Kos­ka kau­pan­käyn­ti tava­roil­la vaa­ti­si ihmis­kon­tak­te­ja, se ei minul­ta käy kovin hel­pos­ti, joten aloi­tin tava­roi­den vähen­tä­mi­sen huus­hol­lis­ta­ni siir­tä­mäl­lä nii­tä häk­ki­va­ras­toon. Aina­kin ne on siel­tä astet­ta hel­pom­pi sit­ten siir­tää edel­leen jon­ne­kin tar­vit­taes­sa, eivät­kä­hän ole tääl­lä tur­haan pölyä kerää­mäs­sä. Video­nau­hu­rin, kai­u­tin­te­li­nei­den, yhden put­ki­näy­tön ja kir­ja­hyl­lyn ver­ran vähem­män sitä on nyt tääl­lä. Kai­ut­ti­met toi­mi­tin tuos­sa eili­saa­mu­na veli Jan­nel­le. #

Sen häk­ki­va­ras­ton kans­sa värk­kää­mi­nen on aina mel­koi­nen ope­raa­tio, kun se on niin täy­si, että pie­ni­kin muu­tos tilan­tees­sa (joko uuden tava­ran tuo­mi­nen sin­ne tai jon­kin siel­tä pois otta­mi­nen) vaa­tii aina laa­jo­ja uudel­leen­jär­jes­te­ly­jä. Se taas tar­koit­taa sitä, että vähin­tään puo­let tava­rois­ta täy­tyy pur­kaa siel­tä häkis­tä sii­hen ahtaal­le käy­tä­väl­le, jos­ta ne vas­ta voi sit­ten latoa takai­sin yhtä tiu­kas­ti kuin ne oli­vat­kin. #

Se on työ­läs­tä, mut­ta samal­la hyvin tyy­dyt­tä­vää, sil­lä jos­tain syys­tä tuos­sa tou­hus­sa esi­neet tun­tu­vat teke­vän poik­keuk­sel­li­sen vähän sitä vit­tu­mais­ta vas­ta­rin­taa, jota ne yleen­sä har­joit­ta­vat. Kai­kel­le tun­tuu löy­ty­vän oma paik­kan­sa, johon se juu­ri ja juu­ri solah­taa, kun­han sen pai­kan antaa muo­dos­tua rau­has­sa kasaa­mal­la sin­ne varas­toon ensin nii­tä tava­roi­ta, joil­le se paik­ka siel­lä jo on. #

Tuli samal­la imu­roi­tua­kin tääl­lä taas pit­käs­tä aikaa. Mie­tin sii­nä, että mikä jär­ki se tuom­mo­ses­sa imu­ris­sa­kaan on. Vitut­taa se ääni, ja se imu­roin­ti­han nos­tat­taa pölyä, toi­sin kuin aina­kin olet­tai­sin mopin teke­vän. Jos­tain syys­tä Aller­gia- ja ast­ma­lii­ton sii­vous­oh­jeis­sa ei kyl­lä edes mai­ni­ta mop­pia, vain imu­ri. #

Pöly­jä pitäi­si vie­lä pyyh­kiä, kun mei­naa taas nok­ka men­nä tuk­koon aina illal­la. #