Oops, I did it again! / Sleep with me, I’m not too young
#2210. Keskiviikko, 17. toukokuuta 2006 klo 15.31.08, kirjoittanut Jani. 5
Hei, oletteko kuulleet jutun vammaisesta, mustasta maahanmuuttajalesbomielenterveyskuntoutujajuutalaisesta? Jos ette, niin ei se mitään, sillä en minäkään ole. Toivottavasti joku kertoo sen vielä meille. #
Taas minä olen sortunut yliyrittämiseen. Koko päivän taas masenneltuani menin kirjastoon (matkalla linja-auto kiersi liikenneympyrässä täyden kierroksen ennen kuin jatkoi matkaa), ja jossain siinä, uusimman Linux Journalin “The Ultimate Linux/Windows System” -juttua lueskellessani se minulle jostain kirkastui. Olen tekstittänyt karaokelevyjä siitä lähtien kun siihen hommaan rupesin viikkoja sitten, mutta pohjoisenkotoa lähdettyäni se on ollut lähinnä sen ajattelusta ahdistumista tekemisen sijasta. Vielä viimeinen on jäljellä, ja sen minä nyt tuon oivalluksen myötä päätin saman tien heittää roskiin. #
Kukaan ei odota minulta, että tekisin tuon loppuun asti, kokonaan, täydellisesti. Ei kukaan muu kuin minä itse. Tämän minä tajusin, ja sitä välittömästi seurannut helpotuksen tunne oli suunnaton. Paluumatkalla näin kolmannen Ryhmä X -elokuvan julisteen. Olin kerjennyt unohtaa koko elokuvan, ja päätin siltä istumalta, että sen minä menen katsomaan vielä ennen kuin tämä kuukausi loppuu. #
Jollen sitten kuole sitä ennen. Eihän sitä koskaan tiedä, heh heh. #
Kirjastosta löysin aarteen: Sir Davidin kertoman Sininen planeetta -sarjan kaksi DVD:tä. Hahahahaa, minä löysin sen ja kerkesin ottaa sen itselleni ennen teitä muita, houkat! Hahahahahhaa! #
Uusimmassa Mielenterveys-lehdessä oli vantaalaiskirjailijan (Eija… Jaatila?) kertomus kamppailusta lamauttavan masennuksen kourissa. Suosittelen! Juttua. Vaikkei lamauttavan masennuksen omakohtainen kokeminenkaan pahitteeksi kaikille olisi. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]16.4.2007[/klo] 20:34 Nykyaikaistin tyyliä ja muutin linkityksiä osoittamaan Wikipediaan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Oliko siihen linjavaunun lisäkierrokseen liikenneympyrilässä jokin syy? Olitko maksanut matkastasi liikaa? Eipä silti - jos itse olisin onnikkakuski tekisin tuollaista joka päivä. Kaiken muun kivan lisäksi. Lisäboonusta tulis varmaan siitä, että en oikeen osaa ajaa autolla. Mutta ehkä bussilla ajaminen onkin helpompaa.
Mistähän sitä tietää onko masentunut vai vain allapäin? Jos on flunssa, niin se on helppo todentaa kuumemittarilla…
Jos siihen jokin syy olikin, niin se ei käynyt ilmi ainakaan minulle. Koska olen nähnyt saman kuskin ajavan samaa vuoroa ennenkin, niin epäilen sitä ainoaakin selitystä, joka mieleeni tuli: että se olisi meinannut vahingossa ajaa väärästä liittymästä ulos.
Masennus on sitä, kun se allapäinolo vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Mutta masentuneenakin voi silti olla allapäin. Monimutkaista…
Ja masentuneena voi olla hyvälläkin tuulella?
Millehän asteelle selaisen parin päivän huvittamattomuuden voi sijoittaa sitten? Sen, että jää/haluaa jäädä pariksi päiväksi vessaan. Vessassahan on kaikki: vesi tulee ja menee ja parhaassa tapauksessa lattialämmitys.
Rasittaa vaan joskus lukea jostain aviiseista juttua kun joku tärkeä ihminen on ollut tosi masentuneena. Sitten kun lueskelee niitä “oireita”, niin huomaa, että tollastahan mulla on sillon, kun menee hyvin. Ja onhan se outoa, jos ei ota ihmistä kupoliin, jos asiat vastustaa - masennukseksi se mielestäni muuttuu sitten, kun tunne ei häviä, vaikka mikään ei vars. vastusta. Vai?
No - onneksi masentuneisuus on paljon hyväksytympää kuin jatkuva iloisuus. Siis miten epäilyttävä voi olla tyyppi, joka on aina hyvällä tuulella. Tai sitten se on jo niin masentunut, ettei se enää muuta keksi…
Voi, voi olla hyvälläkin… no, ehkei nyt hyvällä tuulella. Voi olla parempia päiviä, jolloin ei ole ihan niin masentunut kuin tavallisesti, muttei sitä silti ole hyvällä tuulella. Tuli melkein valehdeltua, mutta äkkiä se oikaistui kun muisti ettei itse ole ollut hyvällä tuulella vuosiin.
Julkkismasennushan on sitten luku erikseen. Se on yleensä silkkaa käsitteenraiskausta, vaikka toki on olemassa oikeastikin masennuksen kokeneita julkkiksia Hardwick, Tellervo Koivisto ja silleen). Mutta yleensä kun Ilta-jotakin tai muut laatujulkaisut puhuvat masennuksesta niin ne kannattaa kuitata sylkäisemällä: pthui!
[…] Olin vähän kahden vaiheilla sen kanssa vaikka päätinkin aiemmin, että menen katsomaan sen. En sitten kuitenkaan mennyt viime kuun puolella kuten uhosin, osin siksi, että menin aina liian myöhään varaamaan lippuja ja kaikki siedettävätkin paikat oli jo varattu (enkä halua varata lippuja monta päivää etukäteen), osin siksi, että Just Sopivasti sanoi sen olevan vähän njyäääh. […]