Aamu­pa­lal­la oli mel­ko hil­jais­ta, moni oli pois­sa. En taas muis­ta osal­lis­tuin­ko kes­kus­te­lui­hin. #

Ryh­miä ei ollut, joten tein Pyt­ha­go­ras­ta. Ete­nin­kin. #

Menin syö­mään tyt­tö­jen kans­sa, mut­ta mei­na­sin unoh­taa kes­kus­te­lu­teh­tä­vän, kun syö­des­sä kes­ki­tyn yleen­sä lap­pa­maan ruo­kaa naa­maa­ni ja sil­loin on han­ka­la puhua (“Can’t talk. Eating.”), tai aina­kin kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­den kan­nal­ta se on ikä­vää. “No sphp­he on sphp­hil­lä­lail­la…” *ruo­ka­mu­rusia sin­koi­lee vas­ta­puo­len naa­maan* #

Kävin ilta­päi­vä­kah­vi­pöy­däs­sä, osal­lis­tuin kes­kus­te­luun elo­ku­vis­ta ja tv-sar­jois­ta. En mai­nin­nut Godzil­laa enkä Night of the Living Dea­dia, joten avoi­muu­des­sa­ni on vie­lä työs­tet­tä­vää. #

Tapa­sin oma­hoi­ta­jan. Koros­tin tyy­ty­väi­syyt­tä­ni sii­hen, että nyt hom­ma vai­kut­taa sel­lai­sel­ta mitä olen alus­ta asti odot­ta­nut. Kar­toi­tet­tiin haas­teel­li­sia aluei­ta­ni ja suun­ni­tel­tiin lisää nii­tä koet­te­le­via teh­tä­viä. #

Käve­lin kol­le­gan kans­sa Sel­loon, tai osan mat­kaa kah­den­kin -. #