Almost Full Moon
#2174. Maanantai, 1. toukokuuta 2006 klo 23.04.18, kirjoittanut Jani. 7
Pohdiskelin tässä aiemmin keväällä sitä, muistaakseni vuosi tai pari sitten skenessä pyörinyttä villiä teoriaa, jonka mukaan kaikki blogaaminen on loppujen lopuksi yritys saada naista/miestä. Ehdin jatkaa pohdiskeluani varsin hyvän tovin ennen kuin se iski salaman tavoin: jos niin on, niin sehän merkitsee sitä, että myös minun tarkoitukseni on tällä touhulla loppujen lopuksi pelkästään saada naista/miestä! #
Tämä mahdollisuus tuntui minusta ahdistavalta, koska kuitenkin olen kerta toisensa jälkeen vannonut, että minuahan ei yksikään naisihminen enää onnistu saamaan lankaan. Jos olisin ihan oikeasti sitä mieltä, niin minun ei, teorian mukaan, pitäisi siinä tapauksessa myöskään blogata, koska se olisi vastoin tätä päämäärääni. Pitäisikö minun nyt siis lakata blogaamasta säilyttääkseni uskottavuuteni? #
Onneksi kyse on kuitenkin teoriasta eikä todistetusta tosiasiasta. Joitain aihetodisteita kyllä tarjoavat ne tapaukset, joissa blogaaja on pariuduttuaan lopettanut. Aihetodisteita päinvastaisesta taitaa kuitenkin olla enemmän: ne blogaajat, jotka ovat jo pariutuneet, mutta jatkavat blogaamista siitä huolimatta, todistavat teoriaa vastaan hyvin vahvasti ainakin omalta kohdaltaan. #
Näitä pohdiskelin siis aiemmin keväällä, mutta tämä aihepiiri pyörähti mieleeni uudestaan tuossa äsken lueskeltuani Lordin tämänpäiväisiä pohdiskeluita blogirooleista (joihin Lordi puolestaan oli saanut innoituksensa Tearcandyn roolipohdinnoista). #
Ja ehkä myös siksi, etten ole tällä hetkellä täysin varma, voinko enää jatkaa itseni sulkemista ulos jo pariutuneiden joukosta. #
Sen kuitenkin tiedän, että minusta ei ainakaan ole tulossa teorian todistavaa tapausta. Korkeintaan liityn niiden päinvastaisesta todistavien tapausten joukkoon. #
Don't let yourself be hurt this time. Don't let yourself be hurt this time. Then your kiss so soft Then your touch so warm The stars still shine bright The mountains still high Yet something is different Are we falling in love?
Joo, ei muuta kuin netti pois! Tai sitten ei :)
“sehän merkitsee sitä, että myös minun tarkoitukseni on tällä touhulla loppujen lopuksi pelkästään saada naista/miestä!”
En muista noita pyörineitä teorioita (muuten kuin siten, että minun blogissani jossain vaiheessa väitettiin, että KAIKKI mitä ihminen tekee se tekee saadakseen). Joka tapauksessa omasta puolestani sanoisin, että vaikka koenkin että bloggauksessa on mukana myös itsekkäitä motiiveja, kuten vaikkapa tiedostamaton puolisonkaipuu, niin eivät ne ole mitenkään ainoita motiiveja. Jotenkaan en jaksa uskoa, että kukaan istuisi bloggaamassa ja miettisi, miten nyt parhaiten saisi tämän avulla. Ehkä on niitäkin, mutta luulen, että monella on “viattomia” motiiveja, eikä moni edes tiedosta piilomotiivejaan (tai halua myöntää niitä).
Hm.
En usko että niiden blogauksen lopettaneiden on ollut tarkotus saada sitä kumppania blogauksellaan. On varmaan sellaisiakin, toki, mutta ensisijaisesti uskon, että kyse on siitä, että blogaus loppuu koska toinen osapuoli suhteesta ei sitä halua, tai ehkä blogaaja kokee, että aikaa kirjoittamiselle ei enää ole.
Minä harkitsin kovasti jokin aika sitten lopettamista juurikin siksi, että A halusi minun lopettavan. On käyty monia keskusteluja, ja A on sitten ollut sitä mieltä, että blogaus on osa persoonaani, ja hän osti koko paketin.
Voin kuitenkin kuvitella, että muissa suhteissa keskustelu saattaa päättyä toisin; kuka haluaa elämänsä tai edes puolisonsa ruodittavaksi nettiin kaiken kansan iloksi? Kuinka moni on loppujen lopuksi tarpeeksi vahva kestääkseen sen suoranaisen vittuilun, mitä kumppanin blogaus saattaa aiheuttaa..?
Monet ihmiset kun eivät tunnu erottavan, että blogaajalla ja kumppanilla on oikeus eri mielipiteisiin. Jos blogaaja tuumaa kirjoituksessaan että kaikki koiranomistajat ovat kakkiaisia, kun eivät siivoa koiran jätöksiä, niin helposti se kumppani saa tutuilta sitten kritiikkiä siitä että kun “pariskunnan mielestä..”
En minä oikeasti tiedä, miten asiat ovat. Oletan vain :)
Lähmis: Mun elämänlankani, eih!
L.B.: En minäkään tuota teoriaa tuossa ankarimmassa muodossaan (korostamasi avainsana “pelkästään”) nielisi ollenkaan. Harvojen motivaatio varmaan on hyvin yksiselitteinen, olipa se sitten mitä lajia hyvänsä. Ja varmaan monille käy niinkin, että vaikka lähtökohtaiset motiivit olisivatkin yksipuoliset tai suppeat, niin niitä motiiveja syntyy uusia sitä mukaa kun blogaukseen pääsee sisälle ja huomaa millaista se on. Saa siis uudenlaisia… eh… tyydytyksenlähteitä.
Pau: Sen ymmärrän, jos kertoo blogissa elämästään kaikin puolin avoimesti, niin kuin sinä teet, että siihen kumppani voi suivaantua. Sitä sen sijaan en suvaitsisi, että jos vetää tiukat rajat sille, minkä verran käsittelee läheisiään suoraan koskettavia asioita, kuten minä mielestäni olen tehnyt, että sitten minulta vaadittaisiin tämän lopettamista.
Kumppani ja omat jutut eivät siis saa olla sillä tavalla toisiaan poissulkevia minun mielestäni. (Et sinä muuta varmaan ole väittänytkään, kunhan halusin teroittaa tämän, ja tässä yhteydessä se oli nähdäkseni hyvä tehdä.)
Tuo onkin sitten jo astetta vaikeampi pulma, että kuinka selviytyä niistä ihmisistä jotka eivät tajua mielipiteenvapautta ja vielä vähemmän sitä, että sitä voi kunnioittaa parisuhteen sisälläkin. Mutta sellaiset ihmiset nyt ovat vihollisiani kyllä muutoinkin.
[…] hiipii hiljainen huvittuneisuus siitä, että mahdetaankohan tämä ja pariutumisvihjailuni laskea joillain suunnilla yhteen hiukan väärällä tavalla. #Brim vastasi […]