“Johan­nes Enc­kell (1989)“Enc­kell, J. (1989): Psy­koa­na­lyyt­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa per­hee­seen. Per­he­te­ra­pia.” on puhu­nut sii­tä, kuin­ka poti­lail­la on tera­pia­ti­lan­tees­sa mah­dol­li­suus “syös­tä tera­peut­ti alas skit­so­pa­ra­noi­di­sen desin­tegroi­dun koke­muk­sen ja toi­min­nan tasol­le”, jot­ta tera­peut­ti itse sai­si ymmär­tä­mi­sen edel­lyt­tä­män elä­myk­sel­li­sen kos­ke­tuk­sen poti­lai­den­sa pii­lo­ta­jun­taan. Tera­peu­tin var­si­nai­nen työ poti­lai­den aut­ta­mi­sek­si on nime­no­maan sii­nä, että hän pys­tyy aina uudel­leen sisäi­ses­ti palaut­ta­maan itsen­sä koos­tu­neem­mal­le tasol­le. Siten hän voi edel­leen yhdis­tel­lä aluk­si eril­li­sil­tä näyt­tä­viä asioi­ta ymmär­ret­tä­väk­si koko­nai­suu­dek­si ja näin palaut­taa myös kykyn­sä aja­tel­la. Enc­kell on toden­nut ole­van ilmeis­tä, ettei tämä taan­tu­man ja edis­ty­mi­sen hei­lu­ri­lii­ke ole tera­peu­til­le mikään help­po ja yksin­ker­tai­nen teh­tä­vä.” #

Arp­po, Pölö­nen & Sito­lah­ti: Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teet (ala­vii­te oma­ni) #

Tämä on kyl­lä lois­ta­va kir­ja. Suo­raan asian yti­mes­sä (enim­mäk­seen, kyl­lä täs­tä­kin jaa­rit­te­li­joi­ta ja haa­hui­li­joi­ta löy­tyy). #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10. 14:20[/klo] Kor­ja­sin vial­li­set polut ja vii­la­sin ulkoasua.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15.10.2005 16:04[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1.2007 10:19[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #