PUSSl
#2176. Tiistai, 2. toukokuuta 2006 klo 17.27.38, kirjoittanut Jani. 15
Kävin kaupassa ja mokasin: unohdin ottaa pussin, joten jouduin pyytämään sitä kassatytöltä. Hävetti ihan saatanasti. #
Tämmöinen minä olen. Ei se niinkään, että teen virheen, mutta se, että joudun paljastamaan sen ventovieraalle ja vielä pyytämään apua on minusta aivan hirvittävää. Onneksi kassatyttö oli vain hetkeä aikaisemmin pudottanut maksukorttini, joten saatoin lohduttautua sillä. Siis ajatuksella, että jos hän yrittäisi käyttää virheeni paljastumista minua vastan, en olisi täysin aseeton. #
Järkyttävän paranoidi ajattelutapa. Keneenkään ei voi luottaa, kuka tahansa saattaa koska tahansa iskeä kuin käärme, eikä tehdyistä virheistä voi uskoutua kenellekään, koska silloin käy heikosti. #
Ostin uusia soijajauhoja nyt kun olen mussuttanut ne Soyolkit loppuun. Huomasin Prismassa jo tässä päivänä muutamana, että siellä myydään rasvatonta (tai no, rasvaa yksi prosentti) soijajauhoa jossa on viisikymmentä grammaa proteiinia sadassa jauhogrammassa. Reformikeskuksen (“Reformi-Keskus”?!) tuotesivuilta tuota ei löydy mutta niiden nimi siinä lukee lapussa. #
Pussin ylänurkasta pölähteli jauhoja kun pussia puristeli, joten oletan, että tuota saa nyt sitten säilyttää huoneenlämmössä vaikka se Soyolk piti säilyttää jääkaapissa. Siinä oli vissiin sitä rasvaa niin paljon että oletan sen johtuvan siitä, ja kun tässä ei mitään mainita säilyttämisestä, niin tätä voisi sitten säilyttää huoneenlämmössä koska tässä on niin vähän rasvaa. #
Ja sitten ostin noita riisikakkuja joita olen mielenkiinnolla katsellut tuon tuostakin. En kyllä oikein tajua että mihin tai miten niitä käytetään, mutta ostin nyt kumminkin. Enkä tajua sitäkään, että miksei niitä löydy netistä. Suomen keliakialiiton gluteiinittomien tuotteiden luettelo vuodelta 2000 mainitsee noidenkin yhteydessä Oriolan Reformikeskuksen (ihan sattumalta!), mutta ei niiden sivuilta löydy sitäkään. Mikä tusinatoope siellä oikein ylläpitää tietokantoja? #
Minua vähän hävetti kun en muistanut että pankkikortilla junalippua ostettaessa pitää näppäillä tunnusluku ja virkailijan piti huomauttaa minulle siitä pari kertaa.
Aika monet tuntuvat unohtavan ottaa kassin ja pyytävät myyjältä, viimeksi näin viime viikonloppuna erään tyylikkään ja itsevarman naisen tekevän niin. Ehkä unohtelu kertoo vain siitä että on niin paljon muuta tärkeämpää ajateltavaa kuin muovikassit :)
Minä yritän pitää mukanani aina jonkinlaista kangaskassia ettei tarvitsisi ostaa muovista, yleensä siinä on myös koulutavaroita ja aina pelkään että minua epäillään myymälävarkaaksi, en kuitenkaan kehtaa näyttää sitä myyjille. Ilmeisesti olen niin rehellisen näköinen ettei minua ole koskaan pyydetty avaamaan kassiani.
Riisikakuista ei kyllä tule kuin vihaiseksi. On kuin styroksia söisi, vaikka elintarvikkeena myydään. Kai lähetit palautetta Reformikeskukselle?
Voi ei! Unohdin kauppalistasta soijarouheen! Vieläköhän ehtisi soittaa perään… kiitos muistutuksesta!
Taitaa olla juuri Reformikeskuksen tummaa soijarouhetta, jota tykkään syödä riisinuudeleiden ja chilikastikkeen kanssa.
N.t.: Varaan käteistä aina kun pitää maksaa jossain, missä en vielä tähän mennessä ole maksanut kortilla, koska se hommahan voi mennä pieleen ainakin tuhannella eri tavalla. Olen suunnattoman helpottunut siitäkin, että nyt, kun minulla on Visa Electron, minun ei enää tarvitse miettiä, että koska pitää vastata “pankki” siihen “pankki vai Visa” -kysymykseen.
Kangaskassin kanssa minäkin lähikaupassa yleensä asioin, mutta tuonne kauemmaksi en kehtaa sen kanssa yleensä lähteä, koska takkini on jo muutenkin täynnä kaiken maailman romua, ja tyhjän kassin kantaminen taas näyttää melko pöljältä. Ainakin kuvittelisin niin, en kyllä koskaan ole kenenkään nähnyt sellaisen kanssa kulkevan, mikä tosin sekin tavallaan taitaa todistaa sen puolesta, että sellainen on hävettävää.
Repun kanssa käyn marketeilla kesäisin kun sinne pitää mennä pyörällä tai kävellen kun bussit eivät kulje. Nekin käynnit täytyy sovittaa tapahtuviksi sopivan harvoin välein jottei liian usein tulisi kokeiltua onneaan ja jouduttua nöyrtymään sen tyhjän repun sisällön esittelemiseen. Toistaiseksi tämä strategia on toiminut.
Marjut: Oi voi. Ja minä kun olin toivonut, että noista saisi jollain taikatempulla aikaiseksi jotain ainakin melkein yhtä herkullista kuin riisisuklaa on. Ei sitten taida saada muutoin kuin dippaamalla suklaaseen.
Hmm, suklaata…:9
Minun potentiaalienergiani ei riitä näiden kaiken maailman verkkosivuilla olevien pulmien raportointiin, jollei kyse ole jostain tosi räikeästä epäkohdasta enkä itse satu olemaan poikkeuksellisen vit… viitseliäällä tuulella. Minulta puuttuu usko sen palautteen tehoon. Lisäksi siitä palautteestaan saattaa pian itsekin saada palautetta.
Niinpä tyydyn pääasiassa vain jeesustelemaan näitä tuolla yllä havainnollistetulla tavalla, sivulauseissa.
Herkku: Nou problem, toivottavasti kerkisit soittamaan!
Soijarouhe kyllä näköjään löytyy Reformikeskuksen sivuilta… öh, tavallaan.
Reformikeskuksen jokaiselta tuotesivuilta löytyy kyllä copyright-merkintä tältä vuodelta, mutta päivitystietoja vain sieltä sun täältä, ja pikaisesti selailtuna uusin niistä oli vuodelta 2003. Etsillee.
Riisikakut ovat hyviä. Laita päälle vaikkapa Ohuen ohutta kalkkunaleikettä ja kurkkuviipaleita - hyvää tulee! Vielä parempaa, jos välissä on sipaisu margariinia, mutta se tietysti tuo siihen herkkuun lisää rasvaa…
Kiitoksia vinkistä! Ostinkin juuri sopivasti kalkkunaleikettä. En tosin ohuenohutta vaan tavallista, koska siinä on enemmän proteiinia (24 vs 19,7 grammaa sadassa grammassa).
Minä käytän yleensä kangaskassia ja jos ja KUN sen unohdan ottaa mukaan ja unohdan myös muovikassin ennen maksamista, en kehtaa pyytää sitä, vaan kannan ne tavarat sitten vain joten kuten sylissäni. Kerran ostin 9 litraa maitoa (asuin silloin vielä kotikotona ja äidin kauppalistan kanssa olin ostoksilla) ja sitten kaikkea muuta ja kun sain ne koottua käsivarsilleni (en muista, tarvitsinko tähän apua joltain puolitutulta) ja olin lähdössä ulos, tarjosi se kassaneiti itse mulle muovikassia :D En kuitenkaan ottanut, koska olin jo selvinnyt ongelmasta, vaikka jouduinkin sitten purkaan ne ensin auton katolle, että saan ovet auki, sitten takapenkille ja kotonakin ensin roudaan ne portaille, sitten avata ulko-ovi, kamat sisään, ovi kiinni, auton ovi kiinni ja itse sisälle.
Silloin kyllä ajattelin, että voisi sen ylpeytensäkin joskus tietty niellä :D
Muuten minun Kevyt olo -kassille naurettiin ensimmäisen kerran viikonloppuna! Tai no, maanantaina. Taisivat olla vähän vapputunnelmissa kyllä ne ihmiset. Kävelin ohi ja yksi niistä sanoi “kevyt olo!” ja purskahti nauruun eikä siitä meinannut tulla loppua. Lienee ollut kyseessä jokin sisäpiirijuttu.
Kevyt olo! ;D Sehän onkin hauska, varsinkin jos ajattelee sellaisen tekstin kanssa kulkemassa vähän enemmän tukevamman kansalaisen. Vähän kuin jossain oli paitoja yhdellä pystyraidalla ja tekstillä pystyraitojen hoikentavuudesta. Vai olisiko se kevyt olo kiristävässä pipossa parempi sittenkin.
Kuulostaa kyllä insidejutulta. Tai sitten joku repeili muuten vaan. Valitettavasti toisinaan itsekin repeilen joillekin ihan olemattomille jutuille :D
Tai no voihan Kevyt Olo -teksti aiheuttaa hilpeyttä, jos itsellä ei ole ollenkaan kevyt olo ja on ehkä juuri vielä valittanut siitä jollekin ja sitten joku tulee pirteänä ja raikkaana pirteän värisen kevyt olo -kassin kanssa vastaan :) Itse asiassa tuollaiset tapahtumat saavat minut hymyilemään :)
-C-: Hienoa, että se on jonkun muunkin mielestä hauska kuin vain itseni! :)
Olen salaa toivonut kassini herättävän hilpeyttä tuolla ulkona kunnon ihmisissä, jotka eivät tohdi hilpeytyneisyyttään avoimesti näyttää. Harmillisesti minulla on tästä loogisesti johtuen nyt sitten todisteita vain kunnottomien (tai huonokuntoisten, miten vain) ihmisten hilpeytyneisyydestä.
norsis: Juuri jotain tuollaista minäkin mielessäni spekuloin tämän, syntyneen reaktion syistä. Se poppoo kun vaikutti kaikkea muuta kuin kevytoloiselta.