleen viemisessä.

David Ferrie: Oh man, why don’t you fuckin’ stop it? Shit, this is too fuckin’ big for you, you know that? Who did the president, who killed Kennedy, fuck man! It’s a mystery! It’s a mystery wrapped in a riddle inside an enigma! The fuckin’ shooters don’t even know! Don’t you get it?

Memorable Quotes from JFK

IMDb

Mutta vaikka näiden vainoharhaisuuteen perustuvien amerikkalaisten kulttuurituotteiden ystävä olenkin, en minä silti ole mikään salaliittokaheli. Nämä teoriat kiehtovat minua samasta syystä kuin fundamentalistiset uskonnotkin: tällaiset rakennelmat käyttävät tehokkaasti hyväkseen ihmismielen vajavuuksia. Joka kerta kun katson JFK:tä, Stone onnistuu intensiivisellä dialogilla, päällekkäisillä leikkauksilla ja katsojan omat ajatukset alleen hukuttavalla yksityiskohtien vyöryllä aikaansaamaan toimivan illuusion. Koko emotionaalinen puoleni on näiden silmänkääntötemppujen jäljiltä lopulta täysin nujerrettu niin, että päähäni voidaan syöttää melkeinpä mikä tahansa perimmäinen emävale, johon verrattuna kaikki nuo sitä tukeviksi väritetyt ja vääristellyt yksityiskohdat3 ovat pelkkiä hauraita murusia.

Poikkean tässä vaiheessa hetkeksi tietokoneohjelmien maailmaan voidakseni esittää tälle ilmiölle mielenkiintoisen vertauksen.

Ohjelmistomaailmassa ehkäpä pahamaineisimmat ohjelmistovirheet tunnetaan puskurin ylivuotovirheinä. Lyhykäisesti ja yksinkertaistaen niissä on kyse siitä, että ohjelmalle annettu syöte – siis esimerkiksi johonkin kenttään näppäimistöllä näpytelty merkkijono – ylittää pituudeltaan sille ohjelmassa varatun tilan.

Tällaisia ohjelmistovirheitä hyväksikäyttäen nokkelan hakkerin on mahdollista saada järjestelmä – siis tietokone – suorittamaan sellaisia tehtäviä, joiden suorittamisen se normaalisti toimiessaan pystyy kieltämään turvallisuussyistä. Käyttäjä voi siis periaatteessa syöttää tietokoneeseen mielivaltaisesti valitsemansa ohjelman, jonka tarkoitusperät voivat tekijästään riippuen olla hyvinkin haitallisia järjestelmän muiden käyttäjien kannalta; esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vakoiluohjelmat, jotka vaanivat piiloutuneina tietokoneen muistiin, ja kirjaavat salaa ylös kaikki tietokoneella käsiteltävät luottokorttinumerot.

Jos nyt palataan salaliittoteorioihin ja ihmismieliin, hahmottelemani rinnastus lieneekin käynyt jo ilmeiseksi: salaliittoteoreetikko pystyy loputtoman tuntuisella yksityiskohtien vyörytyksellään hukuttamaan vajavaisen ihmismielen surkeine, seitsenpaikkaisine lyhytmuisteineen kokonaan alleen. Tämän seurauksena ihmisen normaali kyky vastustaa sisääntulevaa tietoa tarttumalla sen ristiriitaisuuksiin (joko sisäisiin, tai ihmismielessä ennalta olevien kanssa vallitseviin) romahtaa. Näin teorian lähettäjä voi vapaasti salakuljettaa vastaanottajan päähän yksityiskohtiensa taustalla olevia, niitä huomattavasti suurempia ajatusrakennelmia, joiden upottaminen sellaisinaan vastaanottajan mieleen ei sen ollessa normaalitilassa onnistuisi.

Tässä ei siis ole kyse aivopesusta, vaan tavallaan ehkä siihenkin osana kuuluvasta osatekniikasta, eräänlaisesta vastaanottamiseen pakottavasta lähetystekniikasta.

Lieneeköhän muuten JFK Donald Sutherlandin viimeisin hyvä elokuva, jollaisen perään Atso kyseli?

1. 1.8. 12:48: Korjasin kirjoitusvirheen (Salaiset kansioit → Salaiset kansiot) ja lisäsin vääristelyjä listaavan linkin sisältävän alaviitteen.
2. 5.10.2007 19:48: Nykyaikaistin tyyliä ja tekniikoita.

1. 1 JFK-elokuvan suomenkielisen nimen perään lisätään yleensä vielä alaotsikko avoin tapaus. ¶
2. 2 Kannattaa muuten ehdottomasti katsoa tietokoneella vakautettu versio Zapruderin filmistä (6,5 Mt:n QuickTime-muotoinen video), jollei sitä joku vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt. ¶
3. 3 Stonen JFK:ssä ottamia taiteellisia vapauksia on analysoitu ansiokkaasti The Assassination Goes Hollywood! -sivulla. ¶

Who killed JFK? on Janin kirjoittama merkintä, joka julkaistiin marginaalissa maanantaina, 31. heinäkuuta 2006 klo 17:21. Merkintä kuuluu luokkiin Elokuvat, tv ja musiikki, Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat ja siihen on lisäksi liitetty nämä tagit: aivopesu, JFK - avoin tapaus, Oliver Stone, puskurin ylivuoto, salaliitot, salaliitto, salaliittoteoria, salaliittoteoriat, Zapruderin filmi. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

Alla olevat kommentit niihin liittyvine tekijänoikeuksineen kuuluvat kunkin kommentin osalta kommentin kirjoittajalle. Kommenttien kirjoittajat vastaavat itse kommenttiensa sisällöstä. Blogin ylläpito ei vastaa muiden kuin niiden kommenttien sisällöstä, jotka se on kirjoittanut.

1. V.
   maanantaina, 31. heinäkuuta 2006 klo 18:54

   Muistanet Mel G.:n ja Julia R.:n tähdittämän Salaliittoteoria-elokuvan? Elokuvahan oli lähtökohdiltaan ihan hauska ja sen tyypin asunto – mahtava sardiinipurkki. Mel G. siinä toimitteli sellaista lehteä kuin Salaliittoteoria (muistelisin) – tuota lehteä olisi kyllä ilo joskus lueskella, mutta harmikseni olen huomannut, että ne odotushuoneet, joissa minä istun ovat varustettuja lähinnä vuoden tai puolentoista vuoden vanhoilla Kodin kuvalehdillä ja Me naisilla.

   Minulla on sellainen tunne, että tästä olen höpissyt aiemminkin, mutta menkööt nyt…
2. Jani
   maanantaina, 31. heinäkuuta 2006 klo 18:58

   En ainakaan muista sinun tuosta aiemmin höpisseen.

   Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä kyseistä elokuvaa. Valitettavasti? Onneksi?

   Jos odotushuoneissa ei olisi pelkkiä akk… naistenlehtiä, niin mistäs me miehet sitten muka tarpeeksi hyvän tekosyyn niiden ajoittaiseen vilkuiluun kaivaisimme?
3. V.
   tiistaina, 1. elokuuta 2006 klo 17:08

   Ostin tuon leffan omaksi Anttilasta vuosi pari takaperin viidellä eurolla. Hintansa väärtti ja jopa enemmänkin. Ei mikään loistava elokuva sinänsä, mutta ne yksityiskohdat, ne yksityiskohdat. Jos halvalla saat, niin osta pois. Toisaalta MTV3 on tarjonnut tota viihdepläjäystä ties kuinka monentena uusintana aina silloin tällöin, että televiisiostakin tuon saattaa nähdä.

   Jännä, ettei niistä odotushuoneiden laareista löydy näitä uusia miehille suunnattuja akkainlehtiä. Lienevätkö sitten kalliimpia vai sisältänevätkö niin asiallisia aiheita, ettei ihmiset jaksa lukea? Olen nähnyt joskus kansia, mutta en koskaan moisia lukenut – pitäisi varmaan testata, ettei kuole kokemattomana.

   Meilläpäin muuten vaikuttaa eräs poliittisesti intoutunut yksilö, joka on ollut ehdolla jokikisissä vaaleissa, kun tiedän. Vaalikampanjointinsa on ollut siinämäärin viihdyttävää, että tekisi mieleni (jos en olisi tosi vakavahenkinen ihminen) jopa häntä äänestää. Siinä nimittäin tyyppi, joka kyllä tietää kaiken salaliitoista Suomen kansaa kohtaan. Vaalimainokset ovat olleet käsin umpitiukkaan tikkukirjaimin kirjoitettuja A4:sia, joissa löydetään kyllä syyliset kaikkeen pahaan mitä nyt vaan voi olla tapahtunut (ja vielä tulee tapahtumaan! Ruhahahhaaa!). Salaiset kansiot jäävät siinä nimittäin toiseksi. Pahus, kun olisi pitänyt arkistoida moiset vaalikampanjoinnin helmet jälkipolville!
4. Jani
   tiistaina, 1. elokuuta 2006 klo 17:36

   En kyllä muista tuota CT:ia alelaareissa nähneeni, mutta hyvä tietää, että siihen kannattaa vitonen investoida, jos kohdalle sattuu! Ihme kyllä en ole nähnyt sitä koskaan myöskään telkkarista, vaikka kyllä minä useimmat huonot elokuvat sieltä koetan katsoa. Tässä tapauksessa tuon näkemättömyys saattaa johtua siitä että se on kolmoskanava joka sitä on näyttänyt. MTV3:lle minä nimittäin eksyn vain hyvin harvoin ja silloinkin yleensä vain vahingossa. Sieltä tulee niin vähän mitään hyvää, tai edes tätä “niin huonoa, että se on hyvää” -lajia, jota harrastan.
5. Harri
   tiistaina, 1. elokuuta 2006 klo 17:49

   Mistä tietää, että CIA ei ole Kennedyn murhan takana? Siitä, että presidentti kuoli.
6. Jani
   tiistaina, 1. elokuuta 2006 klo 17:54

   Auts! X)

Viittauksia tähän merkintään ei vielä ole.

Mikäli jättämäsi kommentti vaikuttaa kadonneen jäljettömiin, lue ohjeet kommentin pelastamiseksi!