Päivä 22 päiväosastolla
#17502. Keskiviikko, 16. maaliskuuta 2011 klo 19.07.12, kirjoittanut Jani. 2
Aamupalalla oli puhetta Facebookista, kyllähän minä siitä jotain tiedän. #
Kympin ryhmä oli levyraati. Saatiin itse valita kappaleet. Tein aika turvallisen valinnan sikäli, ettei se ollut kovinkaan henkilökohtainen: O Fortuna Orffin Carmina Buranasta (netissä sen voi kuunnella ainakin Kalifornian yliopiston kuoron ja sinfoniaorkesterin esityksenä). Tosin O Fortunan sanat koen kyllä henkilökohtaisesti hyvinkin merkityksellisiksi. #
Jännitin aika paljon, enemmän muiden valintoja arvostellessani kuin oman kappaleeni takia, siksi, että siinä oltiin mielestäni aika hyvin ongelmani ytimessä: puhdasta mielipiteiden ilmaisua vailla mitään konkreettista mihin ankkuroida sanomisiaan. Myöhemmin toimintaterapeutin luona arvostelin suoriutumiseni tuossa levyraatitilanteessa välttäväksi. #
Toimintaterapeutin kanssa harjoiteltiin äänen korottamista. Voi hyvä jumala miten tuskallista se minulle on! Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olin siihenkin aidosti motivoitunut. Siis että vaikka jälleen arvostelisin suoritukseni korkeintaan välttäväksi, en sentään tuntenut niin musertavaa häpeää pelkästä yrittämisestä, että olisin pyytänyt harjoittelun keskeyttämistä tai ainakin, ettei sitä enää tämän jälkeen tehtäisi. #
Eilen omahoitajalta saamani kotitehtävä liittyy sekin tähän: minun pitää laulaa. Täällä kotona yksikseni, musiikin mukana. Sitä minä teen tässä parhaillaan, mutta keskittyminen on kirjoittamisen takia vähän hankalaa. Mutta kun saan tämän valmiiksi, yritän kunnolla. Valitsin harjoitusmateriaaliksi Depeche Moden Violatorin, puolittain siitä luulosta, että Gahanin Taavetin ääniala on kokoelmistani ehkä lähinnä omaani, ja puolittain siitä toivosta, että ääneni olisi edes vähän yhtä miehekäs. #
Lempilaulajistani puheen ollen: näin viime yönä unta, että Björk synnytti jonkinlaisen avaruusoliomutantin, joka tappoi kaikki Marvelin supersankarit. (No niin, tätä tämä taas on kun olen nielaissut motillisen kahvia.) #
Osaston jälkeen kävin Sellossa etsimässä mustia Adidaksen ulkoiluhousuja, sillä Prismassa niitä ei ollut. Taskussa minulla oli Metrosta leikkaamani 40 prosentin alennuskuponki Anttilaan, mutta Anttilassa vedin vesiperän. Kolusin urheiluliikkeet, ja Intersportin Megastoresta löysinkin yhdet mustat Arirakset, mutta ne olivat muotoilultaan nahkahomot (sovitin). Olisin ollut jopa valmis maksamaan niistä rosvotun 40 euroa, jos ne olisivat olleet yhtä hyvät kuin nämä vanhat. #
Hain Prismasta Leaderin After Recovery Drinkiä ja American Pro Wheytä. Ehdin Y-junaan ja siellä täyttelin loputtoman pitkän kyselyn lähijunien turvallisuudesta. Nostin tärkeimmäksi turvallisuusuhaksi liukkauden. #
Kotipaikkakunnalla kävin Citymarketissa ja kuinka ollakaan, löysin sieltä poistosta Umbron ulkoilupuvun mallia melkein presiis sama kuin tuo vanha Adidas, hintaan 25 euroa. #
[…] isän juomisesta ja vanhempien riitelystä. Olen aika varma, että se liittyy tähän pariin viime päivään sisältyneeseen äänenkäyttöharjoitteluun. #Teoriani menee näin: vaikeneminen oli minulle lapsuudenympäristössä […]