Kärsimykset LOPPUVAT PIAN!
#1687. Keskiviikko, 16. marraskuuta 2005 klo 14.03.09, kirjoittanut Jani. 11
Ensimmäinen valintani tuntuu osuneen nappiin: soitin siis aamulla valitsemani asianajajan toimistoon, ja kanslisti oli hyvin ystävällinen ja lupasi, että minuun otettaisiin yhteyttä. Sitä odotellessani rupesin ahdistumaan ja niinpä hätäännyin jo tiedustelemaan sähköpostitse toisenkin asianajajan palveluita. #
Olin menossa kauppaan jotain tehdäkseni, jottei tarvisi vain odotella ja ahdistua entisestään, kun asianajaja soitti. Hänkin oli minusta heti oikein ystävällisen, joskin silti myös tehokkaan oloinen. Tiedustelin heti kärkeen tuosta kovasti rassanneesta huolestani, ja kuten arvelinkin, se paikkakuntien välillä kruisailu olisi ongelma - mutta se pystyttäisiin onnekseni hoitamaan sillä lailla, että hommat valmistellaan täällä päässä ja asianajajani etsii sitten sopivan asiahenkilön, joka hoitaa hommat toisella paikkakunnalla. #
Kävin heti saman tien toimittamassa sinne tarvittavat paperit (haasteen ja selvitykset varallisuudesta, eli -tomuudesta) ja kävin samalla YTHS:llä maksamassa laskun ja varaamassa pitkästä aikaa myös ajan psykiatrille. Matkalla Jehovan todistaja -sisaret nakkasivat kouraani “kärsimykset LOPPUVAT PIAN!” -esitteen, mikä oli minusta aika koomista. #
Asianajajan kansliassa hikoilin kuin sika ylitoiveikkaassa vaatetuksessani (lumesta huolimatta lämpötila on vain nollassa) ja häpesin lattialle maihareistani jääneitä, järkyttäviä rapajälkiä. #
Nyt on hyvä mieli. Tuo asia tuntuu olevan niin hyvässä hoidossa kuin olla voi. Tokihan tämänhetkiseen mielialaan vaikuttaa sekin, että hoidin kerralla taas enemmän asioita kuin koko edellisen puolen vuoden aikana yhteensä ja leijun siitä suoriutumisen jälkeisessä euforiapilvessä. #
Voimia Jani, kyllä tästä selvitään. Suomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven…
Toinen vaihtoehtohan on tehdä täyskäännös ja edetä jälleen.
Kyllä asiat järjestyy, usko pois.
Totta, kaikki asiat järjestyy, hyvin tai lopullisesti. No siis sinänsä, hyvin tämä loppuu. Varsinkin kunhan loppuu.
Olet sinä urhea ja reipas poika. Minä en varmaan kykenisi tekeen mitään. Hienoa, että sait asioita hoidettua. Eiköhän se siitä sitten lähde rullaamaan. Toivottavasti hyvin :)
Se on aina mukavaa huomata, kuinka asioiden hoitaminen (oli ne sitten mitä tahansa ne asiat) nostavat mielialaa. Kunpa vain muistaisi sen silloinkin, kun pitäisi hoitaa kaikkea mutta ei jaksa :)
Vihjailiko asianajaja mitään siitä, miltä tilanne näyttää?
Kiitoksia kannustuksesta, ystävät!
L.B.: Eipä vielä tässä vaiheessa ollut minkäänlaisia arvioita, kun ei varsinaisesti vielä upottu sen tarkemmin jutun yksityiskohtiinkaan.
Vaikka mielialani aina tällä tavalla asioiden hoitamisen jälkeen onkin jopa luonnottoman korkealla, niin en silti saa siitä minkäänlaista potkua niiden hoitamiseen etukäteen. Siitä syystä en ehkä myöskään koskaan ole ollut mikään urheilun ylin ystävä; suoritusta seuraava kehon tuottama mielihyvä ei yksinkertaisesti vaikuta etukäteen niin, että se saisi minut pinnistelemään sen saavuttamiseksi. En kyllä tajua, miten olen jaksanut kuntoiluharrastustani näinkin kauan.
Tai tajuan: tein siitä osan rutiinejani, ja koska olen lähes pakkomielteisesti rutiineissa pitäytyvä tyyppi, myös kuntoilu on jatkunut sen voimalla.
Lukaisin juuri nämä viimeisimmät merkinnät. Tsemppiä täältäkin, uskon että sinut todetaan lopuksi syyttömäksi ja mallikansalaiseksi.
Mallikansalaista minusta tuskin saa tekemälläkään, mutta kiitoksia kumminkin! :)
*tukirutistus*
Kiits!
[…] Olen pettynyt! Tästä olisi voinut tulla joulunodotuksen suosituin peli: arvaa mitä blogilistalla mainostetaan, kun sinne saavutaan Marginaalista (asianajajia?), PA:sta (seuranhakupalveluita?), Turistista (Kultasepänliikkeitä?) yms.? […]