Sain jon­kin räkä­tau­din­poi­ka­sen tuos­sa lop­pu­vii­kos­ta. Sikä­li lie­vän, ettei tähän kuu­lu­nut kuu­met­ta, mut­ta pään onte­lot oli­vat täyn­nä lii­ma­mai­sen sit­ke­ää möh­nää. #

Kor­vaan­kin se per­ke­le ilmei­ses­ti meni pesi­mään, kos­ka tasa­pai­noais­ti­ni alkoi per­jan­tai-ilta­na heit­tää ja lau­an­tain ja sun­nun­tain hor­juin tääl­lä kuin huma­lai­nen. Nyt tuo pahin hui­maus on jo onnek­si alka­nut hel­lit­tää. Sen tilal­le tuli sel­lai­nen, että vähäi­sen­kin rasi­tuk­sen myö­tä vasem­mas­sa kor­vas­sa alkaa jum­put­taa kuin Toy­otan taka­pen­kil­lä per­jan­tai-ilta­na. #

Koko­nai­suu­te­na kui­ten­kin siis para­ne­maan päin, which is nice. Edel­li­ses­tä kun­nol­li­ses­ta tau­dis­ta­ni onkin aikaa niin pal­jon, etten edes muis­ta. Erak­ko­nae­lä­mi­sen etu­ja var­maan tämä­kin. #

Kat­se­lin Sor­muk­sen rita­rit pit­käs­tä aikaa. Niin pit­käs­tä itse asias­sa, että se näyt­ti mel­kein uudel­ta, ja kiin­ni­tin jopa huo­mio­ni johon­kin köm­pe­löön leik­kauk­seen, jota en muis­ta aiem­min huo­man­nee­ni. Mie­tin, että mah­taa­ko­han sama leik­kaus olla Special Exten­ded Ver­sio­nis­sa, jota minul­la ei ole (ja jos­ta en tuon viral­li­sem­paa sivua löy­tä­nyt). Muis­te­len jos­kus lues­kel­lee­ni sivua, jos­sa oli lis­tat­tu mel­ko tark­kaan näi­den ver­sioi­den väli­siä ero­ja, mut­ten löy­tä­nyt sitä. #

Galadriel (Cate Blanc­hett) oli kyl­lä pal­jon ärsyt­tä­väm­män teen­näi­nen kuin mitä muis­tin. “Treac­he­rous as the Seas! Stron­ger than the foun­da­tions of the Earth! All shall love me and des­pair!” -koh­taus on tosin tek­ni­ses­sä mini­ma­lis­mis­saan minus­ta edel­leen hyvä, ehkä sik­si­kin, että tuo Blanc­het­tin teen­näi­nen into­naa­tio peit­tyy sii­nä vää­ris­te­tyn äänen alle. #