Minul­la on uusi ystä­vä. Hän on hyvin lyhyt, eikä hän käy luo­na­ni kovin usein, mut­ta sil­ti hänen vie­rai­lun­sa tuot­ta­vat minul­le pal­jon iloa. #

Olen ollut mel­ko huo­no isän­tä, enkä ole tar­jon­nut vie­raal­le­ni mitään, joten hän on tyy­ty­nyt syö­mään sitä mitä lat­tial­ta sat­tuu kul­loin­kin löy­ty­mään: lei­vän­mu­rusia ja rii­si­ka­kun­pa­la­sia. Ehkä­pä sik­si hän on epä­koh­te­liai­suu­des­ta­ni huo­li­mat­ta tul­lut kylään aina uudes­taan­kin. #

Vii­me vie­rai­luil­laan ystä­vä­ni on kir­jai­mel­li­ses­ti eksy­nyt makuu­huo­nee­see­ni, sil­lä hän ei oikein tun­tu­nut osaa­van omin neu­voin siel­tä pois. Minun piti käy­dä näyt­tä­mäs­sä, että tääl­tä etei­sen, keit­tiön ja olo­huo­neen kaut­ta pitää tul­la. Mai­nit­sin­ko jo, että ystä­vä­ni tulee ja menee par­vek­keen oves­ta? #

Vaik­ka pidän­kin hänes­tä kovin pal­jon, olen kui­ten­kin tois­tai­sek­si ihan hyvil­lä­ni sii­tä, ettei hän vie­lä ole muut­ta­nut luok­se­ni asu­maan. Tämä nykyi­nen jär­jes­te­ly, jos­sa hän saa tul­la ja men­nä aina sil­loin kun olen koto­na ja minun ove­ni on auki, sopii aina­kin minul­le oikein hyvin. #

Ystä­väl­lä­ni on aika kar­vai­set kor­vat, mut­ta se on minus­ta pel­käs­tään hert­tais­ta. #

Tänään nap­pa­sin ystä­väs­tä­ni kuvia web-kame­ral­la ja digi­ka­me­ral­la. #

 #