V niin kuin Viikonloppuviisitoista
#2061. Perjantai, 17. maaliskuuta 2006 klo 13.16.44, kirjoittanut Jani. 12
- “Moneltako menet nukkumaan?
- Valvotko usein? Jos valvot niin mikä pitää sinut hereillä?
- Mitä teet jos uni ei ota tullakseen?
- Montako tuntia yleensä nukut öisin? Vaihteleeko unen määrä paljonkin? Nukutko mielestäsi riittävästi?
- Onko sinulla mielinukkuma-asentoa? Nukahdatko tiettyyn asentoon?”
- En ruukaa katsoa kellosta nukkumaanmenoani. Harvemmin kuitenkaan ennen kymmentä. Useimmiten ehkä puoliltaöin. Joskus en koko yönä.
- Valvon usein, yleensä noin kerran vuorokaudessa. Pysyn kyllä yleensä hereillä ihan ilman mitään apukeinojakin.
- Kiepun ympäri vuoteessani ja rasitun. Ääritapauksessa nousen ylös ja käynnistän tietokoneen.
- Yleensä kaksitoista tuntia. Ei se oikeastaan paljoakaan vaihtele, mutta jos vaihtelee niin enemmän kahtatoista vähemmän suuntaan. Nukun mielestäni riittävästi.
- Mahallani, kasvot sivullepäin, kasvojenpuoleinen käsi sikiöasennon tavoin nyrkissä suun lähellä, niskan takana oleva käsi lähes suorana, jalat suorana. Siis näin:
- “Näetkö unia? Muistatko unesi?
- Uskotko unien tulkintaan/tulkitsetko unia?
- Oletko kokenut selkounia, valveunia tai unihalvauksia?
- Onko sinulla jotain sinulle tyypillistä toistuvaa kuumeunta?
- Käveletkö unissasi?”
- Näen unia. Muistan vaihtelevasti, yleensä vain välähdyksiä sieltä täältä.
- Kyllä/kyllä. Ei siinä mitään mystista ole. Ihan alkeispsykologiaa.
- Sekounia ja selväunia kyllä, valveunia ja unihalvausta en.
- Se, kun paksu, pullea nyrkki puristaa hiusta.
- En.
- “Moneltako heräät?
- Yksi, kaksi vai useampi herätyskello? Kello, kelloradio, kännykkä tai ehkä jopa kukko? Vai heräätkö sisäisen kellon herättämänä?
- Onko sinun helppo herätä? Pomppaatko heti pystyyn vai tykkäätkö torkkutoiminnosta?
- Millainen olet aamuisin? Huonotuulinen ja hiljainen vai aktiivinen ja puhelias?
- Mitä heräämisen jälkeen: kahvi ja aamun lehti, suihku ja kuteet niskaan vai ehkä koiran ulkoiluttaminen tai salilla käynti?”
- En katso heräämistäkään kellosta. Harvemmin kuitenkaan ennen seitsemää. Yleensä lähempänä kahtatoista, harvemmin yli sen.
- Herään sisäisen kellon herättämänä. Silloin, jos pitää herätä johonkin aikaan, käytän kännykän herätyskelloa. Minä vihaan herätyskelloja. Minä vihaan heräämistä.
- Vaihtelee. Toisinaan saan päälle semmoisen putken, että nousen monena aamuna peräkkäin konemaisesti heti herättyäni, mutta viime aikoina on taas alkanut mennä siihen, että makaan maailman paino päälläni tuntematta mitään halua tai syytä nousta vuoteesta.
- Väsynyt.
- Vuoteen kerääminen. Hampaiden harjaaminen ja aamupissa. Tietokone käyntiin. Aamupala (muroja, vitamiinit, kalaöljykapselit ja lääkkeet). Sitten nettiin.
UU! Röyhkeästi kopioin nuo kysymykset tuosta. Aamukäyttäytyminen on mielenkiintoinen ilmiö..
Kopioi pois! Sitä varten ne ovat olemassa.
“Se, kun paksu, pullea nyrkki puristaa hiusta.”
Uh. Voin hyvin kuvitella että tuo on nimenomaan kuumehoure, vaikka en itse ole nähnyt juuri tuollaista mielikuvaa. Itse näen usein tikkumaisen ohuita ihmishahmoja ja irvokkaan lihavia ihmishahmoja vuorotellen. Sama pulleuden ja ohuuden vaihtelu siinäkin.
Jos makaat selälläsi pimeässä ja peität toisen silmäsi laskemalla saman puoleisen käsivarren hauiksen sen päälle, näetkö katossa liikkuvia villalankakerämäisiä kuvioita? Siis terveenä, ei kuumeessa.
Täytyypä kokeilla tuota illalla.
Vau, hieno lukea muiden kuumeunikokemuksista, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin omani. Jalat tuntuvat yhtäkkiä oudon muotoisilta ja paksuilta, käsivarret taas ihan tikkulaihoilta ja ovat jotenkin väärin vartalossa - ylipäätään oman kehon ääriviivat hämärtyvät. Tämä on vissiin sitten aika yleistä! Tytärlapsi kertoi samanlaisista ohuuden ja paksuuden vaihtelujutuista viimeksi, kun oli sairaana ja ihmettelimme kovin, että molemmilla on samankaltaisia tuntemuksia kuumeessa. Mistäköhän tuommoiset voivat tulla?
Sepä onkin astetta mielenkiintoisempi kysymys, että mistä se sitten oikein johtuu tuo kollektiivinen paksu/ohut-harhaistelu kuumessa. En äkkiseltään löytänyt mitään kunnollista aineistoa jossa tätä kuumeharhojen aihetta olisi selostettu.
Mun kuumeuni oli (lapsena, ei enää) sellainen, missä oli ohuita ja paksuja mustavalkoisia viivoja. Ne liikkuivat pystysuuntaan hyvin rauhalliseen tahtiin, kunnes äkkiä alkoivat mennä aivan kamalan nopeasti ja siinä oli kyllä äänikin, mikä kiihtyi samalla. Se oli kamalan ahdistavaa! Sitten ne viivat ja ääni taas rauhoittuivat, mutta hetken päästä alkoi taas kiihtyä.
Hrrrr. Onneksi ei enää tule tuota unta!
Sama ohuen ja paksun teema siis sielläkin. Mitä pirua se alitajunta oikein yrittää sillä viestittää?
On kyllä aika jännä homma :O
Ruumiinkuvakin voi hämärtyä, samoin ajantaju. Kerran lähes 40 asteen kuumeessa tunsin muuttuvani käkkäräiseksi lehdettömäksi puunoksaksi, joka kaiken lisäksi nyrjähti jotenkin…neliulotteiseksi. Sitten ajantaju muuttui, ja kaikki tuntui tapahtuvan todella nopeasti.
Mutta siis tuo ohuus ja paksuus on ihan toistuva teema. Kuulemma monet näkevät kuumeisena unta myös maalajeista: on multaa, kiviä, savea ja niin edelleen.
Olisiko sillä ohut-paksu yn muut vastakohdat jutulla jotain tekemistä sillä, että varmasti aivoissa solut jotenkin reagoivat kuumeeseen turpoamalla tai kutistumalla. Ei ole harmainta aavistusta tekevätkö ne niin, mutta voisin kuvitella että tekevät. Kerran nuorena sain ihme kuumeunen jossa kaikki tuijottivat minuun vihaisina ja sanoivat että kaikki maailman paino laitetaan päälleni ja niin se tuli. Aivan kauhea paino, heräsin siihen mutta tunne ei poistunut ja raahauduin vanhempien huoneeseen itkemään että ottakaa se pois, ja juoksin ympyrää olohuoneessa ja yritin käsillä puistella sitä painoa päältä pois.
Hämärää.
Mitä psykedeliaa.