“In the moment of mad­ness under your angry skies
You are not what you feel - this is insa­ni­ty
From the sha­dows that dar­ken the depths of your angel eyes
No one, not­hing is real - this is insa­ni­ty” #

Tilt feat. Maria Nay­ler: Angry Skies #

Hul­luus on aina ollut minus­ta saman­ai­kai­ses­ti pelot­ta­vaa ja kieh­to­vaa. Edel­li­ses­sä sai­raa­la­kei­kas­sa­ni oli se etu tämän­ker­tai­seen ver­rat­tu­na, että siel­lä ruo­kail­tiin yhtei­sis­sä tilois­sa mui­den osas­to­jen kans­sa, ja pää­sin näke­mään omia­ni pal­jon vai­keam­pien psyyk­kis­ten ongel­mien kans­sa kamp­pai­le­via poti­lai­ta, mikä teki hyvää aina­kin suh­teel­li­suu­den­ta­jul­le­ni, jos ei muu­ta. #

Tääl­lä Kes­ki-Suo­men kes­kus­sai­raa­las­sa avo-osas­to 7 on ilmei­ses­ti kau­ka­na muis­ta psy­kiat­ri­sis­ta osas­tois­ta (jos sel­lai­sia on tääl­lä lain­kaan). Olen koet­ta­nut tark­kail­la sil­lä sil­mäl­lä huo­nee­ni ikku­nas­ta näky­vän raken­nuk­sen ylim­piä ker­rok­sia, joi­den tuu­le­tusik­ku­nois­sa on alem­mis­ta poi­ke­ten kal­te­rit. #

Minä joten­kin yhtä aikaa haluai­sin ja en haluai­si olla sil­lä taval­la hul­lu, että minut­kin pitäi­si oman ja mui­den tur­val­li­suu­den vuok­si luki­ta sisäl­le. En haluai­si, kos­ka ratio­naa­li­nen minä tie­tää, ettei­vät sil­lä taval­la hul­lut voi hyvin. Haluai­sin sik­si, että emo­tio­naa­li­nen minä tie­tää, että sil­lä taval­la hul­lus­sa ihmi­ses­sä se sai­si olla nykyis­tä vapaam­pi, ehkä jopa täy­sin vapaa ratio­naa­li­sen minän orjuu­tuk­ses­ta. #

Edel­li­nen osas­to­jak­so­ni osui yksiin tämän emo­tio­naa­li­sen minä­ni vapau­tu­mis­kai­puun riis­täy­ty­mi­sen kans­sa. Osin se oli ehkä myös seu­raus­ta sii­tä, sil­lä väki­val­lal­la mäs­säi­le­vät aja­tuk­set, joi­ta se toi pää­hä­ni, sai­vat minut huo­les­tu­maan sii­tä mitä voi­si tapah­tua. Täs­tä syys­tä kal­te­rit kieh­to­vat minua: nii­den taak­se luki­taan se, mitä sisäi­set kah­leet eivät enää kyke­ne pite­le­mään. #

Eivät ne väki­val­tai­set aja­tuk­set koko­naan vie­lä­kään ole kai­kon­neet, mut­ta vähen­ty­neet kyl­lä, kos­ka niis­tä tuli hyvin pian arki­sia. Lak­ka­sin pel­kää­mäs­tä väki­val­ta­fan­t­asioit­te­ni todek­sie­lä­mis­tä, kun se ei enää tun­tu­nut vää­jää­mät­tö­mäl­tä. Tätä nykyä ne kuvi­tel­mat ovat entis­tä pie­nem­pi, mut­ta muun minän kans­sa parem­min yhteen­so­pi­va osa per­soo­nal­li­suut­ta­ni. #

Sadis­ti­set ja itse­tu­hoi­set aja­tuk­se­ni ovat hyö­dyl­li­siä työ­ka­lu­ja, joi­ta ilman en ehkä oli­si sel­viy­ty­nyt. Ilman nii­tä en pysyi­si vie­lä­kään kasas­sa. Tus­kin tulen kos­kaan pysy­mään­kään, enkä ole var­ma, että haluai­sin­ko edes. #