Mustaa valkoisella ilman sähköä impulssiradoilla (p.p., v.v.)
#2157. Tiistai, 25. huhtikuuta 2006 klo 12.03.32, kirjoittanut Jani. 9
“Jani on hyötynyt kuntouttavasta psykoterapiasta. […] #
Monet persoonallisuuden muutokset tapahtuvat vähitellen ja hyvin huomaamattomasti, mutta ne näkyvät henkilökohtaisten suhteiden helpottumisena, työkyvyn elpymisenä, ahdistuksen vähenemisenä ja elämänmyönteisyyden lisääntymisenä. #
Jani hyötyisi edelleen kuntouttavasta yksilöpsykoterapiasta.” #
Terapeutin loppulausunto #
Jaa-a. #
Oletko samaa mieltä?
No, tuosta ensimmäisestä virkkeestä en osaa sanoa. Vointini on tätä nykyä astetta parempi kuin mitä se oli silloin, kun terapia alkoi, mutta sehän ei tarkoita sitä, että näiden kahden välillä vallitsisi riippuvuussuhde. Minua ympäröivät olosuhteet ovat vakiintuneet silloisesta kaaoksesta huomattavasti, ja itse olisin taipuvaisempi panemaan tämän paremminvoimiseni sen piikkiin kuin terapian.
Viimeisestä virkkeestä en tietenkään osaa sanoa sitäkään vertaa. Terapeutti nyt ehkä vähän enemmän, mutta tokihan hänellä on samaan aikaan ammattikuntansa edustajana myös horjumaton usko omaan työhönsä ja sen vaikuttavuuteen.
Noiden kahden väliinjäävä osuus puolestaan on muotoiltu yleiseksi eikä niinkään minua koskevaksi. Kyse on kuitenkin juuri minusta, joten muotoiluvalinta merkitsee joko kielellistä kömmähdystä tai sitten halua irrottaa tuossa kappaleessa kuvattu asia minusta. Jälkimmäisen tarkoitus puolestaan sitten voi olla vain se, että terapeutti ei itsekään tiedä, että onko minulle näin käynyt, joten on turvautunut optimistiseen oppikirjatekstisitaattiin. Tarvittaessa voi sitten piiloutua sen taakse, että mitään ei ole luvattu.
Musta oli silti helpottavaa noin niinkuin yleisellä tasolla lukea tuo, koska juuri siltä musta terapia tuntuu, että huomaamatta ja hitaasti moni asia helpottuu edes hieman ja sitä kautta elämänhalu lisääntyy ja jaksaa olla hiukan optimistisempi.
Eihän hidas tahti haittaa jos on aikaa. Vuosia, vuosia ja taas vuosia…
Voisiko muuten yleistää:
Jos lääkäri vastaa potilaasta, jossa on tapahtunut myönteinen muutos, on se tulosta hoidosta, lääkkeestä tms. lääkärin määräämästä.
Jos lääkäri vastaa potilaasta, jossa on tapahtunut kielteinen muutos, on se tulosta olosuhteista, elämän tilanteesta tms. lääkärin ulottumattomissa olevasta asiasta.
Tuli vaan mieleeni, kun itsekkin on joskus yrittänyt valittaa pitkäaikaisessa käytössä olleesta lääkeaineesta koituneita sivu/haittavaikutuksia ja saanut sitten kuulla, että haittavaikutuksia ei lääkkeellä ole, mutta mitenkä se on Teidän elämäntilanteenne laita. Ja sitten päinvastoin, kun tulosta onkin syntynyt, vaikka itse epäilisinkin hoidon ylivoimasta kaikkivoipaisuutta asiassa.
No, yleistinpä kuitenkin.
Meillä ainakin täällä on kevään eka hellepäivä. Hankkiutua kaupungille ja syödä irtojäätelöä!
Kyllähän se varmaan vittumaisen usein on juuri noin. Täytyy olla tosi vankka tieteellinen ajattelutapa taustalla jotta se pystyy kumoamaan ammattiylpeyden korvaan kuiskuttelemat jutut.
Helle, mitä helkkaria! Viittätoista täällä hipoo.
Oli 15, kun lähin aamulla töihin. Siis ennen kaheksaa. Mitä lieneekään nyt, mutta äsken tepastellessani virman postilootalle tuntui leppeän kesäiseltä. Ja aurinko tietysti mollistaa täysillä.
Eiköhän tuo tuosta ennen klo 16. tokene.
Kyllä se siitä raesateeksi ja pakkaseksi vielä kerkiää.
[…] Minä olen ääliö. Luin terapeutin loppulausuntoa ihan väärästä näkökulmasta. […]