Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jillä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jakso ovat Mike Salis­buryn ja kaksi kes­kim­mäistä Neil Nigh­tin­galen tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa IMDb-profiilin lisäksi, mutta Neilistä löy­tyi haas­tat­telu. #

Sitä soit­taes­sani sain taas todeta, ettei kes­kit­ty­mis­ky­kyni kerta kaik­ki­aan vaan riitä pelk­kään kuun­te­le­mi­seen. Alan välit­tö­mästi surf­failla jos­sain ja sil­loin puhe muut­tuu pel­käksi taus­ta­me­luksi. Tästä syystä minusta ei kos­kaan ole tul­lut mitään podcastien ystä­vää. #

Teks­tiä lukies­sani voin aktii­vi­sesti työs­ken­nellä tie­don­saan­tini tehos­ta­mi­seksi. Arvos­te­len jat­ku­vasti luke­mani tär­keyttä ja hypin sen perus­teella vähem­män tär­keinä pitä­mieni osioi­den yli, tai kas­va­tan kes­kit­ty­mi­sin­ten­si­teet­tiä tär­keinä pitä­mieni osioi­den koh­dalla. #

Puhetta kuun­nel­les­sani minulla ei ole yhtä suju­vaa mah­dol­li­suutta hyp­piä eteen- ja taak­se­päin. Lukies­sani voin tehdä sen sil­mien liik­keillä pal­jon täs­mäl­li­sem­min ja nopeam­min kuin mihin soitto-ohjelman hal­linta hii­rellä antaa mah­dol­li­suu­den. #

Täy­tyy vielä kokeilla sitä tosi-podcast-mies­ten tyy­liä, eli kop­sata tuo haas­tat­telu kan­net­ta­vaan soit­ti­meen ja kuun­nella se mat­kalla jon­ne­kin. #

Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jillä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jakso ovat Mike Salis­buryn ja kaksi kes­kim­mäistä Neil Nigh­tin­galen tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa...