Hill, Høeg ja Till
#2457. Torstai, 5. lokakuuta 2006 klo 12.21.37, kirjoittanut Jani. 7
“Which Oz character are you?”
Amanda (via benrope)
tuloksen suomennos omani #
Pakko myöntää, että olin ensin lievästi pettynyt tuosta tuloksesta, koska olisin tietysti salaa toivonut olevani Groves tai edes Schillinger, vaikkei minulla jälkimmäisen kanssa kampaajan ja suutarin lisäksi ilmeisesti juuri mitään yhteistä olekaan. Mutta tuon kuvaustekstin luettuani on kyllä pakko myöntää, että sen perusteella tuo tulos osui kyllä hyvin kohdalleen. #
Uhoamisestani huolimatta taisi tämänviikkoinen Oz jäädä minulta näkemättä, jollen ollut ihan sattumalta kelannut sitä videokasettia alkuun siellä nauhurissa kotona. #
Muita kulttuuriuutisia elämästäni: luin Peter Høegin Lumen tajun loppuun. Se alku oli aivan loistava, mutta valitettavasti se runollista lähentelevä ote tuntui jotenkin joko kirpoavan tai menettävän tehonsa melko pian sen alun jälkeen, jo hyvän aikaa ennen Meri-osiota. Salaiset kansiot -tyyppinen vastaus kirjan lähtökohtana olleelle “miksi Esajas kuoli” -kysymykselle oli kyllä sinänsä ihan jänskä, mutta en sitten oikein tiedä miksi se kirjan loppupuolen läpipuskeminen tuntui sellaiselta pakkopullalta kuin tuntui. #
Yritin linja-automatkallani tänne pohjoiseen jälleen kerran päästä sisälle metallimusiikin maailmaan, tällä kertaa kuuntelemalla läpi Rammsteinin studioalbumituotannon vuosilta 1995-2004. No, täytyy sanoa, että konemusiikkielementit (rumpukoneet ja muut syntetisoidut äänet) ja monien kappaleiden reipas tempo olivat puhtaaseen konemusiikkiin tottuneesta tietysti ihan viehättäviä, ja Lindemannin ääni ja saksa sanoitusten kielenä sillä tavalla epäviehättävän rosoisia kuin mistä pidän, mutta jotenkin tämä oli kokonaisuudessaan minusta yllättävän kesyä musisointia. #
Siis, ymmärrän nyt kyllä hyvin sen, jos Rammstein on yläasteikäisten parissa kovaa kamaa, mutta minun makuuni tästä musiikista puuttui särmää. Se ei ollut tarpeeksi aggressiivista. Olin jo aikoinaan MTV:ltä Benzinin kuultuani erehtynyt luulemaan, että se olisi sieltä kevyimmästä päästä, kun sitä kerran tuolla teinikanavallakin soitettiin. Näköjään se kuitenkin edustaakin pikemminkin keskivertoa, jos ei peräti raskainta Rammsteinia. #
Poikabändihän R+ on, eikä muuta. Ja biisit puhdasta poppia, vaikka kuulokuvassa vähän paukkuu ja möyriikin välillä. Kyllähän joku Asche zu Asche mukavasti keikalla laittaa pään liikkeeseen, tai vastaavasti Sonnen raskaampi aloitusriffi - silti ihana saksan kieli saattaa loppupeleissä olla se rankin elementti orkesterin soinnissa.