Mokkatakin ostaminen
#2207. Maanantai, 15. toukokuuta 2006 klo 15.49.45, kirjoittanut Jani. 14
Eilen minulla putosi kananmuna lattiaan ja hajosi. Tänään on ollut parempi päivä. #
Oikeastihan päivät eivät ole hyviä eivätkä huonoja, vaan kaikki riippuu mielestä. Voisin siis sanoa edellistä rehellisemmin, että tänään minulla on ollut hyvä mieli. #
Odotin bussipysäkillä kahtakymmentä vaille yhden kahtatoista turhaan, koska se oli hajonnut Ronsuntaipaleentien yli kulkevalle sillalle. Enhän minä sitä tietenkään tiennyt ennen kuin ajoin siitä ohi tasan yhden kahdentoista kyydissä. Kymmentä vaille tulla pitänyt 27 jäi sekin tulematta siitä suunnasta, josta omaani odotin, vaikka menikin Mustalammen (kirjoitin vahingossa Mustalemmen) suuntaan. #
Hyvästä mielestäni tänään kertoo sekin, että kykenin viihdyttämään itseäni odotellessani kuvittelemalla, että Mustalammelle on ilmestynyt musta aukko, joka imee kaiken sinne erehtyvän itseensä. Bussissa viimein istuttuanikin mietin vain, että minulla, jos kenellä, on varaa haaskata kaksikymmentä minuuttia tulematonta bussia odotellen. #
Sitä paitsi täällä satoi odottaessani rakeita. Mikä voisi olla täydellisempi kesäpäivä kuin tällainen, kun lämmintä on vähemmän kuin kymmenen astetta ja taivaalta sataa jäätynyttä vettä? #
Atson esimerkin innostamana lompsin sitten minäkin asiakasomistajakassalle. Palloiltuani jonkin aikaa kuponki kourassani asiakaspalveluhenkilö avasi luukkunsa pahoitellen sitä, ettei ollut huomannut minua heti. Ja sen jälkeen minä sain niin ystävällistä palvelua, että jos en olisi jo myöntänyt marginaalin “vuoden asiakaspalvelija” -palkintoa viereisen Citymarketin infopisteelle niin tämä henkilö olisi saanut sen tässä ja nyt, ihan ilman mitään epäselvyyttä. #
Minulta perittiin kaksikymppiä. Lisäksi asiakasomistajuudesta peritään satanen sitten tulevien kahden vuoden aikana, mikäli ymmärsin oikein. Tai itse asiassa se on sijoitus jonka saa pois jos suivaantuu korttiinsa. Varsinaisen kortin pitäisi tulla myöhemmin postissa (mikäli ne sen tällaiselle huithapelille myöntävät). Sain kuitenkin väliaikaisen kortin, jotta pääsisin heti boonustamaan. #
Menin takkihyllylle ja löysin taas sen raidallisen mokkatakin. Siitä oli lähtenyt hintalappu ja jäljellä oli enää se yksi kappale. Sovitin sitä taas. Sovitin myös mustia nahkatakkeja, jollaisia sinne oli ilmestynyt sitten viime kerran, mutta ne eivät olleet minun ylläni jostain syystä yhtään niin raisun näköisiä kuin millaisia mielikuvia sanat “musta nahkatakki” ainakin minussa herättävät. #
Otin sitten sen mokkatakin kantoon ja etsin myyjän, ja tiedustelin sen takin hintaa, koska en sitä muistanut. Ei muistanut hänkään, ja viimeiseksi kappaleeksi itseni tavoin takin todettuaan hän soitti sitten kollegalle sitä hintaa tiedustellakseen. Ei muistanut kollegakaan ihan varmasti. Yhdessä kuitenkin muistelivat, että se oli joko 79 tai 99, ja ystävällisenä sieluna myyjä lupasi minulle sen sitten sillä 79 euron hinnalla. #
Minä että joo. #
Uskalsin ottaa sen nyt sitten paitsi tuon hinnan niin myös sen takia, että kun tänään oli niin hieno ilma, että farkkutakin kanssakin meinasi olla kylmä, niin ajattelin, ettei se sellainen sisävuori, mikä tuossa on, kyllä haittaa. Eikä sitä kuitenkaan tätä kuumemmalla pysty pitämään mitään takkia läkähtymättä niin se on ihan sama sille sitten. #
Kassalla käteni tärisi maksukorttia ja upouutta bonuskorttia ojentaessani jostain syystä ihan havaittavan selvästi. Minulta pyydettiin henkilöllisyystodistusta, mutta tuskin vain siksi, jos siksi ollenkaan, vaan siksi, että takin takia ostoksille kertyi hintaa yhteensä melkein satanen. #
Kun olin poistulopysäkillä vähän turhan aikaisin, niin päätin sitten peräti kävellä seuraavalle, joka on kaukana mäen päällä, vaikka vaatetukseni olikin kävelyyn huonosti sopiva eikä minulla ollut edes aurinkolaseja. Niin hyvä ilma oli ja niin hyvällä tuulella minä olin. #
Vaikkei sitä tästä kuvasta ehkä huomaisikaan. Mutta tämän minä otin vain tuota takkia esitelläkseni. #
Hyvännäköinen takki.
Thänks.
Juu, yhdyn edellisiin.
Nyt minusta rupesi tuntumaan ihan kummalta tuo, että kiittelin tuosta. Siis ikään kuin takki olisi oma ominaisuuteni. Minähän vain ostin sen! Ehkä kiittelyä sopivampaa olisi todeta, että niin, hyvännäköinen se on minustakin.
Upea takki, paras tapa ottaa kuvia :)
Vaan etpä arvannutkaan, että se on feikki! Kamera on nimittäin pöydällä jalustan varalla ja laskin vain käteni siihen viereen ikään kuin olisin pidellyt sitä. Näytin nimittäin ihan höhlältä ensimmäisissä kuvissa, joissa en tehnyt mitään eikä katseeni ollut kohdistunut yhtään minnekään. Tuli sitten mieleeni tämä sun suosimasi tekniikka ja päätin soveltaa. :)
Huijari! :D Mutta täydestä meni! X)
Ronsuntaipaleentie? Kuka näitä nimiä keksii? Kai se tie vie Ronsu -nimiseen kaupunginosaan?
Asunnonmyynti-ilmoituksia latoessani joskus menneisyydessäni havaitsin, että Oulussa on kadunnimet “Pummimiehenkatu” ja “Vasikkakatu”. Olen hantasioinut ko. kadunnimet samalle asuinalueelle. Logiikkani mukaan näiden katujen väliin tulee varmasti “Nistintie”.
Haluaisin ehdottomasti töihin tuohon kasvottomaan virastoon, jossa kaikki kadunnimet generoidaan. Ajatellaan nyt vaikka Oulun tapausta: Viraston virkailijalle no 1746 on tullut uuden asuinalueen kadunnimien nimeämisanomus. Asuinalueella rakentaneet urakoitsijat ovat liittäneet anomuksensa mukaan valokuvia rakentamistaan hennon pastellinsävyisistä piparkakkuisista puutaloista puutarhamaisessa miljöössään. Mukana on myös sivu alueen historiasta, jota ei oikein ole - paikalla on ollut metsää, joka on lunastettu kaavoituksen jälkeen rakennustarkoituksiin.
Virkailija keskittyy tarkoin ja kohdistaa katseensa ensimmäiseen nimeämättömään katuun asuinalueen kartalla: “Tämä katu olkoonnnnhhh… Pummimiehenkatu!!!” Raskaan urakan päätteeksi virkailija no 1746 pyyhkii hikeä otsaltaan ja niputtaa anomuspaperit assistentin eteenpäin huolehdittaviksi: nyt kyn pääosa työstä on tehty on assistentin helppo vain keksiä samaan aihealueeseen liittyviä kadunnimiä koko asuinalue täyteen ja palauttaa anomus odottavile asiakkaille.
En uskalla edes ajatella minkä niminen keskusaukio tuolla alueella on.
Takki on muuten hieno - nuo raidat tuovat luonnetta. Tyyliin sopisi mainiosti sellainen beamhill frisyyri :)
Jotkut kirjoittavat tuon sinun kadunnimivirastojuttusi kaltaisia, nasevia juttuja yhdelle sivulle, nimittävät sitä blogiksi ja saavat paljon lukijoita. :)
Enpä ole muuten koskaan itse tullut koko Ronsuntaipaleentien päätä ajatelleeksi. Nyt kun tarkistin, niin se vie näköjään Isolahti-nimiseen paikkaan juuri ennen muuttumistaan Saukkolahden tieksi. Eli Ronsua sieltä päästä ei löydy. Liekö joku ronsu sitten sitä tietä joskus taivaltanut.
Beamhill?
Edit: Korjasin kirjoitusvirheen (kadunnimivirasojuttusi → kadunnimivirastojuttusi).
Beamhill - eikös se ole sellainen irokeesityylinen hiusmuotoilu.
Ja miksi blogata kotona, kun voi blogata Janin luona.
Ah, hyvä pointti.
Niin ja beamhill: saattaapi olla, minä kun en noista hiustyyleistä ole ollut perillä enää vuosiin. ;)
“Nyt minusta rupesi tuntumaan ihan kummalta tuo, että kiittelin tuosta. Siis ikään kuin takki olisi oma ominaisuuteni. Minähän vain ostin sen!”
Niinhän se tapaa tuon materian kanssa olla, että hankkimisensa jälkeen se kiinnittyy osaksi yksilön persoonaa ja alkaa muovata sitä. Vähän niin kuin etäpesäke.
Sitten tuo tuossa on se raitamokkatakkimies ja tuo taas se chopperpolkupyöräkaveri ja tuo se kickhernepalkopuristinkaulakorufriidu.
Ja, eiku joo.
Haa, siis minustakin voi tämän myötä tulla sellainen raitamokkatakkimies!
[…] mokkatakki (kirjaan merkin tähän myöhemmin), tuskin mahtuu enää ylleni […]