marginaali

« Kapteeni Kariluoto ja zen | Paikallisliikenteeseen liittyviä outoja tapoja »

Satakieli laulaa kuuroille korville

maanantaina, 26. helmikuuta 2007 klo 13:08

Katselen uudestaan Kadonneen elämän jäljillä -sarjaa ja huomasin, että sen ensimmäinen ja viimeinen jakso ovat Mike Salisburyn ja kaksi keskimmäistä Neil Nightingalen tuottamia. Mikesta ei löytynyt Googlella äkkiseltään mitään varmaa IMDb-profiilin lisäksi, mutta Neilistä löytyi haastattelu.

Sitä soittaessani sain taas todeta, ettei keskittymiskykyni kerta kaikkiaan vaan riitä pelkkään kuuntelemiseen. Alan välittömästi surffailla jossain ja silloin puhe muuttuu pelkäksi taustameluksi. Tästä syystä minusta ei koskaan ole tullut mitään podcastien ystävää.

Tekstiä lukiessani voin aktiivisesti työskennellä tiedonsaantini tehostamiseksi. Arvostelen jatkuvasti lukemani tärkeyttä ja hypin sen perusteella vähemmän tärkeinä pitämieni osioiden yli, tai kasvatan keskittymisintensiteettiä tärkeinä pitämieni osioiden kohdalla.

Puhetta kuunnellessani minulla ei ole yhtä sujuvaa mahdollisuutta hyppiä eteen- ja taaksepäin. Lukiessani voin tehdä sen silmien liikkeillä paljon täsmällisemmin ja nopeammin kuin mihin soitto-ohjelman hallinta hiirellä antaa mahdollisuuden.

Täytyy vielä kokeilla sitä tosi-podcast-miesten tyyliä, eli kopsata tuo haastattelu kannettavaan soittimeen ja kuunnella se matkalla jonnekin.

Satakieli laulaa kuuroille korville on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa maanantaina, 26. helmikuuta 2007 klo 13:08. Merkintä kuuluu luokkiin Elokuvat, tv ja musiikki, Meemit ja linkit, Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat ja siihen on lisäksi liitetty nämä tagit: keskittymiskyky, kuunteleminen, lukeminen, Mike Salisbury, Neil Nightingale, podcastit. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

1. Jani
   maanantaina, 26. helmikuuta 2007 klo 20:08

   Brittiläisen luonnontieteellisen museon sivuilla on Mike Salisburyn ja apulaistuottaja Johnathon Keelingin esitelmä Nisäkkäiden maailma -sarjan kuvauksista. Kestoa sillä on tunnin verran, ja siihen sisältyy paljon pätkiä itse sarjasta. Kannatti katsoa!

   Olin havaitsevinani hauskan visuaalisen vitsin aikavälin 35:00-36:00 ihan loppupuolella: Mike vastaa yleisökysymykseen siitä miten kameramiehet onnistuvat pitämään eläimet kuvassa niin hyvin sanomalla että kyse on yksinkertaisesti taidosta, kyvystä siirtää tähtäintä eläimen liikkeitä osin ennakoidenkin ja pitää samalla tarkennus kohdallaan - ja samalla häntä kuvaava kamera liikahtaa pitkästä aikaa ja kuva menee epätarkaksi ihan hetken ajaksi.

Viittauksia tähän merkintään ei vielä ole.