Karvojen katkomista
#1639. Torstai, 27. lokakuuta 2005 klo 11.39.05, kirjoittanut Jani. 6
Studio Julmahuvi on julkaistu DVD:llä. #
Makaan ja mietin, miten paeta tätä oloani nyt, kun olen tässä kuussa haaskannut jo aivan liikaa rahaa elokuviin ja ruokaan saamatta kuitenkaan siitä sitä tarvitsemaani rauhaa, enkä myöskään saa itsestäni tällä hetkellä irti mitään, minkä viitsisin kirjoittaa tänne, koska kaikki tuntuu turhalta. #
Näin unta Hessu Hopo -sarjakuvasta, jossa Hessu päätti ruveta sarjakuvapiirtäjäksi, ja mietti koko yhden sivun mittaisen sarjakuvan ajan, mistä ihmeestä löytäisi aiheen sarjakuvalleen, eläen samalla elämäänsä, jonka sarjakuva ironisesti osoitti olevan täynnä kaikenlaisia tapahtumia (esimerkiksi konnien nappaamista Superhessuna). #
Näin myös unta, jossa ostin kuuden kananmunan rasian, mutta huomasin kotona, että ne olivat jo valmiiksi särkyneitä ja alkaneet pilaantua, jokainen. #
Myöhästyin tiistaina terapiasta, koska minun piti nostaa automaatista rahaa sen maksamista varten, ja joku ämmä kiilasi eteeni, vaikkei ollut edes yhtä kovassa kiireessä kuin minä, ja vaikka olikin tavallista eteenkiilaajaa ripeämpi, myöhästyin linja-autosta sen takia juuri ne kriittiset vitun kaksi sekuntia, jotka olisin tarvinnut ehtiäkseni kulman takaa huitomaan kädelläni kuskille näyttämättä idiootilta. #
Miten vitussa se auto, jolla normaalisti menee viisi minuuttia matkalla lähtöpysäkiltään Keltinmäkeen, ehtii päiväaikataulun vaihtuessa ilta-aikatauluun sieltä tänne nollassa sekunnissa? Ja miksi vitussa se tekee sen silloin, kun minä olen kaksi sekuntia myöhässä? #
Tosiasiassa olen kyllä tyytyväisempi noiden kahden täältä ajavan auton nykyiseen tahtiin, sillä aikaisemmin 27 oli aina kymmenen minuuttia jäljessä ja 12 tuli nollassa sekunnissa jolloin siitä myöhästyi aina, kun taas nykyisin ne tulevat kumpikin kohtuullisen kolmen minuutin ikkunan sisällä. #
Enkä taaskaan sanonut mitään. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]12:13[/klo] Lisäsin maininnan toisesta unesta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Kunnon tilitystä. JA linja-autojen liikkuminen normaalissa aika-avaruudessa on mahdotonta. Itseasiassa, kun vahtasin sen H.Potter leffan, jossa ajeltiin sillä poikittaislinjalla se ei olennaisilta osiltaa eronnut Alpua-Ruukki vakiovuorosta. Oma pysäkkini sijaitsee käteväst 10 km edellisestä aikatauluun merkitystä pysäkistä ja ja seuraava aikataulutettu pysäkki on 5 km päässä. Omaa pysäkkiä ei ole tietenkään merkitty. Aikataulun mukaan linjavaunu suorittaa tämän matkan 10 minuutissa, muttei siitä kovin kummia johtopäätöksiä kannata vetää: bussi ilmaantuu pysäkilleni melko satunnaisesti. Pitäs varmaan tilata Aku Ankka ja ostaa otsalamppu, niin ei menis koko elämä pysäkillä töröttäessä.
Että osaapa se allekirjoittanutkin. Tilittää:)
Niin oli, oikein hyvin tilitetty, sielläkin!
Pysähdykset viidentoista kilometrin matkan välivaiheilla olevalla pysäkillä on kyllä varmaan jo tosi hankala ennustaa jos niitä ei ole aikataulussa kuskille määrätty. Tuon 27:n tännematkan kestoksi on aikatauluun merkattu rupuiset viisi minuuttia, mutta niinpä se vain aikaisemmin sai siihen jotenkin tuhraantumaan pahimmillaan viisikintoista minuuttia, kunnes siis nykyisin tekee sen parhaimmillaan tuolla lailla nollassa sekunnissa.
… ja ja kaikkihan tuntuu turhalta, kun kaikki on turhaa. Se kolmas suklaalevy yleensä auttaa minut sen asian yli, sikäli jos tästä tosi terveellisestä neuvosta on apua. Ihoni on tullut samettisen kuulaaksi viikkokausiksi.
Yllättäen eilen eräs asiakas oli niin mukava ja pakkoleppoisa, että tuli itsekkin (ihan väkisin!) hyvälle mielelle. Oonkin aatellut, että alan soittelemaan sille jostain tikusta asiaa, jahka maailma alkaa mustua astetta laadukkaammasti seuraavan kerran.
Täällä minä jo valmiiksi kamppailen makeannälän kanssa, ja sinä houkuttelet minua suklaalevyillä! Ei mitään mahdollisuuksia vastustella. Jotain on pakko saada. Lurps.
Joo - vapauta sinäkin sisäinen eläimesi! Tekisi kaikinpuolin hyvää, jos vielä löytäisi sen jälkikäteisen suursyylisyyden katkaisimen jostain. Olen tökkinyt itseni mustelmille, mutten ole vielä sitä löytänyt. Onneksi tilannetta voi aina lievittää ottamalla hieman lisää suklaata. Tai lettuja. Nyt hieman nälättää ihteäkin…
No niin, nytpä mulla on suklaata, eikä siinä vielä kaikki. Hain myös niitä noitapillejä!