Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä lapset ymmärrä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
#929. Torstai, 27. tammikuuta 2005 klo 20.11.59, kirjoittanut Jani. 18
“Se lumi onkin varmaan tosi puhdasta.”
- äiti lunta syövälle lapselle bussipysäkillä 27.1.2005 #
“Nykyisin on kuitenkin psykologisesti todennettu, että lapset eivät ymmärrä sarkasmia. He kokevat sen itseään kohtaan suuntautuvana pilkkana, mikä ei lisää lapsille suotavaa hyvää itsetuntoa.” #
Pääkirjoitus: Sivuntäytettä (Uusi Nainen 6/2003; korostukset omiani) #
“[…] lapset eivät kuitenkaan päätöksenteon kypsyydeltä ole aikuisia. Lapset eivät ymmärrä ironiaa, käsittävät viestit konkreettisesti […]” #
Kuluttajansuoja: Lasten vuosisata ohi- lapsista on tullut pieniä aikuisia? (korostus omani) #
No niin kaikki aikuiset, varsinkin te, joilla on lapsia, tai jotka suunnittelette sellaisia joskus hankkivanne, toistakaahan perässä: #
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa.
Lapset eivät ymmärrä sarkasmia eivätkä ironiaa. Sarkasmi ja ironia vahingoittavat lapsen itsetuntoa. #
- Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi, sanoi Tuu-tikki pistäen suuhunsa maamunan, joka muistutti pientä mukavaa lumipalloa. Nojaa. Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen. #
- Mitä on ironinen? kysyi Muumipeikko. #
- No, kuvittele, että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä, sanoi Tuu-tikki. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, se olisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan, sanoo vain kylmästi ja musertavasti: Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen, ellet tanssisi ruoassa. Suunnilleen sellaista on ironia. #
- Hyi, miten epämiellyttävää, sanoi Muumipeikko. #
- Eikö olekin, myönsi Tuu-tikki. Ja juuri tuolla tavalla tämä täti puhui, hän oli ironinen aamusta iltaan. Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi. Viime perjantaina häntä ei näkynyt enää ollenkaan. Täti antoi hänet minulle ja sanoi, ettei hän todellakaan voi huolehtia sukulaisista, joita hän ei edes näe. #
Joko se nyt menee perille? Vai pitääkö lyödä? #
Ette te kuitenkaan vieläkään tajua, mitä on sarkasmi ja mitä on ironia. Ja vaikka te sen tajuaisitte, ette te kuitenkaan tajua sitä, että juuri te olette sarkastisia tai ironisia, juuri teidän lapsenne kärsivät teidän sarkasminne, teidän ironianne seuraukset myöhemmällä iällään. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2011-07-28 8:26[/klo] Poistin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ehkä tästä syystä kehitysvammaiset eivät naura vitseilleni.
Santeri: Riippuu kehitysvammaisesta, mutta ainakin periaatteessa älyllisesti kehitysvammaista voi joiltain henkisiltä osin verrata lapseen, joten sikäli selitys voi toimia.
Mitä, eikö sarkasmi (aikuisten) oikeasti olekaan toiseen ihmiseen kohdistuvaa pilkkaa?
Suurin osa aikuisistakaan ei tunnu ymmärtävän sarkasmia ja ironiaa. Ja niistäkin, jotka ymmärtävät siitä jotain, vain harva onnistuu nappaamaan s- tai i-funktion joka ikinen kerta. Etenkään silloin kun ne jutut kohdistuu niiden omiin tekemisiin.
Itse olen kieltäytynyt tekemästä yhtä ironista tekstihanketta, koska en osaa omastakaan tekstistäni sanoa, onko se totista vai onko siinä ironian musta virnistys.
Ambivalenttia.
Lähimmän tietosanakirjan mukaan “sarkastinen” tarkoittaa “purevan ivallista”.
Englanninkielisistä sanakirjoista:
Wikipedia:
Jos näitä määritelmiä on uskominen, loukkaamistarkoitus on olennainen osa sarkasmia.
Noissa englanninkiel. lähteissä määrittelyn kohteena on siis termi “sarcasm”.
Timo: Käsite “itseironia” on sekin mietityttänyt minua; pitäisikö sitä pikemminkin kutsua itsesarkasmisksi?
Veloena: Tuo, että monet aikuisetkaan eivät näitä taitolajeja käsitä, aikaansaa ehkäpä hirvittävimmät tietämäni hiljaiset hetket keskusteluissa.
Siitä blogi onkin minulle omin kommunikoinnin muoto, koska tässä hiljaisuus on lähtökohta, joten sarkasmin ja ironian kohdeyleisön hliseen yli meneminen jää puolestaan minulta huomaamatta. Siksi en itse niiden käyttämistä täällä arastele vähääkään.
Timo: “Jos näitä määritelmiä on uskominen, loukkaamistarkoitus on olennainen osa sarkasmia.”
Olen samaa mieltä kuin nämä siteeraamasi määritelmät siitä, että sarkasmiin sisältyy loukkaamistarkoitus, josta johtuen jouduin edelleen kehittämään sitä, mitä kaikkea sarkasmiin sisältyy minulle.
Nimittäin satutustarkoituksesta huolimatta sarkasmi on ollut olennainen osa kanssakäymistä läheisissä ihmissuhteissa ainakin meidän suvussa. Eikä se silloin, siis läheisten ihmisten kesken, ole pelkästään satutusta, vaan kyseessä on hieman samanlainen ilmiö kuin urheilustereotyyppijätkien keskinäiset lyönnit ja selkään “taputukset”, jotka taatusti tuottavat kipua, mutta jonka kivun tuottamisen ja sietämisen rituaalin tarkoituksena on kuitenkin vahvistaa keskinäistä yhteenkuuluvuutta.
Minä en niitäkään rituaaleja koskaan ole tajunnut, niin kuin en näitäkään, ennen kuin vasta näin vanhemmalla iällä, mutta yhä vieläkin vain teoreettisella tasolla. Konkreettisella tasolla minä tavallisimmin tunnen vain sen satuttavan vaikutuksen, vaikka olenkin oppinut kätkemään sen, ja esittämään ottavani sen jonkinlaisena luottamuksenosoituksena, jollaiseksi se on tarkoitettu.
Kiusoittelu edellyttää, koettelee ja vahvistaa koettua yhdenvertaisuutta. Aikuisen lapseen kohdistama sarkasmi ei enää ole reilua, vaan selvää kiusaamista. Lapsi ei voi mitään sille, että on heikompi. Ivatessaan lasta aikuinen implikoi, että hän ei kunnioita tai hyväksy lapsen heikommuutta, ja tämänhän lapsi tajuaa omalla tavallaan erittäin hyvin, kirkkaammin kuin aikuinen.
Toisaalta lapsen itsetunnon murentaminen kuuluu suomalaiseen kasvatusperinteeseen ja liittyy vahvasti koko siihen tuttuun mentaliteettiin, jonka mukaan nöyryytyksissä on pienen ihmisen ainut lämpö ja turva. Blogistanissa jos missä tämä tiedetään.
Timo: “Aikuisen lapseen kohdistama sarkasmi ei enää ole reilua, vaan selvää kiusaamista.”
(Otin vapauden lisätä pois jääneen k-kirjaimen.)
Helpottavaa kuulla jonkun toteavan ääneen se, minkä minä olen henkilökohtaisesti tiennyt jo vuosia, mutta mistä en tätä ennen ole juurikaan kuullut puhuttavan.
Helvetin hyvä kirjoitus. Antoi minullekin aihetta: Onpa puhdasta lunta.
marimba: Kiitoksia, samoin! :) Jätin omakohtaiset kokemukset tekstistäni pois, mutta niitä on minullakin, ja siksi(kin) sinun kirjoituksesi oli minusta kiinnostavaa luettavaa.
Muumikirjoista olen oppinut, että ironia on tuhmuuden pahin laji. Ironisia ihmisiä ei edes kannata piestä. Loistava kirjoitus ja hyvä keskustelu. Tarvitsen tätä keskustelua työssäni ensiviikolla…
vaskitsa: Kiitoksia, ja mukavaa, jos tästä keskustelusta oli hyötyä!
Ovatko siis sarkasmi ja ironia pohjimmiltaan melko sama asia?
Eivät, vaan sarkasmi on pureva ivallisuuden laji, jota harrastettaessa voidaan käyttää (ja usein käytetäänkin) ironiaa, eli sitä, että sanotaan jotain ja tarkoitetaan jotain muuta kuin mitä sanotaan.
Esimerkiksi, jos joku on juuri tehnyt jotain typerää, ja hänelle sanotaan, että “todistit taas viisautesi”, tuo laukaisu on samalla kertaa sekä ironinen (koska tarkoitetaan todellisuudessa, että sanonnan kohde osoitti typeryytensä) että sarkastinen (koska lause on sanottu kohteen ivaamiseksi raa’alla tavalla).
Ironia on sitä, että sanotaan tyhmyyksiä tehneelle: “No sehän oli fiksusti tehty!”
Sarkasmi on sitä, että sanotaan tyhmyyksiä tehneelle: “Kiitos sun, kaikki muut täällä vaikuttaa nyt todella fiksuilta.”