Outoja tapoja
#1864. Tiistai, 17. tammikuuta 2006 klo 12.39.40, kirjoittanut Jani. 13
Vastaan haasteeseen (näköjään myös Lord heitti haasteella ja myöhemmin Juhakin) ja haastan edelleen Carmabalin, Kuraattorin, Pikku Hiiren, Outin ja Uguksen. Myös Pälli saisi päivittää pitkästä aikaa, ja tässähän siihen olisi oiva tekosyy! #
Tässä on mukana uusintoja, koska omituisuuksistani kertominenhan ei ole minulle suinkaan mitään uutta. #
- Joskus joku laulu jää soimaan päässä. Tässäkään en kuitenkaan voi sortua tavanomaisuuteen, vaan minun täytyy sämplätä päässäni siitä laulusta pätkä, jota sitten looppaan loputtomiin. Esimerkiksi:
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi. #Toisinaan ei tarvita edes musiikkia, vaan jo se, että kuulen jonkin riittävän rytmikkään sanayhdistelmän, riittää siihen, että se jää soimaan päähän. Tyyppiesimerkkejä tällaisesta ovat ulkomaalaiset urheilijannimet, kuten vaikkapa upeaa nimeä juosten kantava Hicham El Guerrouj, eli kotimaisittain Hidzam elgeruus:
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus. #Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus. - Joskus saan yhtäkkisiä, positiivisia jännityskohtauksia, jolloin jännitän kaikki kynnellekykenevät lihakseni niin, että koko vartaloni tärisee ja suuni vääntyy mielipuolisuutta muistuttavaan virnistykseen. Varsinkin vuoteessa, peiton alla tällä tavalla täristessä on hyvä mieli.
- Kouluaikoina ihmettelin niitä tyyppejä, jotka tärisyttivät jalkaansa koko ajan. Kun sitten mieleni rupesi repeilemään, huomasin, että jalan tärisyttäminen on kätevä keino häiritä omia aivoja niin, etteivät ne kykene keskittymään elämän kurjuuteen aivan täydellisellä tehollaan. Nykyään tärisytän jalkaa jatkuvasti tässä istuessani jo ihan automaattisesti enkä edes kykene estämään sitä.
- Jalan tärisyttämistä huomattavasti tehokkaampi tapa oman aivotoiminnan häiritsemiseen on pään lyöminen. Mikään ei rauhoita mieltä niin kuin rytmikäs, avvokämmenellä otsan tai ohimon seudulle tapahtuva jatkuva, tasainen moksiminen. Nykyisin turvaudun tähän helpotukseen enää vain harvoin.
Kokeilen silloin tällöin myös heijaamista, mutta se ei nähtävästi ole riittävän virikkeellistä varatakseen aivokapasiteettiani tarpeeksi, jotta saisin siitä helpotusta. - Kirjoitan äärirehellistä päiväkirjaa verkkoon, missä kuka tahansa voi lukea sen ja päästä perille esimerkiksi omituisista tavoistani.
(Okei, tämä oli keinotekoinen, mutta yhdistin kaksi ensimmäistä, jotta sain mainita tämän, koska meiltä tahtoo varmasti unohtua, ettei tämäkään nyt kuitenkaan ihan kaikkien ihmisten harrastamaa hommaa ole eikä tule olemaankaan.)
“Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.” #
Eli käytännössä: linkitän kuusi ihmistä heti merkinnän alkuun, en käy erikseen kommenttilaatikoissa ilmoittelemassa, unohdan melkein kopioida säännöt, kopioin ne sitten merkinnän loppuun ja silleen. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]13:41[/klo] Lisäsin tehtävänannon ja maininnan sovelluksistani.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15:09[/klo] Lisäsin maininnan Lordin haasteesta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19.1. 0:52[/klo] Lisäsin maininnan Juhan haasteesta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ah, olisin voinut itsekin mainita jalan tärisyttämisen, josta sain varsinkin lukiossa kuulla, että se on outoa. Mutta kun olen aina tehnyt niin. Se ei ole edes mitään “aivotoiminnan häirintää”, vaan ihan refleksinomaista liikettä, jota nyt vain tulee ihan huomaamattaan tehtyä :P
Onkohan tuo minun tärisytykseni sitten jotenkin erilaista, kun minä nimenomaan tietoisesti rupesin tekemään sitä, kun olin hyppimässä seinille? Vai onko niillä, jotka ovat tehneet sitä “aina”, kyse samanlaisesta keinosta purkaa hermoärsytystä, mutta vain varhaisemmassa vaiheessa tapahtuneesta tuon keinon keksimisestä?
Yksi, neljä ja viisi ovat minullekin tuttuja. Mutta häh, mitä OUTOA viitosessa on :D
Eihän siinä meille olekaan :)
Mun jalan tärinän äiti on nimittänyt onnenjalaksi, koska se vispaa kuulemma silloin, kun olen selkeästi onnellinen.
Minäkin harrastan tuota kakkoskohtaa toisinaan. Se on kivaa.
Siis se jalan tärinä. Varsin kiintoisa huomio, mitä olisi mukava laajemminkin tutkia.
Yritin sitä itse muutamankin kerran, mutta sitä ei saa millään automaattiseksi vaan sitten täytyy keskittyä siihen jalkaan, eikä se ole rentoa vaan jännittynyttä ja pian väsyy jo koko hommaan.
Mieluummin siirtelen isovarvasta jatkuvasti viereisen varpaan päälle.
norsis: Onnenjalka! Kuinka herttaisen vanhankansamainen nimi sille! :)
anon.: Muistaakseni sitä helpottaa, jos siinä jalan päällä on jotain painoa. Se jalka alkaa melkein itsestäänkin vispaamaan, kun sitten ei nostaa kantapäätä ilmaan ihan niin ylös kuin se menee, vaan sillä tavalla puolitiehen. Tämä toimii varsinkin, jos polvella istuu lapsi. Olen itsekin pienenä istunut polvella ja sanonut aaaaaaaaaaa-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a-a, ja sekös oli hauskaa!
Minulla tuo on omiutunut kokonaan oikealle jalalle. Vaikka vasemmankin jalan kyllä saan samalla tavalla rennosti vispaamaan, niin se ei tunnu yhtä luontevalta, vaan kohta huomaan sen vaihtuneen takaisin oikeaan ihan itsestään. Muistan kyllä, että kun kouluaikoina itse yritin jälijitellä tuota, niin se tuntui minustakin keskittymistä vaativalta ja täysin käsittämättömältä, että joku voisi automatisoida sen.
Hetkinen, mitenkäs tuo varpaiden siirtely nyt kuulostaa jotenkin tutulta?
Ah, natinan varpaat.
Outo haaste…
Vastaan Janin haasteeseen. Näyttää tosin siltä että ne ketkä olisin itse haastanut tehtävänannon mukaisesti, on jo haastettu, joten valitan etten saa haastetta leviämään.
“Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälke.…..
Jani. Ne on oikein hyvät varpaat.
Taatusti. Minäkin haluaisin kyetä hallitsemaan varpaita liikuttavat lihakseni noin hyvin!
[…] Olen eilisestä saakka yrittänyt kuumeisesti miettiä, mitä omituisia tapoja minulla on. Syyllinen tähän aivojen rasitukseen on Jani*, joka haastoi minut mukaan meemiin. Ilmeisesti omien omituisuuksiensa huomaaminen on hirveän vaikeaa, koska minulla on ollut niin paljon hankaluuksia viiden kohdan keksimisessä, tai sitten minä olen poikkeuksellisen normaali. Kun pyysin Jannelta apua, sain vastaukseksi kommentin “Ei sulla ole omituisia tapoja, ne on kaikki ihania”, mutta uskon sen olleen epätoivoinen yritys paeta koko tilanteesta. […]